Yksivuotiaana lapselle avautuu aivan uusi maailma kielen oppimisen ja liikunnanvapauden myötä. Kehittyessään sekä kielellisesti että fyysisesti lapsi saa uusia taitoja, jotka helpottavat ympäristön tutkimista.
Viimeksi päivitetty 15.12.2010
Ensimmäiset sanat
Olet varmasti jo huomannut, että lapsesi ymmärtää jo monia sanoja lähestyessään yhden vuoden ikää. Suuri norjalainen tutkimus vuodelta 2001 osoitti, että lähes 70 % tutkimukseen osallistuneista yksivuotiaista lapsista, katsoi oikeaa esinettä, kun heiltä kysyttiin: ”Missä pallo on?” Yhden ja kahden vuoden välillä lapsi ymmärtää noin kolme kertaa enemmän sanoja kuin hän pystyy itse ilmaisemaan. Tämä on tärkeää muistaa, kun aikuiset keskustelevat asioista, jotka liittyvät lapseen. Pienilläkin padoilla on korvat, niilläkin, jotka ovat vain vuoden vanhoja, ja lapsesi ymmärtää usein enemmän kuin luuletkaan.
Useimmat lapset lausuvat ensimmäiset sanansa vuoden vanhana, mutta yksilölliset erot ovat suuret. Jotkut alkavat puhua jo yhdeksän kuukauden ikäisenä, kun taas toiset eivät sano sanaakaan ennen kuin vasta noin 1,5-vuotiaana. Molemmat kuuluvat normaaliin kielen kehittymiseen. Ensimmäisten sanojen oppiminen vie oman aikansa, ja noin 15 kuukauden ikäisenä lapsen sanavarasto käsittää noin 10 sanaa. Suuri tutkimus, jossa testattiin 16 kuukauden ikäisten lasten sanavarastoa, osoitti kuitenkin, että sanavarasto vaihteli kymmenestä sanasta 180 sanaan! Älä siksi huolehdi, jos lapsesi ei lausu ensimmäisiä ymmärrettäviä sanojaan vielä pitkään aikaan. Se ei välttämättä tarkoita, että hänen kielellinen kehityksensä jää muista jälkeen tulevaisuudessa. Tällaiset erot tasoittuvat yleensä, ja lapsesi kielitaito saattaa olla yhtä hyvä kuin muiden samanikäisten jo hyvissä ajoin ennen koulunkäynnin aloittamista.
Ensimmäisten sanojen oppiminen kestää siis aikansa, mutta vähitellen kielellinen kehitys nopeutuu valtavasti. Lapsen lähestyessä kahden vuoden ikää hän voi oppia jopa yhden uuden sanan päivässä, ehkä useammankin.
Lapsen ensimmäiset sanat ovat useimmiten ”äiti” ja ”isä”. Näiden sanojen jälkeen lapset oppivat tuttujen esineiden ja rakkaiden henkilöiden ja lemmikkieläinten nimet. Monet lapset yllättävät myös kohteliaalla käytöksellä jo nuorella iällä sanoen ”hei” ja ”kiitos” jo todella aikaisin. Tässä iässä lapsesta on hauskaa osoittaa kehon osia sormella ja arvailla kehon osien nimiä.
Tulet huomaamaan, että lapsesi ei välttämättä ymmärrä käyttämiensä sanojen tarkkaa merkitystä. Esimerkiksi vesi voi tarkoittaa kaikkia juomakelpoisia nesteitä, ja ”hauva” saattaa tarkoittaa kaikki eläimiä. Lapsi testaa ymmärtääkö hän sanat oikein, ja vähitellen hän oppii käyttämään niitä aivan oikein.
Miten voin edistää lapseni kielen kehittymistä?
