Monenlaiset nukkumiseen liittyvät ongelmat voivat häiritä lapsen unta. Painajaiset voivat häiritä hyvin pieniäkin. Unissakävely on myös melko tavallista.
Viimeksi päivitetty 28.5.2011
Yöllinen kauhukohtaus voi säikäyttää vanhemmat
Yölliseksi kauhukohtaukseksi kutsutaan sitä, kun lapsi saa kauhu- tai raivokohtauksen jo nukahdettuaan, yleensä kolmen ensimmäisen tunnin aikana. Lapsi näyttää olevan valveilla ja voi nousta tai kohoilla vuoteesta sekä itkeä hillittömästi. Hän vaikuttaa hermostuneelta tai vihaiselta ja tuntuu kuin tappelevan jonkin kanssa. Tämä ei ole samaa kuin painajainen.
Kohtauksia voi esiintyä parivuotiaasta aina 10. ikävuoteen asti. Kohtaus voi näyttää dramaattiselta ja pelottavalta, mutta se ei ole epätavallista. Joillakuilla on vain yksittäisiä kohtauksia, mutta toisilla ne uusiutuvat.
Lue myös: Taaperon uni
Kohtaus kestää noin 5-15 minuuttia. Itse asiassa lapsi on syvässä unessa. Hän ei reagoi lohdutteluusi vaan yrittää ennemminkin työntää sinua pois. Lasta ei pidäkään yrittää herättää tai rauhoittaa, koska hän usein vastustelee ja kohtaus voimistuu. Ole läsnä ja katso, ettei hän satuta itseään. Kohtauksen jälkeen lapsi rauhoittuu. Hän nukkuu monesti täysin heräämättä. Ei ole tarpeen puhua lapselle tapahtumasta myöhemmin, koska hän ei muista siitä mitään. Keskustelu vain herättäisi hämmennystä.
Kauhukohtauksen syytä ei ole selvitetty. Toiset katsovat, että se johtuu siitä, etteivät aivot ole vielä täysin kehittyneet. Toiset puolestaan uskovat, että tällaisella lapsella on varastoitunutta energiaa, jonka pitää purkautua. Jos luulet lapsesi olevan ylienerginen, kannattaa selvittää, voisiko hän liikkua päivisin enemmän. Suositellaan myös säännöllisiä nukkumistapoja rauhallisine iltamenoineen sekä juttelua kivoista asioista vuoteen reunalla.
Lue myös: Apua lasten univaikeuksiin
Painajaiset vainoavat pienenkin unta
Lapsi uneksii jo syntymästä lähtien, mutta ensimmäiset voimakkaat painajaiset tulevat yleensä vasta 3–4-vuotiaille. Pikkulasta kannattaa vain lohduttaa, jotta hän tuntee turvallisuutta. Vanhemmat lapset saisivat mielellään kertoa unestaan. Näissä unissa esiintyy usein pelottavia olentoja, esimerkiksi karhuja tai krokotiileja. Painajaiset voivat myös olla niin kamalia, että lapsen on vaikeaa nukahtaa, ja silloin tarvitaan lohtua. Jos lapsi ei herää painajaisestaan, sinun olisi istuuduttava sängyn vierelle.
Kolmi-, nelivuotiaan kanssa kannattaa jutella painajaisesta päivällä ja ehkä antaa lapsen piirtää tai maalata näkemästään unesta. Jos lapsi haluaa, voisitte myös keksiä onnellisen lopun tuolle ilkeälle unelle. Yritä lyödä asia leikiksi. Jos se näyttää toimivan, voit rohkaista lasta itse kuvittelemaan jatkoa painajaiselle, kun hän on herännyt siihen yöllä.
Lue myös: Leikki-ikäisen uni
Valikoi lapsen katsomat tv-ohjelmat huolella varsinkin ennen nukkumaanmenoa. Ohjelmat tarjoavat voimakkaita elämyksiä, joilla voi olla haitallinen vaikutus nukkumiseen. Myöskään vuoteen vierellä luettujen kirjojen ei soisi olevan liian jännittäviä.
On tärkeää jutella kunnolla lapsen kanssa, jos häntä painaa jokin sellainen, mitä ei saa sanotuksi. Toistuvat painajaiset voivat olla merkkinä siitä, että lapsella on ongelmia, joiden käsittelyssä hän tarvitsee apua. Juttutuokio vuoteen äärellä voi olla tärkeää lapselle, joka painiskelee julki sanomattomien asioiden kanssa. Muiden samasta ongelmasta kärsivien lasten kokemukset ehkä auttaisivat lasta hahmottamaan vaikeuksia. Jos koet, ettet onnistu selviytymään omin voimin, on viisasta etsiä apua lääkäriltä tai psykologilta.
Lue myös: Mörköjä ja kummituksia
Unissakävelijää tulee pitää silmällä
Unissakävely ei ole kovin tavallista ennen kouluikää, mutta sitä saattaa esiintyä. Se ei ole sinänsä haitallista, mutta on varmistettava, ettei lapsi vahingoitu tai lähde ulos. Unissakävelijä ei voi nukkua kerrossängyn ylävuoteella. Mieti myös rappujen turvallisuutta ja muita mahdollisia vaaratekijöitä. Mikäli syystä tai toisesta olet kovin huolissasi pikku unissakävelijästä, hanki hälytin, joka ilmaisee sen että lapsi lähtee vuoteeltaan.
