Viimeksi päivitetty 20.2.2020
Vauvan tai taaperon satunnaiset pyrähdykset kasvukäyrän yläpuolelle eivät vielä ole merkki ylipainosta – vasta jos paino jumittaa siellä pitkään, voi ammattilainen tehdä arvion lapsen kokonaistilanteesta. Yleensä arvion tekee neuvolan terveydenhoitaja: hän vertaa lapsen kehoa kasvukäyrien keskiarvoihin ja ottaa lisäksi huomioon lapsen yksilölliset piirteet.
”Lapsen ylipaino on vanhemmalle vaikea tunnistaa, ja se on ihan hyvä niin. Ei ole tarkoitus, että vanhempi katsoo lastaan arvioivasti vaan rakastavasti, huomauttaa kehittämispäällikkö Terhi Koivumäki Sydänliitosta.
Millaista vuorovaikutusta vauvan kanssa?
”Kun lähdetään selvittämään syitä vauvan ylipainolle, tarkastellaan esimerkiksi vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta. Osaako vanhempi esimerkiksi tunnistaa vauvan erilaiset itkut ja huomioida, että kaikki itku ei ole nälkäitkua? Tärkeintä on, että ammattilainen tukee perheitä, kuunnellen heidän omia ajatuksiaan ja toiveitaan tilanteen eteenpäin viemiseksi”, Koivumäki sanoo.
Lisäruokien varhainen aloittaminen saattaa joskus lisätä lapsen painoa – virallinen suositus on, että maistelu aloitetaan 4–6 kuukauden iässä ja vielä pitkään sen jälkeenkin tarjotaan ensisijaisesti nälkään rintaa tai pulloa, ja vasta sen jälkeen soseita tai sormiruokaa.
Huomio perheen voimavaroihin
”Jos lapsen paino lähtee nousemaan, tukea pitää tarjota elintapojen ohella kaikkien perheenjäsenten arkeen ja jaksamiseen. Jos lapsi on ylipainoinen, kyse ei yleensä ole siitä, etteikö hänen vanhempansa tietäisi, mitä pitäisi tehdä. Kyse on jaksamisesta”, huomauttaa Koivumäki.
Lapsen ylipaino tulisikin nähdä osana koko perhetilannetta: millaiset perheen voimavarat ovat, onko tukiverkkoja käytettävissä? Stressi, mielenterveyden ongelmat, rahahuolet, kasautuva univelka tai muuten vaikea elämäntilanne saattavat johtaa siihen, että omaan tai lapsen liikuntaan ja ravitsemuksesta huolehtimiseen ei riitä jaksamista, vaikka halua siihen olisi.
”Jos tässä kohdin lähdetään puuttumaan pelkkään lapsen ylipainoon, tulee vanhemmalta helposti vastareaktio: ’Luuletko etten tiedä? Luuletko etten ole jo yrittänyt??’”, Koivumäki tietää kertoa.
Riskejä heti ja myöhemmin
Vauva- ja taaperoajan ylipaino nostaa todennäköisyyttä myöhempään ylipainoon, joka tuo mukanaan suurentuneen riskin sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin. Ylipaino saattaa myös muuttaa maksa-arvoja haitalliseen suuntaan ja nostaa riskiä diabeteksen puhkeamiselle.
”Aikuisilla jo muutaman prosentin painonlasku tuo merkittävä terveyshyötyä, mutta lasten kohdalla pääpaino on painon tasaantumisessa kasvun myötä. Koska lapsuuden ylipainolla on taipumus jatkua myös aikuisuuteen, on tärkeää tukea ja auttaa perhettä heti alusta alkaen heitä kuunnellen. Kun tarjottu tuki on sellaista, mihin perhe pystyy sitoutumaan, on se myös vaikuttavampaa”, Koivumäki luettelee.
Miten korjata?
Jos liikalihavuutta on havaittavissa jo vauva- ja taaperoiässä, sitä tulisi lähteä korjaamaan perheen kokonaisvaltaista tilannetta parantamalla.
”Pikkulapsiaika on välillä haastavaa: on univelkaa ja harjoitellaan uutta elämisen mallia. Olisi tärkeää ettei ongelmatapauksissakaan keskitytä siihen, mikä on pielessä, vaan nähdään myös se kaikki, mikä on hyvin. Vahvistetaan vahvuuksia, etsitään mahdollisuuksia vahvistaa tukiverkostoja tai tarjota esimerkiksi kotiapua tilanteen ratkomiseksi”, Koivumäki luettelee.
Kun perheen voimavarat kokonaisuutena lisääntyvät, samalla vapautuu resursseja ruokailun ja liikunnan tasapainottamiseen.
”Annetaan perheille tukea siis taustalla vaikuttaviin syihin, eikä vain puututa oireisiin”, Koivumäki painottaa.
