Lapset laittavat kaikennäköistä suuhunsa. Hiekkalaatikolla pistetään hiekkaa poskeen, niin että hampaat narskuvat. Isommat lapset juovat kuravettä päälle. Maahan pudonnut tutti kuitenkin usein pestään ennen kuin se annetaan takaisin vauvalle. Asiantuntijat pohtivat, miten tutti kannattaa puhdistaa.
Viimeksi päivitetty 1.12.2014
Hammaslääkärit suosittelevat, ettei likaantunutta tuttia putsattaisi omassa suussa. Suosituksen mukaan vauvaa ei myöskään saa syöttää samalla lusikalla kuin millä aikuinen syö. Tarkoituksena on välttää kariesta aiheuttavien bakteerien tartuntaa. Kaikki asiantuntijat eivät ole samaa mieltä.
”Se, ettei vanhempi saisi putsata tuttia omassa suussa, on täyttä huuhaata. Vanhemmat ovat kaikin tavoin tekemisissä lastensa kanssa. Tuntuu suorastaan mahdottomalta, että lapsi välttäisi tartunnan”, Allergialiiton asiantuntijalääkäri Timo Vanto huomauttaa.
Vauvat esimerkiksi nuolevat usein vanhempien sormia, joita vanhemmat ovat saattaneet aikaisemmin lipaista. Pienet lapset tykkäävät myös antaa vanhemmilleen suukkoja.
Lue myös: Lapsen terveyden tae: kuravesi ja likaisen sormet
Tutin nuoleskeltu tutti ehkäisee astmaa?
Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan vanhemman suun mikrobeille altistuminen saattaa vähentää iho-oireiden ja astman riskiä.
”Tutkimuksessa selviää myös, että tutin steriloiminen lisää astma- ja iho-oireiden riskiä. Näyttää siis siltä, että vastustuskyvyn kehittymisen kannalta on hyvä, että tutissa olisi vanhempien ja ympäristön mikrobeja”, Vanto sanoo.
Siinä missä suussa on bakteereita, sieltä löytyy myös vasta-aineita bakteereja vastaan.
”Vanhemmat muodostavat myös IgA-vasta-aineita aineita bakteereita vastaan, joita myös vauva näin ollen saa vanhempiensa syljen mukana”, Vanto lisää.
Lue myös: Pelkopeikko pilaa hampaat
Hammaspeikkoja on montaa sorttia
Helsingin yliopiston mikrobiologian professori Per Saris puolestaan kehottaa vanhempia pohtimaan omaa reikätilannettaan. Jos vanhemman hampaat ovat läpikotaisin reikiintyneet, todennäköisesti hänen suussaan pesii hyvin ärhäkkä streptococcus mutans -bakteeri. Silloin kannattaa välttää oman pöpökantansa tartuttamista lapseen.
”Streptokokkeja on hyvin erilaisia kantoja. Toiset ovat herkempiä tarttumaan, toiset puolestaan tuottavat kariesta tehokkaammin. Toisaalta myös hyödylliset maitohappobakteerit tuottavat happoa ja heikentävät kiillettä”, Saris huomauttaa.
Vaikka monet hammaslääkärit ovat kehottaneet kiinnittämään huomiota syljen joutumiseen lapsen suuhun, myös hammaslääketieteellisellä alalla myönnetään, että mikrobialtistuksesta on hyötyä.
”Mikäli äidin ja isän suu on terve, ei ole ongelma pestä tuttia omassa suussa. Asia on jopa päinvastoin, sillä syljen mukana lapseen siirtyy myös hyvänlaatuisia mikrobeja. Lähikontaktien kautta lapsi saa mikrobistonsa ainekset”, oraalimikrobiologian dosentti ja parodontologian professori Eija Könönen sanoo.
Könönen onkin samaa mieltä asiasta Sariksen kanssa.
”Eniten näyttöä on kertynyt kariesta aiheuttavien mutans streptokokkien siirtymisestä, kun erityisesti äiti on mutans streptokokki -miljönääri. Tuolloin lapsen riski hampaiden reikiintymiseen kasvaa huomattavasti”, Könönen huomauttaa.
Oman streptokokkitilanteensa voi selvittää hammaslääkärissä.
Lue myös: Varpaiden kutittelu voi nopeuttaa vauvan puheen kehitystä
Yrjötautia ei tarvitse pelätä!
Monet vanhemmat pelkäävät, että maahan pudonnut tutti aiheuttaa lapselle esimerkiksi oksennustaudin. Tällaiseen pelkoon ei kuitenkaan ole mikrobiologian asiantuntijoiden mukaan syytä.
”Tutin pesemisellä ei ole käytännön merkitystä tartuntariskin kannalta. Se on vain yksi rikka rokassa. Pääosa altistuksesta tulee muualta kuin tutista”, Saris sanoo.
Tutista voi poistaa roskia, mutta sekään ei ole välttämätöntä.
”Eivät vauvat välitä hiekanjyvistä. Vauvat työntävät suuhunsa muutenkin mitä tahansa”, Saris muistuttaa.
Tee testi: Onko lapsellasi valmiudet kuivaksi oppimiseen?
Joskus tutti kannattaa pestä kunnolla
On tilanteita, joissa vanhempien kannattaa kiikuttaa tutti vesihanan alle ja jopa desinfioida tutti keittämällä.
”Jos tutti tippuu esimerkiksi lehmänläjään tai paikkaan, jossa voi olla lantaa, on oikeasti riski, että lapsi saa ikäviä patogeenejä kuten EHEC-bakteerin”, Saris sanoo.
Myöskään sairaalasta tai lääkärin vastaanotolta voi tarttua ikäviä pöpöjä tuttiin. Tavanomaisissa paikossa tilanne on toinen.
”Vaikka maassa olisi vaarallisia bakteereita, niitä harvemmin on sellaisia pitoisuuksia, että tuttiin voisi tarttua riittävästi aiheuttaakseen taudin”, Saris huomauttaa.
Joihinkin bakteeritartuntoihin riittää yhdenkin bakteerin joutuminen vauvan suuhun. Näin ärhäköitä tapauksia ei tosin tavata vauvan tyypillisissä olinpaikoissa.
”Suomessa kadut ovat puhtaita, koska emme heitä jätteitä kadulle. Pihalta, puutarhasta tai kadulta voi hyvin nostaa tutin lapsen suuhun. Näihin bakteereihin lapsen olisi muutenkin hyvä tottua”, Vanto huomauttaa.
* * * * * * * * * * *
Imetys ja synnytystapa tärkeitä mikrobilähteitä
Per Sariksen mukaan merkittävä allergiariskiä pienentävä mikrobialtistus tapahtuu imetyksen kautta.
”Iso osa vauvan mikrobeista tulee rintamaidon mukana. Vauva saa päivittäin miljoona mikrobia litrasta äidin maitoa. Tutin osuus verrattuna rintamaitoon on vähäisempi”, Saris sanoo.
Allergiariskiä vähentää myös synnytystapa.
”Jos äidillä on hyvät mikrobit alapäässään, lapsi saa näistä suojaa synnytyksen yhteydessä. Äiti voi vielä parantaa mikrobiflooraansa ennen synnytystä syömällä probiootteja”, Saris kehottaa.
