Lyhyesti: Kyllä voi. Mari Saario sukeltaa aiheen syvyyksiin ja selvittää miksi ja miten näin on.

Viimeksi päivitetty 25.1.2021

Kyllä – mies voi synnyttää. Tämä on luonnontiedettä. Ihmisen biologiaa.

Mutta jotta kysymykseen pystyy vastaamaan kunnolla, pitää ensin määritellä mitä tarkoitetaan miehellä. Tai siis sukupuolella, biologisesti ottaen. Tässäkin tiede etenee ja tieto lisääntyy. Aikoinaan erilaisia ihmisiä on tutkittu lähinnä lääketieteen ja häiriöiden kautta. Muussa sukupuolittamisessa ei ole ollut keinoja tai tarvetta katsoa juurikaan housujen sisäpuolta pidemmälle.

Mutta ihmisen sukupuolen biologia on parhaan nykyisen tiedon valossa yhtä monimuotoista kuin kaikki muukin kehoissamme. Vaikka valtaosa on vaalea- tai tummatukkaisia, emme kiellä punatukkaisten olemassaoloa.

Aloitetaanpa.

XY tekee miehen – vai tekeekö?

Tämä on perinteisesti opittu peruskoulussa ihmisen sukupuolen pohjaksi. XX = tyttö ja XY = poika.

Karkea yleistys, joka ei ole tieteellinen fakta.

Nykyisin tiedämme, että Y-kromosomi ei määrittele sukupuolta. Sen tekee kromosomitasolla geeni SRY (Sex-determing Region Y).

Kromosomiparit vaihtavat perintöainesta keskenään ns. cross-over reaktiolla. Tätä tekevät myös X ja Y-kromosomipari.

Niinpä ihmiskunnassa on liikkeellä myös Y-kromosomeja, joista SRY puuttuu. Eli XY-sikiö, jolle ei kehity kiveksiä vaan munasarjat. Tai XX(SRY), jolla toinen X toimii kuin olisi Y ja kasvattaa kivekset.

Todettakoon vielä, että kohdun kehittymistä puolestaan säätelee ihan oma geeninsä, joka ei ole kytkyssä SRY:hyn. Niinpä ruumiinavauksissa tai ultraäänitutkimuksissa vastaan voi joskus tulla kiveksillisiä, siittiösolujensa avulla ja puolison kanssa lapsia saaneita miehiä, joilla on kohtu. Mutta ei puhuta heistä nyt, koska heillä ei yleensä ole synnytyskanavaa. Tämä esimerkki vain kuvaa, että kohtu on eri paria kuin ulkoiset sukuelimet tai sukusolut.

Synnyttävän miehen kohtu ja kromosomit

Kiinnittymisen kohtuun hoitaa alkion esivaihe, muutaman kerran jakautunut soluryhmä eli blastokysti.

Jos vanhemmalla on kohtu ja synnytyskanava, hän voi tulla raskaaksi ja synnyttää, kunhan blastokysti pääsee kohdun limakalvolle.

Tämä voi tapahtua lääketieteellisesti, siirtämällä kiinnittymisvaiheessa oleva alkio kohdun limakalvolle. Eli hedelmöityshoitona. Tai jos kohdullisella ihmisellä on munasarjat ja syntyy munasoluja, jotka kohtaavat siittiön, tapahtuu ”luomuna” hedelmöittyminen ja syntyy kiinnittyvä blastokysti.

No niin. On siin olemassa kromosomistoltaan klassisen määritelmän mukaisia miehiä, eli XY-ihmisiä. Lisäksi on muita sukupuolikromosomistojen yhdistelmiä, kuten XXY, XYY, X0, XXX, XXYY. Osalla voi olla vaikeitakin vammoja, osa ei saa koskaan tietää erilaisesta kromosomitasoisesta sukupuolestaan.

Joten jos määritämme miehenä olemisen kromosomin Y läsnäolon tai kromosomiyhdistelmän XY mukaan, niin kromosomeiltaan tällainen ihminen voi tulla raskaaksi ja synnyttää.

Joten mies voi synnyttää.

Jotkut transmiehet voisivat synnyttää

Transmies on mies, joka on syntymän jälkeen luokiteltu väärään sukupuoleen.