Unissakävelyä voi kestää yli puoli tuntia. Useinkaan lasta ei ole vaikea saada takaisin vuoteeseen.
Lue myös: Uni voi häiriintyä monesta syystä
Yökastelu voi nolottaa lasta
Vuoteen kastelusta puhutaan vasta sitten kun lapsi on täyttänyt viisi vuotta. Ennen sitä useimmat vanhemmat kokevat, että lapsi toisinaan pissaa sängylle. Jos lapsi ei ole koskaan oppinutkaan kuivaksi, puhutaan primaarisesta yökastelusta, kun taas sekundaarisessa kastelussa lapsi on alkanut uudelleen kastella oltuaan jonkin aikaa kuivana.
Ilmiöön löytyy sekä fyysisiä että psyykkisiä syitä. Myös perinnölliset tekijät vaikuttavat. Sekundaarinen kastelu laukeaa usein olojen muutoksesta, esimerkiksi muuton tai vanhempien avioeron myötä. Kastelu menee yleensä ohi itsestään – ja tämä on tärkeää ilmoittaa lapselle, joka
sein häpeää ongelmaa. Jos kastelu jatkuu kouluikään saakka, on hyvä ottaa yhteyttä kouluterveydenhoitajaan tai omalääkäriin. Monet ovat kokeneet hyväsi antaa lapsen kirjoittaa kuivat yöt muistiin. Näin huomio siirretään märistä öistä kuiviin. Muista, että sinun tärkein tehtäväsi on vähentää lapsen asiasta tuntemaa häpeää ja levottomuutta. Rankaiseminen ei auta lainkaan.
Lue myös: Ferberin menetelmä avuksi lasten univaikeuksiin
Kuorsaus voi johtua suurentuneista kitarisoista
Eräät lapset kuorsaavat, mikä voi rajoittaa sekä nukkumisaikaa että unen laatua. Vanhempien tulisi tarkkailla, onko lapsilla hengityskatkoja ja ongelmia ilman saannissa ja nukkuvatko he rauhattomasti. Siinä tapauksessa pitää ottaa yhteyttä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäriin. Vakava kuorsaus voi johtaa ADHD-oireisiin ja ääritapauksissa ns. failure to thrive -oireisiin eli tilaan, jossa lapsen paino ei nouse sairauden tai tunneperäisen ongelman vuoksi. Kuorsaus johtuu usein suurentuneista kitarisoista. Jos kitarisoista on suurta vaivaa, kannattaa ne hoitaa leikkauksella. Leikkaus on parantanut useimpien tilannetta välittömästi.
Lue myös:
Mitä uni on?
Kukaan ei osaa oikein selittää, mitä uni on ihmiselle. Siihen sisältyy edelleen monta salaisuutta, joita tutkijat eivät vielä ole pystyneet paljastamaan.
Uneton pinnasängyssä
Kun vanhemmat eivät saa riittävästi unta, perhe alkaa suistua raiteiltaan. Lue vinkit, kuinka yökitisijä taltutetaan.
Yhdessä nukkuminen – parasta kaikille?
Uuden yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan yhdessä nukkuminen vähentää stressihormonitasoja veressä.Miksi sitten nukutamme vauvat omaan yksinäisyyteensä?
Lohduton itku jättää pitkät jäljet
Yksin sängyssä nyyhkyttävä pikkunyytti saattaa rauhoittua ilman vanhempien apua ja oppia nukahtamaan itsekseen.Pienen vauvan opettaminen itsenäiseksi nukkujaksi sisältää kuitenkin vaaroja.
Kuva: Crestock
Lähteet:
Eckerberg, Berndt: Hur man lär barn att sova på nätterna: barn från cirka fem till cirka arton månader, B. Eckerberg, 1999
Holm, Sara: Sov gott! En bok om barn, sömn och funktionshinder Riksförbundet för rörelsehindrade barn och ungdomar, 2005
Kreutz Wirfelt, Anna: Om barns sömn och sömnproblem, 0–12 månader Axélion, 1997
Mindell, J.A. ym.: Behavioural treatment of bedtime problems and night wakings in infants and young children. SLEEP 2006 | Osa 29, nro 10:1263–1276
Pantley, Elizabeth: Pehmeä matka höyhensaarille: hellä tapa saada vauva nukkumaan läpi yön. Suom. Rose-Marie Chatterji | Suomussalmi, Myllylahti, 2005
Smith, Lars ja ulvund, Stein Eirik: Spädbarnsåldern | Studentlitteratur, 1993
Wahlgren, Anna | Sova hela natten: så hjälper du ditt lilla barn att sova gott hela natten lång | Alexander Halling, 2005
Welford, Heather: Hjälp ditt barn att sova bättre | Egmont Richter, 2001
Wolfson, A. ym.: Effects of parent training on sleeping patterns’ stress and
perceived parental competence | Journal of Consulting and Clinical Psychology 1992 (60): 41–48
