Viimeksi päivitetty 1.9.2020
Kun puolivuotias vauva tirahtaa itkuun vieraan ihmisen katseen alla, puhutaan vierastamisesta. Se alkaa yleensä noin puolivuotiaana, kun vauva alkaa ymmärtää olevansa vanhemmistaan erillinen olento. Tällöin muiden kuin vauvan omien kiintymyskohteiden – yleensä vanhempien – läheisyys voi aiheuttaa vauvassa ahdistusta ja hätäännystä.
Vierastus voi ulottua tuttuihinkin ihmisiin, kuten isovanhempiin, sanoo psykologi ja vuorovaikutusterapeutti Leea Mattila.
”Tällöin on hyvä ottaa aikalisä eikä yrittää totuttaa lasta isovanhempiin karaisun kautta. Vierastus on ohimenevä vaihe, ja jos sille antaa rauhan, vauva oppii, että hänen viestinsä kuullaan ja hän saa hädälleen lohdutuksen. Jos hänet taas laitetaan itkemään isovanhemman syliin, se opettaa vauvalle, ettei hänen viesteillään ole väliä.”
Taaperoikäisen eroahdistus
Eroahdistuksesta puolestaan puhutaan, kun vauvaiän ohittanut lapsi reagoi voimakkaasti joutuessaan eroon vanhemmistaan. Eroahdistusta voi ilmetä missä iässä hyvänsä, mutta varsinaisia eroahdistuskausia esiintyy yleensä taaperoikäisillä lapsilla.
”Eroahdistus on yleistä erityisesti 1,5-2-vuotiailla taaperoilla. Heille se on erillistymiskehityksen vaihe. Lapsen voi olla vaikea olla erossa vanhemmistaan, ja hän saattaa olla hyvinkin takertuva ja ripustautuva”, Mattila sanoo.
Vierastus ja eroahdistus kulkevat käsi kädessä
Vierastamisen ja eroahdistuksen esiintyminen on hyvin yksilöllistä. Toiset lapset ovat herkkiä ahdistumaan ja tarvitsevat runsaasti vanhemman tarjoamaa tunteiden säätelyä. Toiset taas ovat temperamentiltaan uteliaita ja rohkeita ja selviävät erotilanteista ilman suuria tunnepuuskia.
”Voimakas vierastaminen ja eroahdistus kulkevat usein käsi kädessä. Temperamentiltaan herkkä ja voimakkaasti asioihin reagoiva lapsi on yleensä alttiimpi molemmille”, Mattila tuumaa.
Kunnioita vauvan viestejä
Toisaalta ei ole automaatio, että kovasti vierastavasta vauvasta kasvaa voimakkaasta eroahdistuksesta kärsivä taapero. Lapsen kehitysvaiheiden sensitiivinen käsittely lisää todennäköisyyttä sille, että jatkossa erotilanteen sujuvat helpommin.
”Esimerkiksi vierastusvaiheessa on tärkeä kunnioittaa vauvan tunteita ja viestejä kuitenkaan tartuttamatta vauvaan omaa hätäännystään erotilanteista”, Mattila neuvoo.
Lapsen vai vanhemman ahdistus?
Vanhemman omalla hätäännyksellä Mattila viittaa vanhemmasta lähtöisin olevaan eroahdistukseen ja ylisuojeluun, joka joskus sekoittuu vauvan kokemaan ahdistukseen. Joskus symbioottinen suhde lapsen kanssa on vanhemmalle niin tärkeää, että tämä luo ylisuojelevan ilmapiirin, johon lapsi sitten reagoi.
”Kun isovanhempi esimerkiksi ojentaa kätensä vauvalle ja pyytää tätä tulemaan syliinsä, vauva usein vilkaisee vanhempaansa tarkistaakseen, onko kaikki hyvin. Jos vanhempi on epävarma asiasta, vauva voi lukea tämän reaktiosta, että tilanteessa on jotakin mätää ja reagoida enemmän vanhemman tunteeseen kuin omiinsa”, Mattila kuvailee.
Vierastusvaiheen kriisi voi johtaa eroahdistukseen
Joskus äkilliset tapahtumat haastavassa vaiheessa voivat johtaa siihen, että vierastusta seuraa voimakas eroahdistus. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi äidin joutuminen sairaalaan silloin, kun vauva elää vaikeaa vierastusvaihetta.
”Erilaiset kriisit voivat altistaa eroahdistukselle jatkossa. Pitkä ero kiintymyskohteesta silloin, kun vauvalla on kova vierastus päällä, voi tuoda haasteita jatkoon”, Mattila sanoo.