Hänen oma sukupuolensa ei siis vaadi korjaamista, se ei ole rikki. Mutta juridisen sukupuolen korjaamisen lisäksi moni tarvitsee ja haluaa lääketieteen apua. Tämä voi tarkoittaa myös kirurgiaa, mutta yleisimpiä hoitoja on mieshormoni eli testosteroni.

Jos biologisesti katsomme testosteronin miessukupuolen merkiksi, niin transmiesten kehossa se on läsnä. He ovat mieshormonillisia ihmisiä.

Transmiehen FTM-kirurgiassa voidaan poistaa munasarjat ja kohtu ja luoda penis. Mutta kaikkea tätä ei tehdä heti, aina eikä kaikille. Testosteroni voi keskeyttää munasolujen tuotannon. Mutta ei heti, aina eikä kaikilla.

Transihmisen tulee olla lisääntymiskyvytön, jotta hän saa sukupuolensa virallistettavaksi maistraatissa. Käytännössä tämä on sama kuin ihmisen tahtoa kuulematon pakkosterilointi, suoraan rodunjalostuksen pimeästä historiasta peräisin oleva jäänne. Tämä on myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ihmisoikeusrikokseksi luokittelema käytäntö, jota Suomessa ei ole vieläkään purettu.

Jos tätä rikosta ei olisi, silloin tällöin meillä olisi synnyttäviä transmiehiä. Siis sellaisia jonka juridinen sukupuoli on mies. Jotka käyttävät mieshormoneita.

Meillä on jo synnyttäviä miehiä. Transmiehiä, jotka eivät ole hakeneet vielä muutosta, koska haluavat lapsia.

Valintatilanne on kohtuuton ja julma. Toisaalta se koskee myös transnaisten mahdollisuuksia pakastaa siittiöitä ennen transformaatiota, mutta keskitytään nyt synnyttäviin miehiin.

Sukupuolien moninaisuus ja hormonit

Niin, ne sukupuolihormonit, joista oli puhetta. Jos yritämme määrittää ihmisten sukupuolet kahteen laatikkoon tällä perusteella, päädytään hetteikköön. Koska niin suuri osa meistä on hivenen jotain siltä väliltä.

Siksi ei ole olemassa mitään pitävää sukupuolitestiä, ei edes olympiaurheilijoilla. Olympiamitalisti Mokgadi Caster Semenya on tyttövauvaksi luokiteltu nainen, jolla on ulkoisesti ja sisäisesti naisen keho. Mutta XY-kromosomisto sekä luonnostaan korkea mieshormonien taso. Jota häntä on pakotettu lääketieteellisesti laskemaan, jotta hänet katsottaisiin riittävän naiseksi.

Sukupuolihormoneja syntyy sikiön kiveksissä (jos SRY-geeni sattuu olemaan paikalla ja toimii) sekä muutamissa muissa lähteissä. Kuten äidissä. Äidistä nimittäin riippuvat kohdun hormonitasot, siitä seuraavat sikiöaikaiset olosuhteet ja siitä edelleen geenien metylaatio eli epigenetiikka. Eli se, mitkä geenit ovat syntyvässä lapsessa aktiivisia.

Ilmeisesti epigenetiikan seurausta on monirakkulaisten munasarjojen oireyhtymä. Eli PCOS-ihmiset, joita on sekä naisia, intersukupuolisia, muunsukupuolisia että transmiehiä.

PCOS-ihmisillä on monesti kohtu, synnytyskanava, munasarjat ja jonkinlainen kuukautiskierto. Ovulaatiot voivat olla harvinaisia tai niitä ei ole. Näiden ihmisten kehossa on ”normaaliksi naiseksi” runsaasti mieshormoneja eli androgeeneja ja niinpä esimerkiksi akne, karvoitus (partaisuus, kaljuus), rasvakudoksen kertyminen (omenavatsa) ja aineenvaihdunta ovat tavallista ”miehekkäämpiä”.

