Tämä uniopetuksen menetelmä on ehkä maailman tunnetuin ja kiistellyin. Amerikkalaisen lastenlääkäri Richard Ferberin luoma menetelmä tuli tunnetuksi 1980-luvun puolivälissä. Menetelmän uskotaan olevan hyvin tehokas, jos sitä noudatetaan johdonmukaisesti. Siitä on tullutkin pelastus monille perheille, joissa unenpuutteen vuoksi sekä vanhempien että lasten on vaikea hallita arkea. Ferberin metodia voidaan soveltaa terveisiin ja normaalisti kehittyneisiin lapsiin, erityisesti 6–18 kuukauden ikäisiin.
Viimeksi päivitetty 28.5.2011
Uniopetus Ferberin mukaan
Laita lapsi nukkumaan tavalliseen tapaan, luomiesi mukavien iltamenojen mukaisesti. Lapsen on oltava valveilla nukkumaan mennessään. Sitten toivotat hyvää yötä ja lähdet makuuhuoneesta.
Jos lapsi alkaa itkeä, odota kolme minuuttia (ota aika!) ennen kuin menet huoneeseen. Lapsi saa huomiota mutta ei saa päättää, milloin noustaan ylös. Sano hyvää yötä, aseta lapsi makuulle, jos hän on noussut, ja lähde kahden minuutin sisällä, olipa lapsi tyyntynyt tai ei.
Jos lapsi jatkaa itkua, odota viisi minuuttia ennen palaamistasi. Silitä lapsen päätä pari kertaa ja sano jotain rauhoittavaa: ”Nyt on yö ja sinun pitää nukkua, kulta.” (Jos huomaat kehokontaktin vain lisäävän itkua, sitä on parempi välttää.) Poistu taas.
Jos lapsi alkaa uudestaan itkeä, odota seitsemän minuuttia.
Jos lapsi jatkaa itkemistä, mene joka seitsemäs minuutti nukuttamaan hänet. Tee ja sano samoin joka kerralla, jotta lapsi ymmärtää, ettei palkinto ole suuri, vaikka saavutkin paikalle. Tee samoin seuraavana yönä, mutta odota viisi minuuttia ennen ensimmäistä käyntiäsi. Sitten jatkat 7 ja 9 minuutilla loppuillan. Kolmantena yönä aloitat 7 minuutilla ja jatkat 9 ja 11 minuutilla. Neljäntenä odotat 10 minuuttia ennen ensi käyntiäsi, sitten 15 ja 20 minuuttia (ks. lievempi versio alta).
Metodi vaatii päättäväisyyttä
Useimpien kokemusten mukaan kaksi ensimmäistä iltaa ovat rasittavimmat. Kolmas sujuu usein helpommin – edellyttäen, että on oltu lujana koko ajan.
Tarkkaile, mitä viestität asennoilla ja ilmeillä ollessasi lapsen luona. Sinun on oltava ystävällinen mutta ehdottoman päättäväinen, jotta lapsi tietää sinun olevan tosissasi. Jos ilmeesi kertoo, että säälit lasta rajattomasti etkä tiedä miten selviät, lapsi tulee vain epävarmaksi ja hämmentyneeksi.
Unikuurin suorittajaksi sopii mieluiten se vanhempi, joka sietää paremmin lapsen itkua. Ehdottomasti molempien läsnäoloa ei tarvita. On kaikkien kannalta parempi, jos toinen nukkuu jossain muualla ja on seuraavana päivänä levännyt.
Jos lapsesi on vaikea nukahtaa päiväsaikaankin, sinun on päätettävä, sovellatko menetelmää sekä päivällä että yöllä. Se olisi tehokkainta, mutta se on myös työläintä. Jos haluat aloittaa asteittain, voit soveltaa menetelmää ensin päivän nukkumishetkinä. Kun päiväsaikainen ongelma on ohi, aloitat saman yöllä, ellei asia ole ratkennut itsestään.
Tee yhdessäolosta mukavaa ja hae tukea
Voisit kernaasti kiinnittää huomiota siihen, että päiväsaikainen yhdessäolo olisi tavallista hauskempaa ja kotoisampaa, kun lasta totutetaan uuteen nukkumismalliin. Lapsi saa näin paljon myönteistä huomiota ja sinä vähän paremman omantunnon. Siivous ja muut toimet odottakoot jonkun päivän.
