Kanadalaisen tutkimuksen mukaan 2-vuotias valehtelija on älykkäämpi kuin muut taaperot. Onko rehellinen lapsi sitten tyhmä? Varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso arvioi, mikä tekee lapsesta sosiaalisesti älykkään.
Viimeksi päivitetty 20.2.2015
Valehteleminen vaatii lapsen ajattelulta kehittyneitä toimintoja. Kun pieni lapsi tietoisesti huijaa, hänen täytyy ymmärtää jo tärkeitä asioita ihmismielestä.
Laakso ottaa esimerkin.
”Jos lapsi vaikka kiistää, että hän on syönyt piparin, vaikka todellisuudessa hän on syönyt sen, hän osaa jo ajatella, mitä toisen ihmisen mielessä tapahtuu. Hän osaa esimerkiksi kuvitella, että toinen suuttuu siitä, jos pipari on syöty.”
Kaikki taaperot eivät vielä pysty näin monimutkaiseen ajatteluun.
”Osa pienistä lapsista myös tiedostaa, mitä valehtelemalla on ehkä saavutettavissa ja mitä valheesta seuraa itselle”, Laakso huomauttaa.
Näin ollen voidaan sanoa, että valehteleva taapero on sosiaalisesti kyvykäs.
Lue myös: 7 hermoromahdusta, jotka vain taapero ymmärtää
Lapsen kanssa on hyvä puhua valehtelemisesta
Kun lapsi huijaa aikuista, Laakso neuvoo keskustelemaan lapsen kanssa valehtelemisesta. Lapselta voi esimerkiksi kysyä näin:
”Miksi sanoit ettet syönyt keksiä, vaikka söit sen? Jos olisit myöntänyt syöneesi keksin, mitä siitä olisi seurannut?”
Lapselle voi myös tunnustaa, että on itsekin joskus juksannut. Lapsi tietää silloin, ettei kyse ole mistään vaarallisesta asiasta. Lapsen kanssa on myös hyvä pohtia, mitä valehtelusta voi seurata.
”Jos lapsi valehtelee usein, kohta häneen ei enää luoteta. Se on kurja tilanne myös lapselle”, Laakso muistuttaa.
Lue myös: Kun kiinteät eivät maistu
Toisista lapsista ei ole valehtelijoiksi – onko se tyhmyyden merkki?
Laakso ei pidä valehtelua missään nimessä ainoana tai keskeisimpänä merkkinä sosiaalisesta älykkyydestä. Lapset, jotka eivät valehtele, voivat olla yhtä lailla sosiaalisesti älykkäitä.
”Kokemukseni mukaan on lapsia, jotka ovat yksinkertaisesti umpirehellisiä. Heille tulee paha mieli valehtelemisesta. Nämä lapset ovat usein hyvin herkkiä oikealle ja väärälle. He ovat herkkiä tunnistamaan sosiaalisia sääntöjä”, Laakso kertoo.
Oikean ja väärän välisten nyanssien pohtiminen vaatii huomattavan paljon sosiaalista älykkyyttä. Laakso muistuttaakin, että moraalikysymyksiä paljon pohtiva lapsi on ajattelutaidoiltaan hyvin kyvykäs.
Lue myös: Elämä taaperona on parasta – 14 syytä, miksi!
Mikä on valehtelua ja mikä viatonta loruilua?
Valehtelemisen raja on hyvin häilyvä. Pieni lapsi, joka kertoo hurjia tarinoita lähimetsän krokotiileista, ei tietoisesti valehtele. Hänellä on vilkas mielikuvitus ja kehittyneet kyvyt kertoa tarinoita.
Myös kulttuuriset tekijät vaikuttavat siihen, mitä pidetään valheena tai valehteluna. Tutkimuksien mukaan yhteisöllisessä kulttuurissa aikuisten mielestä lapsi ei valehtele, jos hän kertoo epätotuuksia välttyäkseen saamasta henkilökohtaista kunniaa.
Yksilökeskeisessä kulttuurissa aikuiset puolestaan pitävät samalla tavalla toimivaa lasta valehtelijana. Ajatellaan, että lapsen kuuluu kertoa totuus ja saada toiminnastaan kiitos.
”Myös perheiden, päivähoitopaikkojen ja koulujen välillä on kulttuurieroja siinä, mitä pidetään valehtelemisena. Isän kanssa saattaa olla luvallista kertoilla huimia tarinoita avaruusmatkoista tai taisteluista dinosaurusten kanssa ikään kuin tosina tapahtumina, kun taas päivähoitopaikassa moinen kerronta saattaa karkottaa toiset lapset pois”, Laakso kertoo.
Jos pieni lapsi osaa luovia erilaisten ryhmien ehdoilla, se kertoo myös hyvin kehittyneistä sosiaalisista taidoista.
”Silloin lapsi tunnistaa, mikä on suotavaa missäkin ryhmässä, ja mitä seurauksia tietynlaisesta käyttäytymisestä on eri tilanteissa, ja mukauttaa käyttäytymistään tilanteiden mukaan”, Laakso huomauttaa.
Lapsilla on siis lukuisia eri tapoja ilmentää sosiaalista älykkyyttä.
Lue myös:
– Pieni lapsi juksaa tai valehtelee tietoisesti. Tässä mielessä ”valehtelu” vaatii lapselta kykyä tiedostaa toden ja epätoden kertomisen seurauksia, esimerkiksi toisten ihmisten mahdollisia reaktioita sekä kykyä valita vaihtoehto (valhe), joka tuottaa itselle mieluisimman lopputuloksen.
– Lapsi ei valehtele, koska tietää sen tuottavan mielipahaa niin itselle kuin toisille. Tässäkin tapauksessa lapsi osaa pohtia toisen ihmisen mahdollisia reaktioita. Myös toisten ihmisten huomioiminen vaatii sosiaalista älykkyyttä.
– Lapsi pohtii huomattavan paljon oikeaa ja väärää. Oikean ja väärän sävyjen erottaminen vaatii lapselta älykkyyttä. Moraalifilosofia ei ole aikuisellekaan helppoa.
– Lapsi loruilee vanhempien kanssa, mutta pysyy asiassa päivähoitopaikassa. Erilaisten sosiaalisten vuorovaikutusehtojen lukeminen vaatii lapselta taitavaa sosiaalista päättelykykyä.