PCOS on yksi yleisimmistä naiseksi luokiteltujen hedelmättömyyden syistä ja määrittelytavasta riippuen 5-15 %:lla naisista on osittain näitä piirteitä. Asiaa on tutkittu lähinnä vain lisääntymisen ongelmana, vaikka asiaan liittyy esimerkiksi merkittävästi kohonnut metabolisen oireyhtymän sekä sydän- ja verisuonitautien riski. Jota ei ymmärretä, koska naissukupuolen katsotaan suojaavan näiltä.

En väitä, että synnyttävä PCOS-ihminen olisi mies (osa voi olla). Mutta koska PCOS osalla helpottaa iän myötä, moni heistä voi lopulta halutessaan onnistua tulemaan raskaaksi. Ja piirre myös periytyy. Eli tämä käy esimerkiksi siitä, että hormoneiltaan ja keholtaan ”miehekkäämpi” nainen voi synnyttää. Olen itse PCOS-nainen, kolme synnyttänyt.

On paljon muitakin hormoneiltaam sukupuolten ääripäiden välillä olevia. Eri geenit säätelevät hormonien tuotantoa ja eri geenit niiden vastaanottajia (reseptoreita).

Jos mieshormoneille eli androgeeneille ei satu olemaan reseptoreita, syntyy tyttö, vaikka kaikki muu olisi poikamaista. Eli ihmisen kromosomit ja geenit ovat pojan, androgeeneja erittyy, mutta kudos ei reagoi niihin. Tai reagoi vain osittain.

Näin ollen yksittäisen ihmisen biologinen sukupuoli voi olla eri kromosomien osalta, SRY-geenin osalta, kohdun kehityksen osalta, hormonien synnyn ja vastaanoton osalta ja epigenetiikan osalta.

Osa on miehiä. Osa voi synnyttää. Jotkut ovat molempia.

”Mutta naisilla on pimppi ja miehillä pippeli”

Jos ajattelee, että sukupuoli on pippeli/pimppikysymys (ei ole, biologisesti ottaen), niin palataan vielä siihen.

Oikeassa elämässä syntyvien vauvojen ulkoiset sukuelimet ovat luonnostaan jatkumo mikropeniksistä makroklitoriksiin, eli kaikkia välimuotoja löytyy. Lopulta kyse on siitä, miten paljon virtsarakon lopussa sattuu olemaan putkea.

Jotta voin brassailla termeillä, niin ulkoisten sukupuolielinten kehityksen kannalta keskeisiä ovat 5. raskausviikolla muodostuva genitaalikyhmy sekä parilliset urogenitaalipoimut ja labioskrotaalipullistumat. Peniksen kehitys ei siis riipu suoraan SRY:stä vaan sukupuolihormoneista, jotka muotoilevat vauvan tulevan anatomian.

Yksi yleisimmistä ”epätavallisista” syntymäpiirteistä tällä alueella on hypospadia, jossa virtsaputki aukeaa muualle kuin peniksen kärkeen. Maailmalla pohditaan ihan aiheellisesti, onko tämä oikeastaan intersukupuolinen piirre. Aivan samalla tavalla kuin pimppiin liittyvä iso ulkoinen klitoris.

Nykyisin näitä kaikkia edelleen operoidaan hyvin pieniltä lapsilta. Tätä tehdään myös esteettisistä syistä, mikä on tyylikäs tapa ilmaista, että vauvan jalkoväli häiritsee aikuisia liiaksi. Vaihtoehtona olisi kestää tätä ja antaa kasvavan ihmisen itsensä päättää, olisiko hän vaikka ihan tyytyväinen vähän erilaisen pippelinsä tai isokokoisen klitoriksen hupun kanssa. Jos kauhistelee aikuisten ihmisten tekemiä häpyhuulien muotoiluja, niin lapsille tehdään kysymättä paljon rankempia.

Koska Suomessa on vain kaksi juridista sukupuolta, syntyvälle ihmiselle on pakko määrittää sukupuoli. Joko-tai. Niinpä kulttuuri haluaa, että lapsen häpyalueen pitää olla synkassa henkilötunnuksen kanssa.

