Viimeksi päivitetty 9.7.2020
Kun vauva aloittaa kiinteän ravinnon, moni pähkäilee, olisiko tälle parempi antaa sosetta vai sormiruokaa. Asiasta on kirjavia näkemyksiä – toiset vannovat lusikkaruuan, toiset vauvan itsenäisen ruokailun nimeen. Mitä asiasta ajattelee suun motoriikan asiantuntija, lasten syömisvaikeuksiin perehtynyt puheterapeutti Elisa Mäkitalo?
”Lapsi saa ensimmäisten elinkuukausien aikana ravintonsa imemällä maitoa. Tällöin kielen liike on aaltomaista, eteen ja taakse suuntautuvaa. Soseen maistelu on monesti aluksi juuri imemistä, sillä se on ainut lapsen hallitsema syömistapa. Näin ollen aloittaisin kiinteät ruuat löysähköillä soseilla, koska ne muistuttavat koostumukseltaan maitoa, ja niitä on helpompi imeä.”
Kielen liikkeet monipuolistuvat pikkuhiljaa
Mäkitalon mukaan pehmeidenkin sormiruokien kunnolliseen käsittelyyn lapsi tarvitsee orastavia kielen sivuttaisliikkeitä, jotka kehittyvät yksilöllisesti. Ennen tätä taitoa lapsi joko työntää sormiruuan herkästi ulos suustaan kielen eteenpäin suuntautuvan liikkeen vuoksi tai murskaa sen kitalakeensa kielen paineen avulla.
”Kun lapsi ensin harjaantuu soseiden kanssa, kielen liikkeet monipuolistuvat ja pehmeiden sormiruokien sekä karkeampien soseiden työstäminen helpottuu. Lähtisin siis kiinteiden kanssa liikkeelle systemaattisesti ruuan karkeutta pikkuhiljaa lisäten”, Mäkitalo tuumaa.
Vähemmän kakomista ja ruuan kolaamista
Ravinnon koostumuksen vaikutuksesta lapsen suun motoriikan kehitykseen on tarjolla niukasti tutkimustietoa, ja Mäkitalo toivoisikin sitä lisää. Hän uskoo, että kun ruuan karkeutta lisätään systemaattisesti maitomaisesta järeämpään, suun motoriikka kehittyy samalla asteittain, ja vauvan suu ehtii tottua hiljalleen aina uuteen koostumukseen.
”Näin lapsi saa todennäköisemmin myös positiivisia syömiskokemuksia, kun taidoissa edetään hänen tahtiinsa vaikeustasoa hiljalleen lisäten. Oma kokemukseni on myös, että näin vauva kakoo ja työntää esimerkiksi sormiruokia ulos suustaan vähemmän. Pienen vauva gag-refleksi tulee kielen etuosasta ja siirtyy ravinnon karkeutumisen myötä pikkuhiljaa kielen takaosaan”, Mäkitalo kertoo.
Molemmilla ruokailutavoilla on etunsa
Kun vauva alkaa maistella kiinteää ruokaa, ei vanhempien siis tarvitse tehdä päätöstä joko lusikkaruuan kannattajien tai sormiruokaa tarjoavien leiriin liittymisestä. Vauva voi ruokailla molemmilla tavoilla.
”Sekä lusikoinnilla että sormiruokailulla on puolensa. Soseilla on yleensä helpompi tarjota alkuun vaihtelevia makuja ja sisällyttää ruokaan monipuolisempia ravintoaineita; esimerkiksi raudan saaminen voi käydä helpommin. Sormiruuat taas kehittävät muun muassa silmän ja käden yhteistyötä, ja vauvan oman hallinnan tunne syömistilanteessa toteutuu – joskin lusikalla annettaessakin syöminen voi ja sen tulisikin olla lapsentahtista”, Mäkitalo sanoo.
Soseilla alkuun, sitten sormiruokaa
Koska jokaisen lapsen suun motoriikan taidot kehittyvät yksilöllisesti, Mäkitalo ei halua määritellä tarkkoja ikäkausia sille, milloin mitäkin kiinteää ruokaa tulisi antaa. Karkeasti arvioiden hän sanoisi, että jos kiinteän ruuan pariin siirrytään vauvan ollessa nelikuinen, soseilla voisi jatkaa noin puolen vuoden ikään asti. Jos taas kiinteä ravinto tulee kuvioihin puolen vuoden iässä, sormiruuat voisi ottaa mukaan noin kuukautta myöhemmin.
”Siirtyisin sormiruokaan silloin, kun lapsi ei kolaa sosetta paljon ulos suustaan, eli kun suurin osa soseesta päätyy vatsaan – tällöin vauvan kieli on oppinut tekemään muutakin kuin imemisliikettä. Odottaisin myös, että lapsi pystyy istumaan syöttötuolissa ja tavoittelee käsillään eteen asetettuja ruokia tai lusikkaa. Jos lapsi kakoo hyvin herkästi pieniäkin ravinnon karkeuden lisäyksiä, hidastaisin etenemistahtia.”
Puheterapeutin vinkit kiinteissä ruuissa etenemiseen:
- Maidolla löysennetty sose lusikalla (4–6 kk ->).
- Sileä sose lusikalla ja lapsen omien sormien päältä.
- Karkeampi, esimerkiksi haarukalla melko sileäksi pehmennetty sose ja sormiruuat, joissa on tasainen ja pehmeä rakenne, kuten avokado, pehmeäksi keitetty tai höyrytetty bataatti, peruna ja porkkana sekä maissinaksut.
- Karkea, haarukalla pehmennetty sose, jossa on pehmeitä paloja joukossa ja hieman lohkeavammat ja koostumukseltaan monipuolisemmat sormiruuat, kuten keitetty tai höyrytetty parsakaali, riisipallerot, lihapötköt ja omenaraaste.
- Koostumukseltaan vaihtelevat ruuat – sama ruoka voi sisältää helpommin ja vaikeammin lohkeavia paloja, esimerkiksi makaronilaatikko.
- Varhaista ”pureskelua” vaativat ruuat, kuten hyvin kypsät omenanpalat, pasta.
- Pureskelua vaativat ruuat.
Löydät Elisa Mäkitalon vinkkejä vauvan kanssa ruokailuun myös Instagramista Lasten kanssa syömässä -tililtä!