Jos haluat stimuloida oman lapsesi kielen kehitystä, tarkkaile, mistä hän on kiinnostunut. Kun lapsi osoittaa kiinnostusta jotain esinettä kohtaan, lausu esineen nimi ja puhu siitä hänen kanssaan. Voit myös korostaa lapsen käyttämiä sanoja sijoittamalla ne kokonaiseen lauseeseen. Jos lapsi esimerkiksi sanoo ”vettä”, voit sanoa: ”Nyt saat vähän vettä.”
Puhu lapsesi kanssa myös siitä, mitä puuhailette yhdessä, se on hyödyllistä. Puhukaa esimerkiksi siitä, mitä tapahtuu aterioinnin ja pukeutumisen yhteydessä. Puhu lapsen kanssa arkipäivän askareista niin, että hän kuulee arkipäiväisten esineiden ja tapahtumien nimet mahdollisimman usein.
Älä korjaa lapsen kieltä, se voi vähentää lapsen kielellistä itsetuntoa. Sinun tehtäväsi on tulkita lapsen kieltä niin pitkälle kuin mahdollista. Jos lapsesi osoittaa hevosta ja sanoo ”hauva”, ei ole ehkä kovin järkevää sanoa ”eipäs ole”, vaan sanoa mieluummin ”se on hevonen”. Sama neuvo koskee sanojen lausumista. Jos sinä ymmärrät, mitä lapsi tarkoittaa, ei ole syytä korjata lapsen ääntämistä. Lapsi oppii joka tapauksessa vähitellen ääntämään sanat oikein kuultuaan sinun ja muiden lausuvan sanan oikein riittävän monta kertaa.
Monet tutkimukset osoittavat, että lapsi oppii puhumaan normaalia aikaisemmin, jos vanhemmat puhuvat paljon hänen kanssaan. Toisaalta lapset oppivat puhumaan suurin piirtein yhtä aikaisin kaikkialla maailmassa siitäkin huolimatta, että joissakin kulttuureissa vanhemmat puhuvat paljon vähemmän lapsensa kanssa kuin meidän maassamme. Tämä voi tarkoittaa, että se, mikä on tärkeää lapsen kielen kehittymisen kannalta, on huolenpito ja kiinnostus lasta kohtaan, eikä huolenpidon luonne.
Näyttää myös siltä, että lapsen aikainen kehitystä ohjaa synnynnäinen ”suunnitelma”, jonka johdosta useimmat lapset kehittyvät suurin piirtein samassa tahdissa ja samalla tavoin aina kaksivuotiaaksi asti. Se ei merkitse, etteikö stimuloinnilla olisi merkitystä, mutta että useimmat lapset ovat niin lujarakenteisia, että ”he selviytyvät joka tapauksessa”, jopa normaalia huonommissakin oloissa.
Ulos kävelemään
Usein kuulee sanottavan, että useimmat lapset oppivat kävelemään noin vuoden vanhana, mutta se ei välttämättä ole totta. Puolet yksivuotiaista osaa kävellä, ja toinen puolisko oppii yleensä kävelemään viimeistään 15 kuukauden ikäisenä.
Niin kauan kuin lapsesi pysyy pystyssä, sinun ei tarvitse olla huolissasi. Lapsi pääsee nopeasti eteenpäin ryömimällä, ja useimmat lapset harjoittelevat ahkerasti kävelemistä. Lapsi nousee ylös jaloilleen pitämällä kiinni jostain esineestä, päästää irti yhden käden ja seisoo, hyppii ja tanssii paikallaan ja yrittää kävellä huonekaluihin tarrautuen. Huolehdi siitä, ettei lapsen ympärillä ole liian paljon liikkumista estäviä esineitä ja huonekaluja, jotta ”kävelyharjoitukset” voisivat tapahtua mahdollisimman turvallisesti.
