Leikki-ikäisten lasten astman erityispiirteet

 

 

---

---

 

Nalle on saanut astman.

Astmaattiselle reaktiolle on monta syytä

Astman kehittyessä keuhkoputkien limakalvon tulehdustila on keskeinen asia. Astmatulehdus on luonteeltaan immunologinen ja sen taustalla on usein tunnistettava allergia, jolloin puhutaan ulkosyntyisestä astmasta. Sisäsyntyisen astman syitä ei tunneta.

Astmatulehdus saattaa olla oireeton eli ns. piilevä astma, tai siihen liittyy vaihtelevia oireita kuten yskä, limaisuus ja lisääntynyt infektioherkkyys. Virus- ja bakteeritulehdukset pahentavat oireita ja voivat astman piilevässäkin vaiheessa pitkittyä.

Varsinaiseen astmaan liittyy myös keuhkoputkien limakalvoturvotus ja supistuminen. Ilman kulku vaikeutuu ja syntyy hengenahdistus.

Astman taudinkuva vaihtelee lapsesta toiseen ja myös iän mukaan. Alle kolmivuotiailla lapsilla on varsin yleinen virustauteihin liittyvä jaksottainen vinkuminen ja hengitysvaikeus. Infektioiden välillä lapsi on oireeton ja jaksaa hyvin. Tällainen astma on usein väistyvä ja paranee vähitellen.

Yksittäinen hengenahdistusepisodi voi silti olla hankala, vaatien jopa sairaalahoitoa.  Jos episodi on vaikea tai usein toistuva, tehdään näillekin lapsille astmadiagnoosi ja aloitetaan säännöllinen estolääkitys.

Isommilla lapsilla esiintyvä astma liittyy useammin atopiaan ja on ennusteeltaan huonompi, aiheuttaen monesti oireita pitkälle kouluikään ja joskus jopa aikuisikään saakka. Hoitamattomana oireet saattavat olla joko jatkuvia tai jaksoittain esiintyviä.

Laukaisevia tekijöitä on monia ja herkkyys niille on yksilöllinen. Näitä tekijöitä ovat  hengitystieinfektiot, allergeenit kuten siitepölyt, eläinepiteelit, pölypunkki ja toisinaan myös ruoka-aineet. Lisäksi laukaiseva tekijä voi olla fyysinen rasitus, johon liittyy yskä ja hengitysvaikeuksia.

Psyykkisten tekijöiden on myös joskus nähty toimivan myötävaikuttavina taustatekijöinä. Siitepölyallergiaan voi aikuisillakin, liittyä jaksottainen astma. Tällöin lääkitystä vaativia oireita ilmenee lähinnä vain siitepölyaikaan. Yölliset astmaoireet liittyvät toisinaan GER-tautiin eli mahalaukun ja ruokatorven takaisinvirtaukseen (ns. närästystautiin).

Hengityksen toistuva vinkuminen ja toistuvat hengitysvaikeudet eivät siis automaattisesti tarkoita sitä, että lapsi sairastaa varsinaista astmaa. Tunnetaan useita tekijöitä, joiden on todettu lisäävän astmariskiä.

Lähisukulaisten ja erityisesti vanhempien sairastama astma on vahva riskitekijä. Lapsella aikaisemmin todettu atooppinen ekseema ja ruoka-allergia ovat myös vahvoja riskitekijöitä. Lapsen allerginen nuha, hengityksen vinkuminen ilman hengitystieinfektioita sekä lisääntynyt allergiasolujen määrä veressä eli eosinofilia ovat myös omiaan lisäämään riskiä. Nämä nostavat astmariskiä vielä kouluiässä jopa 70 prosenttiin. Mikäli edellä mainitut riskitekijät puuttuvat, jää riski alle 10 prosentin.

Astman mahdollisuus pitää muistaa, jos lapsella esiintyy hengityksen vinkumista ja hengitysvaikeuksia. Fyysisessä rasituksessa, sekä erityisesti heti sen jälkeen ilmenevä yskä ja hengitysvaikeudet viittaavat vahvasti astmaan.

Jotkut hoitamatonta astmaa sairastavat lapset oppivat luontaisesti välttämään huonoa oloa aiheuttavaa rasitusta. Lapsi muuttuu ”kiltiksi” istuen mieluummin hiljaisena leikkimässä sen sijaan, että kirmaisi muitten lasten vauhdissa.

