Levottomuutta, jatkuvaa liikettä ja keskittymiskyvyn puutetta. Vaikka ADHD-oireet ilmaantuvat jo taaperoiässä, niitä on melko vaikea erottaa pikku lapsen tavanomaisesta kehityskulutusta.
Viimeksi päivitetty 18.11.2009
 |
|
Kaikki villit lapset eivät kärsi ADHD-oireyhtymästä.
|
Pienten lasten kehitys kulkee nopeasti eteenpäin. Monet ADHD-oireiksi sanotut ominaisuudet sopivat melkein kaikkiin taaperoikäisiin ja sitä vanhempiin lapsiin. Alle viisivuotiaille diagnoosi onkin erityisen hankala tehdä. On kuitenkin keinoja erotella mahdolliset oireet tyypillisestä kehityksestä.
Yksittäinen reaktio ei vielä tarkoita ADHD-oiretta. Jos epäilee, että lapsella on ADHD, kannattaa kirjata lapsen tempauksia ylös. Jos oireiksi luokiteltavia käyttäytymismuotoja esiintyy useissa eri ympäristöissä ja käyttäytymistä ilmenee yli puolen vuoden aikana, kannattaa asiasta keskustella asiantuntijan kanssa.
ADHD-diagnoosin kannalta on myös oleellista, että käyttäytyminen on vaikuttanut negatiivisesti lapsen elämään. Jos lapsi herättää positiivista huomiota riehumisellaan muiden lasten parissa, on todennäköisesti kyse ainoastaan huomionkipeästä käytöksestä.
Oireet
Ylivilkkaus luokitellaan tyypillisesti ADHD-oireeksi. Pelkkä vilkkaus ja touhukkuus ei tosin tee kenestäkään ADHD-lasta.
Sen lisäksi että ADHD-lapsi ei pysy hetkeäkään paikallaan, hänellä on myös vaikeuksia keskittyä ja hän on impulsiivinen.
Keskittymisvaikeudet ilmenevät lapsen kanssa keskustellessa. ADHD-lapsella on suuria vaikeuksia kuunnella, mitä hänelle sanotaan, eikä hän pysty seuraamaan vanhemman antamia ohjeita. Tyypillisesti lapsi myös puhuu jatkuvasti ja vastaa kysymyksiin malttamattomasti ennen kuin kysymystä on sanottu loppuun.
On myös syytä pitää mielessä, että samat oireet voivat olla tulosta esimerkiksi vanhempien eron aiheuttamasta stressistä. Siksi ADHD:ta epäilevän vanhemmat olisi hyvä kirjata oireita ylös, niin että lapsen kehitystä voidaan seurata pitkältä aikaväliltä.
Hoito
ADHD-oireyhtymän hoitoon on tarjolla erilaisia psykostimulantteja. Näiden lääkkeiden on todettu parantavan keskittymiskykyä ja lisäävän itsehillintää. Tutkijat uskovat, että lääkkeet tasoittavat aivojen välittäjäainetasoja.
Vahvoilla lääkkeillä on tietysti myös sivuvaikutuksia. Varsinkin lapsilla on lääkkeen todettu aiheuttavan ruokahaluttomuutta ja painon putoamista. Lääkkeet voivat myös aiheuttaa päänsärkyä, sydämen tykytystä, rintakipuja, unettomuutta ja oksentelua.
Lääkityksen aloittamista harkitaan tarkkaan varsinkin pienten lasten kohdalla. Alle kuusivuotiaille määrätään hyvin harvoin psykostimulantteja.
ADHD-oireyhtymää ei koskaan hoideta pelkillä lääkkeillä. Lääkkeiden rinnalla pitäisi aina käyttää myös pehmeitä hoitokeinoja.
Käyttäytymisterapiassa opetetaan lapselle tavoitteiden asettamista ja rauhoittumiskeinoja. Lasta täytyy myös palkita järjestelmällisesti paikallaan istumisesta ja tehtävien tekemisestä ohjeiden mukaan.
Myös vanhempien suhtautuminen lapsen oireiluun on monesti ongelma. Siksi perheterapia on monissa tapauksissa hyvin toimiva hoitomuoto. Perheterapiassa vanhemmille esitetään positiivisempia tapoja suhtautua ADHD-oireisiin.
Niinkin yksinkertaiset seikat kuin siivoaminen ja järjestelmällisyys auttavat ADHD-lasta. Virikkeiden vähentäminen eli lelujen siivoaminen pois lapsen silmien alta vähentää lapsen levottomuutta. ADHD-lapset tarvitsevat myös vahvoja rutiineja. Impulsiiviselle lapselle on tärkeää, että hän tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Teksti: Jarkko Uro
Lähteet:
