Vauvatuoksun nuuhkimista, pienten varpaiden ihastelua ja sydän pakahtumisen partaalla rakkaudesta? Vähän tätäkin, mutta monelle Vau.fi:n foorumilla kirjoittavalle äidille lapsivuodeaika on myös unettomia öitä, väsyneitä päiviä ja tuskailua synnytyksen aiheuttamien kremppojen kanssa.
Viimeksi päivitetty 14.5.2012
Vau.fi:n foorumilla tuoreet äidit kertovat Laskettu aika huhtikuussa 2012 -kuukausiketjussa, kuinka perhe-elämä kotona on alkanut:
Traumoja ensimmäisistä päivistä kotona
Aina arki kotona ei ala niin kuin on ehkä suunniteltu ja toivottu. Uusi pieni perheenjäsen tuo mukanaan monenlaista ihmetystä, ja monesti myös synnytyksessä koetut kolhut vaikeuttavat äitien elämää.
”Onko muilla traumoja ensipäivistä kotiutumisen jälkeen?” ketjun aloittaja kyselee.
”Mä olin aivan järkyttynyt maidonnoususta. Äkkiä rinnat olikin kivikovia pahkuja täynnä ja kipeät kun mitkä. Alkoi jo olla punakoita ja kuumia läiskiäkin niissä ja pumppailin viemäriin ja imetin minkä vauva vaan söi”, hän kirjoittaa.
”Ja tietty muutama päivä kotiutumisesta episiotomian tikit repes auki, koko haavan matkalta. Nyt odotetaan, että haava paranee pohjan kautta kasvamalla. Eli hetki saattaa mennä.”
”Itsellä synnytys oli kaiken kaikkiaan kamala kokemus eikä traumoja yhtään helpota se, että edelleen tuota haavaa käyn hoidattamassa. Nyt kuitenkin loppusuoralla. Enää laapistellaan kudoksen liikakasvua jota haavaan tuli, jotta pääsisi pintakin sulkeutumaan”, tuskailee toinenkin äiti synnytysvaurioitaan ja jatkaa:
”Haavan vuoksi en sitten oo pystynyt liikuntaakaan aloittaan yhtään ja vatsalihakset kaameessa kunnossa.”
Lue myös: Lapsivuodeaika kannattaa ottaa rauhallisesti
Ensimmäiset viikot kuin sumussa
Vauva tuo mukanaan myös uuden unirytmin – eli rytmittömyyden. Useasti kuuleekin sanottavan, että ensimmäiset kuukaudet ja jopa koko vauvavuosi menevät kuin sumussa.
”Mä todella tarvisin enemmän unta ku pari hassua tuntia yössä”, ketjussa päivitellään.
”Mä oon jotenkin edelleen ihan kuutamolla koko tästä vauva-arjesta, enkä oo osannut edes kuulumisia kertoa enkä päivitellä minnekään. Kaikille kysyjillekin sanon vaan, että hyvin menee mutta väsyttää, vaik ei mulla oo aavistustakaan et meneekö täs nyt hyvin vai huonosti :)”, kirjoittaakin eräs väsynyt äiti.
Eikä pelkästään unen puute aiheuta väsymystä, vaan joskus vauva-arki nyt vain on rasittavaa:
”Mun mielestä on ihan liioiteltua väittää, että äitiys on vaan niin ihanaa että kaikki yövalvomiset, ripulipaskat ja kaaressa lentävät oksennuksetkin kestää ihan ilolla tosta vaan – äidin hommiin nyt yksinkertaisesti kuuluu sen verran kuraa ja paskaa, että joskus sitä ei vaan jaksa ja tekis mieli dumpata lapsi/lapset viikoksi mummolaan ja häipyä ite Karibialle :D”, eräs äiti kirjoittaa vitsikkäästi.
Lue myös: Oma jaksaminen huolestuttaa pikkulasten vanhempia
Alku aina hankala?
Mahtuu lapsivuodeaikaan onnenhetkiäkin:
”On tää vaan niin ihana vaihe, tavallaan sitä on ihan mukana maailman menossa, mutta toisaalta sitä elää jossain omassa vauvahormoni-ihanuuskuplassa kuitenkin. Ja pianhan tulee se kaihoisa vaihe, kun kaikki itkettää ja on muutenkin herkkänä.”
”Onneksi semmosta mukavaa aikaakin on jo jonkin verran, tyttö hymyilee ja ’juttelee’, että ei tää nyt ihan pelkkää kurjuutta ole kuitenkaan 🙂 Ja olen varma, että loppukesästä tilanne on jo helpompi”, ketjun aloittajakin kirjoittaa.
”Meillä alkaa pojan kanssa elämä ja arki sujumaan mukavasti nyt kun ollaan opittu toisiamme hieman ymmärtämään. Alkuunsa meinasi olla hankalaa ja epätoivo oli iskeä useasti kun toinen itki, eikä tiennyt miksi eikä osannut auttaa”, toinen tuore äiti kirjoittaa.
”Alun hankaluuksien jälkeen nykyisin nautimme elämästä ja toistemme seurasta koko perhe”, eräs äiti tiivistää perheen, ja varmasti monen muunkin uuden perheen, tunnelmia.
Lue koko keskustelu: Lapsivuodeaika
Lue myös:
TOP 10: Vanhemman tärkeimmät taidot
