Mikä avuksi, kun äidinmaito ei riitä ja lapsi on lehmänmaidolle allerginen? Lehmänmaidon lisäksi imeväisille on tarjolla muitakin äidinmaitokorvikkeita, mutta hinta saattaa yllättää.
Viimeksi päivitetty 3.7.2008
 |
|
Lehmänmaidolle allergisille lapsille on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja.
|
Lehmänmaitomaitoallergia on yksi tavallisimpia pikkulasten allergioita. Lehmänmaitoallergiassa on kyse haitallisesta immunologisesta reaktiosta lehmänmaidon proteiineille. Lehmänmaitoallergia todetaan 2-3 prosentilla alle kolmevuotiaista lapsista.
Lehmänmaidossa on yli 20 erilaista proteiinia (mm. kaseiineja, heraproteiineja, laktoalbumiinia ja –globuliinia) jolle lapsi voi herkistyä. Useimmiten lapsi parantuu lehmänmaitoallergiasta kolmanteen ikävuoteen mennessä.
Lehmänmaitoallergian hoito
Lehmänmaitoallergiaa hoidetaan ruokavaliolla, josta lehmänmaidon proteiinit on poistettu. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ruokavaliosta joudutaan poistamaan nopean kasvun ja kehityksen aikana merkittävä ravinnonlähde, lehmänmaito. Suomalaisten leikki-ikäisten lasten ruokavaliossa maito ja maitovalmisteet kattavat noin kolmasosan energian, rasvan ja proteiinin saannista.
Jos rintamaito riittää, voi maitoallergisen lapsen äiti jatkaa itse maitotuotteiden käyttöä, ellei sen ole havaittu pahentavan lapsen oireita. Jos lapsi oireilee, joudutaan myös äidin ruokavaliosta karsimaan maitotuotteet pois. Tuoteselosteessa kannatta kiinnittää huomiota sanoihin maito, maitojauhe, juusto, kerma, voi, jäätelö, hera, heraproteiini, maitoproteiini, kaseiini tai kaseinaatti.
Erityisravintovalmisteet
Ellei rintamaito riitä, se korvataan imeväisen erityisäidinmaidonkorvikkeella, yleensä kahden vuoden ikään asti. Näitä erityisvalmisteita ovat soijamaito- ja digeroidut äidinmaidonkorvikkeet. Digeroidussa äidinmaidonkorvikkeessa lehmänmaidonproteiinit on pilkottu niin pieniin osiin ettei elimistö tunnista niitä, jolloin ne eivät aiheuta allergista reaktiota. Digeroitu äidinmaidonkorvike perustuu usein hydrolysoituun heraan tai kaseiiniin.
Pilkottuihin proteiineihin (digeroitu, hydrolysoitu) perustuvissa korvikkeissa voi esiintyä hyvin pieniä määriä lehmänmaidon proteiinijäämiä. Kaikkein herkimmille nämä aiheuttavat oireita. Jos digeroitu äidinmaidonkorvike ei sovi, voidaan lapselle antaa soijapohjaista äidinmaidonkorviketta. Osa lapsista on kuitenkin allergisia myös soijaproteiinille. Niissä harvinaisissa tapauksissa, joissa vauva herkistyy sekä soija- että digeroidulle korvikkeelle, korvaushoitona voi käyttää pelkkiä aminohappoja sisältävää korviketta. Ne sisältävät synteettisiä aminohappoja ja ovat myös hinnaltaan kallein vaihtoehto. Soijaproteiiniallergiaa esiintyy noin 10 prosentilla lehmänmaitoallergisista lapsista.
Pienen lapsen ruokavalio on käytännössä mahdoton toteuttaa ilman ravitsemuksellisesti täydellistä nestettä eli erityisvalmistetta. Kela korvaa lehmänmaitoallergiassa tarvittavan erityisvalmisteen kahden vuoden ikään saakka. Korvauksen saamiseksi on Kelan paikallistoimistoon tehtävä korvaamisanomus, johon tarvitaan liitteeksi lääkärintodistus (B-lausunto) lapsen sairaudesta. Kelan korvaus imeväisen erityisvalmisteesta on 75% omavastuun ylittävältä osalta ostokertaa kohden.
Anna Lassig, farmaseutti, elintarviketieteiden yo