Motorinen kehitys on samanlainen lähes kaikkien lasten kohdalla, vaikka nopeus voikin vaihdella. Lapset oppivat asiat samassa järjestyksessä, mikä osoittaa, että motorinen kehitys on suureksi osaksi kypsymisen tulosta. Kuitenkin harjoittelulla ja stimuloinnilla voi olla merkitystä. Kun lapsi on oppinut nousemaan ylös jaloilleen ja seisomaan tuen varassa, voitte ”harjoitella” kävelemistä niin, että vanhempi pitää kiinni lapsen kädestä tai molemmista käsistä. Tämän pitäisi tapahtua positiivisella tavalla, teidän ei ehdottomasti tarvitse tehdä yhtään mitään jotta lapsi oppisi kävelemään, jos lapsenne ei pidä taluttamisesta, voitte leikkiä jollain muulla tavalla.
Hienomotoriikka
Useimmat lapset oppivat pinsettiotteen lähestyessään yhden vuoden ikää. Se tarkoittaa, että he pystyvät nostamaan esineen tarttumalla siihen peukalon ja etusormen avulla. Yli 90 % yksivuotiaista pystyy noukkimaan leivän murusia tai vastaavia pöydältä ja panemaan ne suuhun. He pystyvät myös pitämään itse mukia käsissä, vaikka mukin sisältö voi kaatua minne tahansa.
Yksi hauska leikki tässä iässä on tornin rakentaminen rakennuspalikoista ja tietysti tornin hajottaminen jälkeenpäin. Yleisesti ottaen sellaiset leikit, joissa joku muuttuu tavalla tai toisella lapsen toiminnan tuloksena, ovat hauskoja, esimerkiksi ”laatikosta ulos pomppaava pelle” tai joku muu leikkikalu, joka liikkuu ja josta lähtee ääniä, kun lapsi painaa jotain. Tämä vahvistaa myös lapsen uskoa siihen, että hän voi vaikuttaa ympäristöönsä, ja se taas edistää lapsen älyllistä kehitystä. Tässä iässä myös kuvakirjat, joissa kuvataan yksinkertaista toimintaa kuten syömistä tai hampaiden harjausta, kiinnostavat lasta, ja monet lapset pystyvät jo selaamaan paksulehtisiä kirjoja.
Jos lapsi ei saavuta ratkaisevaa kehitysvaihetta
Monet vanhemmat tietävät todella paljon lapsen kehityksestä ja siitä, mitä taitoja lapsen ”tulee” hallita eri ikävaiheissa. Vanhempien tuleekin seurata lapsen kehitystä, jotta he voisivat havaita mahdolliset ongelmat ajoissa, mutta on myös tärkeä muistaa, että lasten kehittymistahdissa on huomattavia eroja.
On hyvin todennäköistä, että lapsesi kehittyy aikaisin yhden taidon suhteen, esimerkiksi kävely, mutta melko myöhään jonkun toisen taidon suhteen, esimerkiksi puheen kehittyminen. Älä siksi murehdi niin paljon taidoista, jotka eivät ole vielä kehittyneet, vaan keskity stimuloimaan lastasi niillä alueilla, joissa hän on kehittynyt hyvin. Se auttaa myös lastasi tuntemaan, että hän hallitsee hyvin oppimansa taidot.
On luonnollista, että haluat varmistaa, että lapsesi kehittyy kaikilla alueilla, mutta kaikkein parasta lapsellesi on, että et suhtaudu liian vakavasti lapsen fyysiseen ja älylliseen kehitykseen. Lapsesi on ainutlaatuinen yksilö, joka kehittyy omassa tahdissaan. Yritä olla vertailematta häntä muihin lapsiin. Viihtyminen ja iloinen mieli stimuloivat positiiviseen kehittymiseen, stressi ja epävarmuus eivät luo tällaista ympäristöä.
Jos kaikesta huolimatta epäilet, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi, ota yhteyttä terveyskeskukseen äläkä murehdi asioista yksin. Terveyskeskuksesta sinut voidaan tarvittaessa ohjata eteenpäin.
Lähteet:
• Misvær, Nina: Cappelens store bok om barnet 0-6 år. Cappelen 2005.
• Ulvund, Stein Erik: Forstå barnet ditt 0-2 år. 2. painos. Cappelen 2004.