Pitkittyvä yskä saattaa myös olla alkavan astman oire. Poikkeava infektioherkkyys pitkittyvine oireineen, sekä alahengitystieinfektiot, kuten keuhkoputkentulehdukset ja toistuvat keuhkokuumeet viittaavat niin ikään astmaan.

Astmaa epäiltäessä on syytä hakeutua lääkäriin. Lasten astmaa selvittävät lasten allergologit ja lastenlääkärit. Lääkärissä selvitetään perusteellisesti oireiden esiintymistä, vaikeusastetta, tiheyttä, kestoa, alkamisikää, allergiaa ja muita pahentavia tekijöitä, sekä merkkejä muista syistä, jotka saattavat aiheuttaa astmankaltaisia oireita. Yleisselvityksiin kuuluu usein myös keuhkojen ja poskionteloiden röntgenkuvaus.

Astmadiagnoosi pyritään varmistamaan keuhkojen toimintakokeilla. Aikuisille ja kouluikäisille sopiva spirometria eli puhalluskoe on tutkimusmenetelmänä ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Tätä nuoremmilla astmaoireet ovat vielä yleisempiä, mutta heille on pystytty kehittämään hyviä tutkimusmenetelmiä vasta viime aikoina.

Erityisesti leikki-ikäisille soveltuva oskillometriatutkimus on mullistanut pienten lasten astman diagnostiikan. Tämä tutkimus voidaan tehdä jopa 2-3 -vuotiaille, koska siihen riittää lepohengitys ilman voimakkaita hengitysliikkeitä. Liittämällä oskillometriaan juoksurasituskoe ja keuhkoputkien lääkelaajennuskoe voidaan tutkia keuhkojen astmaan liittyviä ominaisuuksia, palautuvaa keuhkoputkein supistumistaipumusta. Näillä menetelmillä pyritään löytämään ne lapset, joilla on poikkeava keuhkojen toiminta ja jotka erityisesti hyötyisivät astmahoidosta. Oskillometria soveltuu paitsi diagnostiikkaan, myös astmatilanteen seurantaan lääkehoidon aikana ja hoidon lopettamisen jälkeen.

Mittaamalla uloshengitysilman typpioksidipitoisuutta saadaan arvokasta informaatiota astmatulehduksen tilasta. Tätä on aikaisemmin ollut hankalaa mitata, koska se on vaatinut limakalvonäytteitä keuhkoputkista. Typpioksidimittaus on lapsipotilaalle yksinkertainen, jopa hauska tutkimus ja onnistuu yleensä yli viisivuotiaille. Mittaustulos on heti käytettävissä.

Mikäli erikoistutkimuksia ei ole käytettävissä tai ne epäonnistuvat, voidaan myös tehdä ns. hoitokokeilu, jolloin aloitetaan määräaikainen (useimmiten 1-3 kk) astmalääkitys hoitovastetta seuraten. Tällöin voidaan epäsuorasti osoittaa tai sulkea pois astma.

Astman hoidossa on useita tavoitetasoja: oireettomuus ja astmakohtausten estäminen, normaali fyysinen suorityskyky, normaali kasvu ja kehitys, normaali keuhkojen toiminta, mahdollisimman kevyt ja yksinkertainen lääkitys.

Astmatulehduksen hoito on ydinasia ja siihen käytetään hengitettävää kortisonia mikrogrammatason annoksin. Lievää astmaa voidaan vaihtoehtoisesti yrittää hoitaa suun kautta otettavalla, tabletti- tai raemuotoisella täsmälääkkeellä, leukotrieenisalpaajaalla. Siitepölyastmaan tehoaa myös siedätyshoito.

Astmalääkitys siedetään yleensä hyvin. Harvinainen sivuvaikutus kortisonista on hidastunut pituuskasvu. Sen havaitseminen ajoissa edellyttää säännöllisiä seurantakäyntejä pituuden ja painon mittauksineen. Astman lääkehoito jatkuu pitkään senkin jälkeen, kun oireet ovat väistyneet.

Lopullinen kesto on yksilöllinen, taudin luonteesta riippuvainen. Mikäli kroonisen astman lääkehoito jatkuu yli puoli vuotta, voi Kelasta hakea astmalääkkeiden erityiskorvattavuutta ja alle kouluikäisille myös sairaan lapsen hoitotukea.