Viimeksi päivitetty 2.9.2019
Poliovirus voi aiheuttaa hengenvaarallisen poliomyeliitin, eli lapsihalvauksen. Poliovirus vaurioittaa keskushermoston hermosoluja, mikä aiheuttaa lihasten halvaantumista ja niiden surkastumista. Hengityslihasten lamaantuminen on halvauksen saaneiden tyypillinen kuolinsyy.
Polio Suomessa ja maailmalla
Edellinen halvausoireinen, akuutti poliotapaus todettiin Suomessa viimeeksi vuonna 1985. THL:n mukaan Suomessa on kuitenkin hiljalleen kasvava, jo useita tuhansia kansalaisia käsittävä joukko, jolla ei ole rokotuksilla saatavaa suojaa poliota vastaan. Koska alle 1 % rokottamattomista poliovirustartunnan saaneista saa tyypillisen halvausoireisen poliotaudin, yhdenkin halvausoireisen potilaan havaitseminen voi merkitä, että virus on levinnyt väestöön jo laajalti.
Luonnolliseen tartuntaan perustuvaa poliota esiintyy enää joissakin Aasian ja Afrikan maissa. Uusien tapausten määrä oli koko maailmassa oli vuosina 2015–2017 enää alle 100 tapausta vuodessa.
Vaikka polioepidemian riski Suomessa on pieni, se on THL:n mukaan olemassa niin kauan kuin poliota esiintyy jossakin päin maailmaa. Polioviruksia kulkeutuu oireettomien ihmisten mukana Suomeenkin ja yksittäinen poliotapaus voi ilmaantua milloin tahansa. Yhtenä varoitussignaalina poliovirustartuntojen yllättävyydestä on Tampereella vuonna 2008 havaittu ja vuoteen 2013 saakka jatkunut rokoteperäisten muuntuneiden poliovirusten esiintyminen jätevedessä. Löydösten syynä oli tunnistamaton henkilö, joka eritti taudinaiheuttamiskykyisiä polioviruksia pitkäkestoisesti.
Tartunta
Polio tarttuu hengitysteiden ja saastuneen ruuan välityksellä ja alkaa lisääntyä ihmisen suolistossa. Ensioireina voi olla flunssankaltaisia oireita, mutta tartunta on useimmiten oireeton.
Tyypillinen oireinen taudinkuva on muutaman kuumeisen päivän jälkeen äkillisesti ilmaantuva velttohalvaus, poliomyeliitti. Poliomyeliitin saa noin 1% sairastuneista ja pieni määrä halvaantuneista menehtyy. Poliomyeliittiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta taudin oireita voidaan helpottaa.
Rokote
Poliota vastaan rokotetaan osana viitosrokotetta 3, 5 ja 12 kuukauden iässä. Lisäksi suojaa tehostetaan neljän vuoden iässä nelosrokotteella ja 14-15 vuoden iässä dtap-rokotteella.
Polion torjuntaan on käytössä kaksi rokotetta. Suomessa käytetään inaktivoituja polioviruksia sisältävää, käsivarteen pistettävää rokotetta. Suuressa osassa maailmaa sen sijaan yhä käytetään eläviä, heikennettyjä polioviruksia sisältävää, suun kautta annosteltavaa poliorokotetta.
Pistettävä poliorokote ei suojaa elimistöä tehokkaasti poliovirustartunnalta. Rokotettu henkilö voi kuitenkin edelleen voi levittää poliovirusta, vaikka on itse suojassa halvausoireiselta taudilta.
Rokotteen haittavaikutukset
Muutama prosentti viitosrokotteella rokotetuista saa sivuoireena pistoskohdan turvotusta, punotusta ja aristusta. Yksi prosentti rokotetuista saa kuumeen (39 astetta tai enemmän).
Harvinaisia haittavaikutuksia ovat ohimenevä kalpeus, velttous ja reagoimattomuus (3–4 / 10 000 rokotettua) ja kuumekouristukset (1 / 10 000 rokotettua).
Rokotuksen jälkeen joskus nähtyjä ihottumia epäillään usein rokoteallergian aiheuttamiksi, mutta allergiset reaktiot ovat erittäin harvinaisia. Rokote voidaan antaa lähes kaikille.
Lähteet:
Neuvolaikäisen rokotusopas
THL: Kansallinen varautumissuunnitelma polion paluun torjumiseksi 2018–2020
THL: Poliorokote
