Viimeksi päivitetty 17.8.2009
”On havaittu, että jos lapsella on vaikeuksia syömisessä, hänellä on myös vaikeuksia äänteiden tuottamisessa ja puheessa”, aiheesta väitellyt kasvatustieteiden tohtori Annikki Riitesuo sanoo.
Puhuminen ja syöminen tapahtuvat samojen lihaksien avulla, joten näiden lihaksien hallinta mahdollistaa molemmat taidot.
”Tietyt syömisessä käytetyt liikkeet edeltävät kuultavaa muutosta puheessa muuttamaa viikkoa tai kuukautta aikaisemmin. Syömisliikkeet ikään kuin hioutuvat jokellukseksi ja myöhemmin puheeksi”, Riitesuo sanoo.
Ruoanlaatu näyttää myös vaikuttavat puheen kehitykseen.
”Kun vauvan ruokatarjonnassa siirrytään rakeisempaan ruokaan, äänteiden kirjo ja äänellisen leikin määrä lisääntyvät”, Riitesuo kertoo.
Riitesuon väitöskirjatutkimus kuitenkin osoittaa, ettei puheen ja syömisen kehitys aina käy yksiin.
”Kaikki tutkimuksessa mukana olleet keskosina syntyneet lapset oppivat seuranta-aikana syömään ja juomaan hyvin kahteen ikävuoteen mennessä, vaikka lähes kaikilla lapsilla oli viivästymää puheen tuottamisessa”, Riitesuo kertoo.
Syömisen viivästymisen syy
Puheen viivästymisen taustalla on usein muutakin kuin pelkkä syömään oppimisen vaikeus.
”Ennenaikainen syntymä, anatominen poikkeavuus (esimerkiksi halkiot), neurologiset ongelmat (esimerkiksi cp) tuottavat eriasteisia syömis- ja puhumisongelmia”, Riitesuo huomauttaa.
Vanhempien on siis turha tuntea huonoa omaatuntoa esimerkiksi väärästä syöttötavasta.
”Lasten vaikeissa syömisongelmissa puheterapeutit ohjaavat vanhempia kädestä pitäen oikeisiin syöttämis- ja juottamistekniikoihin. Tuskin siis kenenkään lapsen puhe viivästyy väärän syöttämistekniikan takia”, Riitesuo tiivistää.
Jotain kuitenkin myös vanhemmat voivat tehdä.
”Lapset tarvitsevat riittävästi pureskelukokemusta. Siksi on tärkeää, että rakeisempaan ruokaan siirrytään oikeassa aikataulussa”, Riitesuo huomauttaa.
Miten paikallistaa ongelma?
”Syömisen kehittymistä ja suun motorisia taitoja on hyvä seurata vauvasta lähtien”, Riitesuo sanoo.
Mitään hätiköityä kotidiagnoosia ei kuitenkaan kannata tehdä.
”Syömisongelman tulee olla todella vakava, ennen kuin se näkyy puheen kehityksessä”, Riitesuo sanoo.
Eriäviä mielipiteitä
Vaikka käytännön työntekijät kuten puheterapeutit ovat varmoja puheen ja syömisen kehityksen yhteydestä, asiasta kiistellään kuitenkin tiedemaailmassa.
”Alan kirjallisuudessa esiintyy kaksi koulukuntaa. Toisen mukaan taidoilla on suhde toisiinsa ja toisen mukaan ei ole”, Riitesuo huomauttaa.
Syy kiistaan löytyy tutkimustuloksien monisäikeisyydestä. Tutkimukset eivät nimittäin ole vielä kiistattomasti osoittaneet, että puhe ja syöminen kulkisivat käsi kädessä.
”Lapset, jotka eivät ole koskaan syöneet suun kautta, oppivat puhumaan. Näissä tapauksissa tosin lapsia on opetettu tutkimaan asioita suullaan”, Riitesuo kertoo.
Vaikka käytännön puheterapia työtä tekevä Riitesuo pitää todennäköisenä, että syömisen ja puheen kehityksellä on yhteys, hän ei poissulje mahdollisuutta, että kyseessä olisi kaksi erillistä kehityskulkua.
”Aihe vaatisi lisätutkimusta, jossa kuvattaisiin tarkkaan vauvojen ja taaperoiden syömä- ja juomatavat”, Riitesuo kertoo.
