Viimeksi päivitetty 27.11.2015
Jotta nimien sekoittamista voi ymmärtää, pitää ensin olla perillä muutamasta muistamisen perusasiasta.
”Muisti voidaan jakaa karkeasti tietomuistiin ja tapahtumamuistiin. Kun ihminen painaa muistiinsa toisen ihmisen nimen, on kyse tietomuistin käyttämisestä.”
Edellispäivän tapahtumat painuvat yleensä varsin hyvin muistiin, mutta samana päivänä tavatun uuden puistotutun nimi voi unohtua helpostikin. Taustalla on Kalskan mukaan muistin toimintatapa.
”Toisin kuin tapahtumamuisti, joka pohjaa rikkaisiin mielikuviin ja mielleyhtymiin, nimet jäävät ikään kuin ilmaan. Nimiin ei itsestään muodostu vahvoja mielleyhtymiä, vaan ne ovat tavallaan irrallista tietoa. Läheisten ihmisten nimiä toistetaan kuitenkin jatkuvasti niin, että ne tallentuvat pysyvään tietomuistiin. Ne ovat siis ns. yliopittuja”, Kalska kertoo.
Nimet luokitellaan omiin säiliöihinsä
On yleistä, että esimerkiksi isovanhempi sekoittaa toistuvasti pienten serkusten nimet keskenään. Joskus isoäiti saattaa käydä läpi koko serkusparven nimet, ennen kuin oikea nimi osuu kohdalle. Mutta miksi tiettyjen henkilöiden nimet menevät helpommin sekaisin keskenään? Miksi isoäiti ei lipsauta suustaan esimerkiksi naapurin keski-ikäisen Keijon nimeä lapsille puhuessaan?
Syy nimisekaannuksiin piilee Kalskan mukaan osittain ihmisen tavassa luokitella asioita mielessään.
”Mieli ryhmittelee asioita erilaisiin luokkiin ja luo merkitysyhteyksiä. Jotkin asiat ovat näissä mielen verkostoissa lähempänä toisiaan ja jotkin taas etäämmällä toisistaan. Etenkin omat lapset, lapsenlapset ja sisarukset muodostavat tällaisia ryhmittymiä.”
Ihmisellä on muistissaan ikään kuin nimisäiliöitä. Tietynlaisessa suhteessa muistajaan olevat päätyvät samaan ”säiliöön” muiden samassa suhteessa olevien kanssa.
”Lähipiirin ihmiset herättävät usein keskenään samankaltaisia mielleyhtymiä. Siksi ne päätyvät yhteiseen säiliöön. Yhteistä henkilöillä voi olla vaikkapa läheinen kiintymyssuhde tai muistajan tunne siitä, että on heistä vastuussa”, Kalska kertoo.
Automaattisesti vai arpomalla?
Muistiin painamisen jälkeen muistista palautetaan mieleen kussakin tilanteessa tarvittavia asioita, esimerkiksi juuri nimiä. Yleensä tuttujen ihmisten nimet muistuvat mieleen automaattisesti, ilman tietoista muistelutapahtumaa. Automaattisuus altistaa myös virheille.
”Ohi tietoisen muistihaun tapahtuva palautus mahdollistaa tilanteen, että mieleen aktivoituukin väärä nimi samasta korista, jossa ovat muutkin lähipiirin nimet. Nimen ehtii yleensä lausua, ennen kuin edes itse huomaa virheensä”, Kalska sanoo.
Usein on niin, että käyttöön helpoimmin otettava nimi on se ensin opittu ja samalla käytetyin nimi. Lapsi yhdistyy mielessä tiettyyn nimeen, ja ensimmäiseksi mieleen tullut nimi sanotaan ääneen. Vanhempi saattaa siksi kutsua muitakin lapsiaan toistuvasti esimerkiksi esikoislapsensa nimellä.
Lue myös:
”Tulepas Reetu syömään!”
Nimisekoilut aiheuttavat huvittaviakin tilanteita. Parhaimmat naurut saadaan useimmiten silloin, kun vanhempi möläyttää suustaan lapsen nimen sijaan perheen lemmikin nimen. Kun perheen rakas Reetu-koira kutsutaan juhlapöytään lapsen sijaan, voi naurussa olla pitelemistä.
Koiran ja lapsen sekoittaminen keskenään voi tuntua omituiselta, edustavathan keskenään sekoitetut henkilöt kuitenkin täysin eri lajia. Jotain yhteistä koiralla ja lapsella kuitenkin on, ainakin muistajan mielessä.
”Tämän tyyppinen erehdys kertoo siitä, että molemmat – lapsi ja lemmikki – kuuluvat samaan merkityskategoriaan. Molempiin on muodostunut voimakas tunnesuhde ja molemmat ovat kiintymyksen kohteita ja siinä mielessä ikään kuin ryhmittyvät lähelle toisiaan mielleyhtymissä”, Kalska sanoo.
Nimien sekoittumista lisää, jos nimet ovat ääntämisasultaan samankaltaisia. Esimerkiksi Reetu-koiran ja Eetu-pojan nimet ovat otollisia erehdyksen kannalta. On myös hyvä tietää, että vaikka tunnekokemukset littyvät vahvasti muistoihin, ei nimilipsautuksen perusteella voi päätellä mitään lapsen ja koiran arvojärjestyksestä puhujan mielessä.
