Kuvittele tilanne: Olet valinnut lapsellesi mielestäsi maailman kauneimman nimen. Olet salannut nimeä ristiäisiin asti ja vihdoin saat paljastaa sen läheisillesi. Kerrot nimen innosta uhkuen ja odotat ihastuneita huokauksia - mutta saatkin kuulla lapsesi nimen olevan kerta kaikkiaan kamala.
”Harkitkaa uudelleen”
”Olemme päättäneet lapsen isän kanssa lapsen tulevan nimen jo kauan etukäteen, ja ristiäiset ovat parin viikon päästä. Joillekin sukulaisille ja parille kaverilleni nimi on paljastettu etukäteen. Isäni kysyi lapsen nimeä ja kun kerroin, hän kysyi naurahtaen olenko ihan tosissani”, nahkatakkinen_tyttö kertoo Vau.fi:n foorumilla.
”Hänestä lapsen nimi oli huvittava, ilmeisesti suorastaan epämiellyttäviä ajatuksia herättävä.”
Muut, joille perhe on lapsen nimen on jo paljastanut, ovat ihastelleet nimeä aidosti. Isoisän mielestä tyttären tulisi kuitenkin miettiä uudestaan lapsen nimeä.
Lue myös: Vauvasta Urpo?
”Tiedän kyllä, että se on vain mielipide, jonka isäni sanoi. Eivät kaikki todellakaan ajattele samalla tavalla, mutta olen totta kai pettynyt siihen, että joku pitää lapseni nimeä naurettavana” nahkatakkinen_tyttö harmittelee.
”Väkisinkin tulee mieleen, onko niitä ihmisiä sitten paljonkin, joiden mielestä nimi on typerä. Tuntuu kurjalta, että silloin kun lapseni jatkossa tapaa isoisäänsä, pitää tämä lapsen nimeä rumana”, hän pohtii.
Lue myös: Entä jos lapsen saisi nimetä miten tahansa?
”Karjalassa meillä oli aina yksi tuon niminen lehmä”
Myös muut foorumilaiset ovat saaneet vähemmän imartelevia kommentteja nimiasioihin liittyen.
”Äitini kertoi että mummoni mielestä minun nimeni oli aivan järkyttävä mutta äkkiä hän siihen tottui ja alkoi pitämään siitä. Itsekin olen joskus miettinyt joitain muiden ihmisten nimivalintoja, mutta äkkiä niihin tottunut”, birdy123 lohduttaa.
”Minun isoisäni oli sanonut nimeni kuullessaan, että Karjalassa meillä oli aina yksi tuon niminen lehmä! Oli aluksi jupissut vähän aikaa että miten te nyt lehmän nimen annoitte, mutta tottui kyllä sitten ja oli minulle mitä ihanin ja rakkain isoisä”, Latteäiti kertoo.
”Ihminen tekee nimestä näköisensä”
”Minä olen sitä mieltä, että ihminen tekee nimestä oman näköisensä, ja nimiin kyllä tottuu. Veljeni sai nimensä tuon samaisen, silloin jo edesmenneen, isoisäni mukaan. Aluksi nimestä tuli aina isoisäni mieleen, mutta nykyisin nimen kuullessani ajattelen heti veljeäni”, hän muistelee.
Sama tapahtui myös Latteäidin oman tyttären nimen kanssa, joka sekin kulkee suvusta.
”Aluksi se kuulosti omaankin korvaan sellaiselta vanhan ihmisen nimeltä, mutta nyt kuulostaa jo ’vauvanimeltä’/’pikkutytön nimeltä’.”