Mikäli olet lapsesi kanssa yksin, on vieläkin tärkeämpää, että huolehdit riittävästä unestasi, selviytyäksesi arkipäivästä pienokaisinesi. Usein voi olla kovin vaikeata soveltaa uniohjelmaa yksinään. Ota mieluummin avuksesi ystäviä tai sukulaisia niiksi illoiksi, joina kuuria suoritetaan. Silloin sinulla on sekä moraalista että käytännön tukea, kun tulee hankalaa.
”Epäröin todella kovin unikuurille ryhtymistä ja toivoin, että sellaiselta vältyttäisiin. Mutta kun Miian vuorokausirytmiä ei saatu järjestykseen yösyötön loputtuakaan, tuntui siltä, että oli tehtävä jotain. Kaksi ensimmäistä iltaa olivat kamalia, vaikkei itkua edes jatkunut yhteensäkään yli 20 minuuttia. Kolmantena iltana hän yllätti meidät molemmat. Hän kävi pitkälleen, huokaisi tyytyväisenä ja jäi makuulle ilman valoa, kunnes nukahti itsekseen.”
Silja, 7-kuukautisen Miian äiti
Ferberin metodin sovellus
Monien mielestä lapsen jättäminen yksinään vuoteelle itkemään vaikuttaa liian dramaattiselta. He valitsevatkin Ferberin menetelmästä pehmeämmän version, joka sopii heille paremmin. Tässä tapauksessa ”unikuuri” vaatii vähän pitemmän ajan, mutta se ei ole vaarallista. Ota silti huomioon, että jos menetelmän halutaan toimivan, sinun on oltava päättäväinen ja reagoitava lapsen vastusteluun lujasti.
Sovellukseen voi kuulua, että lyhennetään sitä viivettä, jonka jälkeen mennään itkevän lapsen luo. Toiset haluavat istua lapsen sängyn vieressä tuolilla menetelmää suoritettaessa. Vähitellen tuolia siirretään lähemmäs ovea, ja kun lapsi on muutaman illan jälkeen oppinut rauhoittumaan itse, tuoli voidaan siirtää ulos huoneesta. Istu silti edelleen oven ulkopuolella, jos se tuntuu oikealta. Lapsi protestoi kyllä edelleen, mutta toiset katsovat, että hän sopeutuu tilanteeseen paremmin vanhempien ollessa läsnä. Toisten mielestä taas se vain lisää lapsen turhautuneisuutta, kun vanhemmat ovat näkyvillä mutteivät reagoi. Tässä kohtaa on tunnusteltava, mikä on oikein sinun lastasi kohtaan. Jos olet sitä mieltä, että on vaikeaa löytää sopivaa suunnitelmaa, neuvola voi auttaa sinua löytämään yksilöllisen ratkaisun.
Jos et usko voivasi käyttää tässä kuvattuja menetelmiä, sinun olisi annettava ajan kulua. Monien mielestä ei ole niin vaikeaa sovittaa elämäänsä joksikin aikaa lapsen rytmiin. Osalle vanhemmista uniohjelman tuoma rasitus on suurempi kuin riittämättömän unen kuormitus. Kuuntele neuvolan ohjeita ja niitä, joiden kanssa puhut asiasta, mutta viime kädessä juuri sinun täytyy ratkaista, mikä on parasta lapselle ja perheellenne.
Lue myös:
Uni voi häiriintyä monesta syystä
Levoton meno voi haitata yöunta
Lasten uniopetuksen menetelmiä
Lähteet:
Eckerberg, Berndt: Hur man lär barn att sova på nätterna: barn från cirka fem till cirka arton månader, B. Eckerberg, 1999
Holm, Sara: Sov gott! En bok om barn, sömn och funktionshinder Riksförbundet för rörelsehindrade barn och ungdomar, 2005
Kreutz Wirfelt, Anna: Om barns sömn och sömnproblem, 0–12 månader Axélion, 1997
Mindell, J.A. ym.: Behavioural treatment of bedtime problems and night wakings in infants and young children. SLEEP 2006 | Osa 29, nro 10:1263–1276
Pantley, Elizabeth: Pehmeä matka höyhensaarille: hellä tapa saada vauva nukkumaan läpi yön. Suom. Rose-Marie Chatterji | Suomussalmi, Myllylahti, 2005
Smith, Lars ja ulvund, Stein Eirik: Spädbarnsåldern | Studentlitteratur, 1993
Wahlgren, Anna | Sova hela natten: så hjälper du ditt lilla barn att sova gott hela natten lång | Alexander Halling, 2005
Welford, Heather: Hjälp ditt barn att sova bättre | Egmont Richter, 2001
Wolfson, A. ym.: Effects of parent training on sleeping patterns’ stress and
perceived parental competence | Journal of Consulting and Clinical Psychology 1992 (60): 41–48
