Viimeksi päivitetty 4.9.2019
Sikotauti on hengitysteiden kautta pisaratartuntana tarttuva kuumeinen sylkirauhastulehdus. Tauti aiheuttaa kuumeen lisäksi päänsärkyä, väsymystä, lihaskipua, ruokahaluttomuutta ja nielemiskipuja. Korvien alla sijaitsevat sylkirauhaset tulehtuvat ja turpoavat joko molemmin puolin tai toiselta puolelta, mikä tekee suun avaamisesta ja nielemisestä kivuliasta.
Sikotauti voi olla myös täysin oireeton tai sen oireet voivat muistuttaa tavallista hengitystietulehdusta.
Sikotautiin ei ole lääkehoitoa, ainoa tapa välttyä siltä on rokote. Yksittäisiä sikotautitapauksia todetaan Suomessa lähes joka vuosi: yleensä kyseessä ovat rokottamattomien henkilöiden saamat tartunnat ulkomailla.
Taudinkuva ja oireet
Tauti itää noin 2-3 viikkoa ennen ensioireita. Infektion jälkitauteina esiintyy myös aivokalvontulehdusta ja hengenvaarallista aivotulehdusta. Infektio voi aiheuttaa pysyvän kuulovaurion. Jos tauti iskee poikaan murrosiän jälkeen, se saattaa aiheuttaa kivestulehduksen, joka saattaa johtaa lapsettomuuteen.
Sikotautiin sairastunut levittää tautia eteenpäin jo muutamia päiviä ennen oireiden alkua, ja tartuttaminen jatkuu noin viikon verran oireiden alkamisen jälkeen.
Rokote
Sikotautia vastaan rokotetaan osana MPR-rokotetta 12–18 kuukauden ikäisenä ja uudelleen kuusivuotiaana.
Sikotautitapauksia voi esiintyä myös rokotetuilla henkilöillä, sillä rokote ei estä täydellisesti taudin tarttumista. Tapaukset ovat usein lievempiä kuin rokottamattomilla ja komplikaatiot ovat harvinaisia.
Rokotteen haittavaikutukset
Valtaosa MPR-rokotteella rokotetuista ei saa mitään oireita. Noin viisi prosenttia saa lieviä tuhkarokkoa, vihurirokkoa tai sikotautia muistuttavia oireita, jotka alkavat 5-12 vuorokauden kuluttua rokotteen saamisesta ja häviävät muutamassa päivässä. Allergiset reaktiot ovat hyvin harvinaisia.
Lähteet:
Neuvolaikäisen rokotusopas
THL