Tee erotilanteet näkyviksi
Toisaalta turvalliset erot petaavat sitä, että jatkossa lapselle ei tulisi suuria ahdistuskausia. Turvallinen ero lähtee eroamistilanteesta, jonka pitää olla aina lapselle näkyvä. Se ei siis saa tapahtua esimerkiksi lapsen nukkuessa.
”Muuten lapsi kokee, että voi tulla huijatuksi milloin tahansa. Se on kaikkein hirveintä eroahdistuksesta kärsivälle. Lapsen pitää selvästi tietää, että tämä on nyt se ero. Huijaus ei auta lasta”, Mattila painottaa.
Turvallinen aikuinen kannattelee lasta
Hyvin hoidetussa erossa ensiarvoisen tärkeää on myös toisen turvallisen aikuisen läsnäolo. Lapsi tarvitsee aikuisen kannattelemaan itseään ja säätelemään ja ymmärtämään tunteitaan.
”Lapsen pitää antaa ilmaista tunnettaan. Sitä ei pidä sivuuttaa tai saada nopeasti laantumaan, vaan tunnetta pitää ymmärtää. Aikuisen pitää kestää lapsen harmi, muuten hän ei auta säätelemään lapsen tunteita”, Mattila tiivistää.
Jälleennäkemisen tärkeys
Erotilanteen viimeinen, mutta merkitykseltään yhtä olennainen osa on jälleennäkeminen. Lapsi voi reagoida jälleennäkemiseen monella tavalla: näennäisellä välinpitämättömyydellä, syliin heittäytymisellä, kiukuttelulla. Kyseessä on lapsen strategia selvitä eron aiheuttamasta loukkaantumisesta ja ahdistuksesta.
”Älä anna reaktion hämätä, vaan muista, että jälleennäkeminen ja yhteyden palauttaminen on tärkeä kohta. Esimerkiksi kun päiväkodista hakee eroahdistunutta lasta, kännykkä kannattaa laittaa hyvissä ajoin pois ja keskittyä ottamaan lapsi vastaan. Eron aiheuttamia tunteita voi sitten käydä yhdessä läpi”, neuvoo Mattila.
Lapsi saa takertua
Vierastus ja eroahdistus ovat normaaleja vaiheita lapsen kehityksessä. Niitä voi ajatella jopa positiivisina asioina: ne osoittavat, että lapsen ja vanhemman välillä vallitsee kiintymyssuhde.
”Itsenäiseksi kasvamiseen tarvitaan riittävästi riippuvaisena oloa. Lapsi saa olla kiinni vanhemmassaan, hän saa takertua. Se ei ole paha asia. Kun lapsi saa tankata tarpeeksi vanhemman läheisyyttä, hän voi kasvaa entistä itsenäisemmäksi”, Mattila tiivistää.
- Leiki lapsen kanssa kukkuu-leikkiä ja piiloleikkiä, joissa vanhempi katoaa hetkeksi näkyvistä ja tulee sitten taas esiin. Niissä toistuu eroon joutumisen ja yhteyden palauttamisen teema, ja ne ovat hyvää treeniä ja varsin terapeuttisia lapselle, joka kärsii eroahdistuksesta.
- Kun erotilanne koittaa, anna lapselle niin sanottu siirtymäobjekti eli esimerkiksi kuva isästä tai äidiltä tuoksuva vaate. Taaperolla on jo mielikuva vanhemmasta ja tämän hoivasta, mutta lapsi ei pysty ylläpitämään sitä pitkään, ja se aiheuttaa hänessä hätäännystä. Siirtymäobjekti auttaa mielikuvaa pysymään yllä.
- Älä koskaan lähde lapsen luota salaa tämän nukkuessa tai ollessa toisessa huoneessa. Jos toimit näin, lapsi alkaa kuvitella, että voi joutua eroon sinusta milloin tahansa selkänsä kääntäessään. Tällainen toimintatapa ruokkii eroahdistusta, ei helpota sitä. Lähde lapsen luota aina näkyvästi erosta ja toisaalta pian koittavasta jälleennäkemisestä kertoen.
- Ole sensitiivinen lastasi kohtaan ja kuulostele hänen tunteitaan. Lapsen karaisu ei auta eroahdistukseen, mutta pieni kannustus ja motivointi voi joskus olla paikallaan. Taaperoa voi auttaa esimerkiksi listamenetelmä, jossa lapsi saa vaikkapa tarran aina lyhyestä erosta selvittyään.
- Hyväksy lapsen harmi ja suru. Vanhemman on hyvä oppia sietämään sitä, jos omalla lapsella on enemmän haasteita erillisyyden kestämisessä kuin naapurin lapsella. Tue lasta, älä sivuuta hänen tunteitaan.
