Päiväkotihoidon puolustajat joutuvat usein altavastaajan asemaan. Onko kotihoidolla todella sellainen etulyöntiasema päiväkotihoitoon nähden, että päiväkotiin lapsensa laittaneita vanhempia voisi syyllistää asiasta?
Viimeksi päivitetty 5.10.2009
”Historiallisesti ajateltuna lapset ovat kasvaneet yhteisöissä. Heitä on vanhempien lisäksi kasvattaneet imettäjät ja isovanhemmat. Vasta viimeisen sadan vuoden aikana on ajateltu, että pienen lapsen kasvatus kuuluisi ainoastaan äidille”, päiväkotihoidosta väitöskirjan kirjoittanut filosofian tohtori Eira Suhonen kertoo.
Kotikasvatuksen ylevöittäminen ainoaksi oikeaksi tavaksi hoitaa pikkulapsia on siis viime vuosisadan aikana syntynyt myytti.
”Tutkimustulokset eivät vahvista sitä väitettä, että lapsen kiintymyssuhde vanhempiin häiriytyisi, jos lapsi aloittaa päivähoidon alle kolmevuotiaan”, Suhonen täsmentää.
Kotikasvatus ongelmallinen
Yleensä kotihoitoa ei pidetä ongelmallisena. Käännetään vaihteeksi asetelma ympäri: voiko liika kotihoito olla lapselle haitaksi?
”Ennen perheet olivat suuria ja lapset oppivat toinen toisiltaan asioita. Näin ei tapahdu nykyään pienissä ydinperheissä. Lapset eivät saa kokemuksia ryhmässä olemisesta”, Suhonen sanoo.
Varsinkin leikki-iässä on lapsen kehitykselle hyväksi, että hän pääsee opettelemaan toisten lasten kanssa toimimista.
”Jos lapsi on osallistunut leikki-iässä ryhmämuotoiseen hoitoon, hän pärjää paremmin koulussa kuin kotona ollut lapsi. Ryhmähoidossa olleiden lapsien sosiaaliset taidot ovat usein paremmat. He osaavat toimia ryhmässä ja ottaa vastaan ohjeita”, Suhonen kertoo.
Päiväkodin positiiviset vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan leikki-ikäisiin.
”Tutkin väitöskirjassani erityistä tukea tarvitsevien lasten sopeutumista päiväkotihoitoon. Tutkimusten mukaan myös taaperoiden kehitystä tukisi se, että he saisivat olla hyvin järjestetyssä vertaisryhmässä”, Suhonen huomauttaa.
Lyhyitä päiviä ja laatua
Päiväkotihoito ei suo lapsille automaattista auvoa. Suhosen tutkimukseen osallistuneista päiväkodeista suurin osa osoittautui laadultaan heikohkoksi.
”Jotta päivähoito vaikuttaisi positiivisesti lapsen kehitykseen, aikuisten on oltava sitoutuneita kasvatustehtävään ja pystyttävä rakentamaan ympäristö, jossa lapset voivat toimia ryhmässä”, Suhonen summaa.
Päivähoidon laatuun vaikuttaa henkilökunnan koulutus.
”Mitä korkeampi koulutus henkilökunnalla on, sitä paremmin he osasivat lukea lapsen tunne-elämää ja olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa”, Suhonen kertoo.
Ryhmän vaihtuvuus vaikuttaa puolestaan lapsen turvallisuudentuntoon.
”Turvallisessa päiväkodissa aikuiset eivät vaihdu jatkuvasti. Ryhmien täytyy myös pysyä kutakuinkin samoina. On myös tärkeää, että ryhmäkoko on varsinkin taaperoilla niin pieni, että lapset pystyvät turvallisesti tutustua toisiinsa ja ympäristöön”, Suhonen kertoo.
Kehittävän päivähoidon kannalta hoitopäivän pituus on myös syytä pitää lyhyenä.
”Kymmenen tuntia on taaperolle liian pitkä päivä. Silloin lapselle ei jää aikaa nauttia vanhempien kanssa olemisesta. Varsinkin pienille lapsille osa-aikainen päivähoitomuoto voisi olla paras vaihtoehto”, Suhonen kiteyttää.
Teksti: Jarkko Uro
Kuva: iStockphoto