Entisinä aikoina ei pystytty tutkimaan sukupuolen ilmentymistä eri tasoilla. Ja hormonien toiminta näkyy monesti vasta murrosiässä. Niinpä sukuelimiltään erinäköisiä vauvoja on Suomessakin operoitu joko parhaan arvauksen perusteella tai helpomman leikkauksen vuoksi tytöiksi. Tällaisia ihmisiä elää edelleen ja osa heistä on murrosikään tultuaan kokenut olevansa eri sukupuolta kuin silloisen leikanneen lääkärin arvaus. Voi miettiä, miten kohtuuton tilanne se on.

PCOS tai hypospadian ovat yleisiä osoituksia hormonaalisesta monimuotoisuudesta.

Intersukupuoliseksi jollain tavalla luokiteltavia voi olla yli prosentti syntyvistä.

Osa on miehiä. Osa voi synnyttää. Jotkut ovat molempia.

Juridinen sukupuoli ja oma sukupuolen kokemus

Sitä ei pystytä mitenkään sanomaan, missä kohden ihmisen sukupuolituntemus kehittyy ja mihin suuntaan. Edellämainituista intersukupuolisista tiedämme, että vauvana tytöiksi päätetyt, leikatut ja kasvatetut voivat kokea olevansa poikia. Joten asiaa ei siis voi lapsen puolesta päättää.

Tuntemuksella lienee paljonkin tekemistä biologisten piirteiden kanssa, mutta tätä ei vielä tarkkaan tiedetä. Tästä yhteydestä todisteena on esimerkiksi se, että transsukupuolisuuden ja muunsukupuolisuuden kokemus on PCOS-ihmisillä yleisempää kuin muilla syntymässä tytöillä luokitelluilla.

Se tiedetään, että transsukupuolisilla lapsilla aivot tuottavat (monilla jo ennen murrosikää) johdonmukaisen kehonkuvan omasta sukupuolesta. Muunsukupuolisista, androgyyneistä ja sukupuolettomiksi itsensä kokevista on vielä niukemmin tutkimusta.

Synnyttäviä miehiä on olemassa

Historiantutkimuksen mukaan sukupuolten rajojen ylittämisen ja sekoittumisen piirre on ollut olemassa ihmiskunnassa aina, myös ennen lääketieteellistä transformaatiota. Tällöin sukupuoli on ollut otettu ja myönnetty rooli ja ylittäjiä on ollut jopa hyvin tiukoissa järjestelmissä. Vaikka miehenä eläneeltä on ehkä oletettu naimattomuutta, ihmiset ovat ihmisiä. Niinpä myös synnyttäviä miehiä on ollut aina.

Tuoreiden kyselyjen mukaan jopa 3 % nuorista kokee sukupuolensa olevan muuta, kuin mitä aikuiset ovat lain vaatimina papereihin synnytyslaitoksella kirjanneet. Intersukupuolisia piirteitä on yli prosentilla.

Ja kuten todettua, harva meistä on testauttanut kromosominsa, SRY-geeninsä, hormoninsa ja niiden reseptorit sekä ultrauttanut sisäelimensä. Emme tiedä, monellako on jotain epätyypillisiä piirteitä sukupuolessaan. Vaan lopulta kyse on siitä, minkä omaksi sukupuolekseen kokee.

Jos laki, kulttuuri ja syrjintä ei kiellä ja estä ihmisen normaalia biologista monimuotoisuutta, silloin tällöin mies synnyttää. Varsinkin, jos kaikilla on yhtäläiset oikeudet lääketieteen apuun saada toivottuja lapsia kumppaninsa kanssa.

Kyse ei tämän kokoisessa kansassa ole järin isosta joukosta. Mutta kyse on isosta periaatteesta. On olemassa myös paljon naisia, jotka eivät voi tulla raskaaksi tai synnyttää. He eivät ole yhtään sen vähempää naisia.

Siksi ”Mies ei voi synnyttää” on vaarallinen yleistys. Se ei lisää kenenkään onnea ja se oikeuttaa syrjintää ja väkivaltaa.

Ja lisäksi se nyt vain on ihan faktana väärin.

Mari Saario

Kirjoittaja on luonnontieteilijä (biokemisti), konsultti, tieteenharrastaja, äiti ja itsekin queer.

Vau.fi:n Vieraskynä-palstalla toimituksen valitsemat asiantuntijat kirjoittavat verkkosivuston aihepiiriin sopivista aiheista.

Mitä mieltä olet artikkelista?