Viimeksi päivitetty 24.10.2024
Vielä 1980-luvulla pienten lasten ei ajateltu tuntevan kipua aikuisen tavoin ja lasten kivunhoito oli puutteellista. Nykyään tiedetään, että jo vastasyntyneen hermosto on tarpeeksi kehittynyt reagoimaan kipuun. Kipu aiheuttaa lapselle stressiä ja voi pitkittyessään vaikuttaa kehitykseen.
Tiedon lisääntymisen myötä lasten kivunhoito on kehittynyt viime vuosikymmeninä huimasti. Toteuttaakseen kivunhoitoa, on huoltajien ja muiden lapsia hoitavien aikuisten hyvä ymmärtää muutamia perusasioita lasten kivusta.
Lapsille kipua aiheuttavat erilaiset fyysiset ja psyykkiset tekijät. Fyysinen kipu voi johtua helposti havaittavasta syystä, kuten haavasta, mutta aina syy ei ole yhtä ilmeinen. Esimerkiksi lapsille varsin tavallinen vaiva, mahakipu, voi johtua muun muassa mahataudista tai ummetuksesta, mutta myös jännityksestä. Lapsen kivun syy tulee aina pyrkiä selvittämään.
Kivun syyn selvittäminen ei aina tarkoita lääkärikäyntiä. Ohimenevää tai lievää
kipua voidaan hyvin hoitaa kotona. Tehokas kivunhoito edellyttää kuitenkin
jonkinlaista kivun arviointia. Keskeistä on selvittää kivun paikantuminen ja
voimakkuus.
Miten lapsen kipua arvioidaan?
Aivan pieni lapsi ei osaa kertoa kivusta, mutta sen voi tunnistaa lapsen käytöksestä tai tietyn kehonosan kosketusarkuudesta. Kipeä lapsi voi olla itkuinen, levoton tai ärtyisä, mutta myös hiljainen, apaattinen tai vetäytyvä. Lasta lähinnä olevat aikuiset usein tietävät, mikä on lapselle epänormaalia käytöstä. Toisaalta esimerkiksi
lastenreumassa kipu voi alkaa vähitellen, jolloin hitaasti tapahtuva käytöksen
muutos voi olla vaikeampi havaita. Leikki-ikäisen taantuminen voi olla yksi kivun ilmenemismuoto.
Vauvojen ja alle kouluikäisten lasten kivun arvioinnissa korostuu sanattomien
viestien eli esimerkiksi kasvojen ilmeiden tai kehon liikkeiden tulkinta. Ovatko
lapsen kulmat rypistyneet tai jännittääkö lapsi leukaansa? Kiemurteleeko lapsi
toistuvasti tai jännittääkö hän muuten vartaloaan? Miten helposti lapsi on
lohduteltavissa?
Jos lapsi osaa jo puhua, kannattaa häneltä ilman muuta kysyä kivusta. Ikätasoinen kommunikointi on tärkeää. Aikuisen tulee tukea lasta kivun sanoittamisessa. On myös hyvä muistaa, ettei pieni lapsi välttämättä osaa nimetä kehonosiaan oikein. Kivun sijainnin löytämisessä tai paikan varmistamisessa voi käyttää kevyttä
kosketusta.
Lapsen ikä ja ymmärrys vaikuttavat siihen, miten lapsi kokee kivun. Pienet lapset elävät hetkessä eivätkä osaa kertoa kivun kestosta. Leikki-ikäiset voivat reagoida kipuun hyvinkin dramaattisesti, mutta eivät välttämättä osaa vielä paikallistaa sitä. Isommilla lapsilla kipuun voi liittyä pelkoa, joka voimistaa kipukokemusta. Toisaalta kouluikäiset voivat vähätellä kipuaan näyttääkseen reippailta tai vältelläkseen
epämieluisaa seurasta, kuten lääkettä.
Kipua kannattaa hoitaa
Kipu itsessään ei ole vaarallinen asia, vaan kehon varoitusmekanismi. Kun polveen tulee kaatuessa haava, kipu varoittaa kudosvauriosta. Nyrjähtänyt nilkka on kipeä, joten tiedämme varoa sitä. Vaikka kipu ei ole vaarallista, kannattaa se hoitaa.
Kipukokemus voi jättää negatiivisen muistijäljen ja pitkittyessään herkistää
kiputuntemukselle.
Lasten kivunhoitoon on olemassa useita lääkevalmisteita ja kipua voi helpottaa myös lääkkeettömin menetelmin. Lääkehoitoon kannattaa aina yhdistää myös lääkkeetöntä hoitoa. Menetelmiä on varsin helppo toteuttaa, kunhan niihin on tutustunut ennalta. Tässä tapauksessa tieto vähentää tuskaa.
Lähteet: Storvik-Sydänmaa, Stiina ym. (2019) Lapsen ja perheen hoitotyö. 1. painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy. – Korppi, Matti & Vilo, Sanna (2017) Lasten kipu ja kuume. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 133(19). 1823-7.
Artikkelin kirjoittaja on lastensairaanhoitaja sekä maisterinopintoja suorittava terveystieteiden kandidaatti.
