Viimeksi päivitetty 6.7.2023
Lukemisella on pitkään tiedetty olevan lukuisia myönteisiä vaikutuksia. Ennen tätä tutkimusta ei kuitenkaan ollut selvää, millaisia vaikutuksia lapsuusvuosien lukuharrastuksella on aivojen ja ajattelun kehittymiseen sekä mielen hyvinvointiin myöhemmin elämässä.
Lukeminen kehittää ajattelua ja tukee mielenterveyttä
Tutkimuksessa selvisi, että lapset, jotka lukivat lapsuusvuosina mielellään, pärjäsivät murrosikäisinä paremmin kognitiivisissa testeissä kuin ikätoverinsa.
Lapsuusajan lukuharrastuksella oli Cambridgen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan positiivisia vaikutuksia myös osallistujien myöhempään mielenterveyteen.
Yhteyttä selittää se, että lukeminen muokkaa aivojen tärkeitä rakenteita, Psychological Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen tekijät uskovat.
Puhe tulee luonnostaan, lukemaan on opeteltava
Lapsuudessa ja nuoruudessa ihmisaivot kehittyvät vauhdilla, minkä vuoksi uusien taitojen ja aivoterveyttä tukevien käyttäytymismallien oppimiseen kannattaa panostaa voimakkaasti juuri näinä kriittisinä vuosina.
Puhumaan ja kuuntelemaan lapsi oppii luonnostaan – olettaen, että hän kasvaa ympäristössä, jossa hän pääsee juttelemaan toisten ihmisten kanssa. Lukeminen sen sijaan on taito, jonka oppiminen vaatii tietoista ponnistelua ja joka kehittyy pitkän ajan kuluessa.
Aivokuvia sekä ajattelua ja mielenterveyttä kartoittavia testejä
Tutkimuksessa oli mukana yli 10 000 yhdysvaltalaista nuorta, joista osa oli lukenut paljon lapsuusvuosina (2–9-vuotiaana) ja osa oli joko aloittanut lukuharrastuksen myöhemmin tai ei ollenkaan.
Tutkimuksen kuluessa analysoitiin niin nuorten kognitiivisia kykyjä kuin mielenterveyttä. Lisäksi tutkittiin nuorten käyttäytymistä ja heistä otettuja aivokuvia. Tulosten analyysissä otettiin huomioon olennaiset taustamuuttujat, kuten nuorten perhetausta ja sosioekonominen status.
Nuorista hieman alle puolet (48 %) ei ollut lukenut huvikseen lapsuusvuosinaan eikä ollut aloittanut lukuharrastusta myöhemminkään. Loput 52 % olivat harrastaneet lukemista 3–10 vuotta.
Parempi muisti ja oppimiskyky, vähemmän masennusta ja käyttäytymisongelmia
Lapsuusajan lukuharrastuksella oli tutkimuksen mukaan valtava määrä myönteisiä vaikutuksia:
Sen yhteys oli selkeä muun muassa kielelliseen oppimiskykyyn, muistiin, puheenkehitykseen ja koulussa pärjäämiseen.
Useiden mielenterveyttä kartoittavien mittareiden perusteella lapsuudessaan paljon lukeneiden henkinen hyvinvointikin oli paremmalla tolalla: He kokivat muita vähemmän stressiä ja masentuneisuutta, heidän keskittymiskykynsä oli parempi ja lisäksi heillä esiintyi vähemmän käyttäytymisongelmia, kuten aggressiivisuutta ja sääntöjen rikkomista.
Aivokuvissa havaittiin, että lapsuudessaan lukeneiden nuorten aivojen tilavuus oli hieman suurempi erityisesti kognitiivisiin toimintoihin keskittyvien alueiden osalta. Eroja oli havaittavissa myös aivoalueilla, joiden uskotaan vaikuttavan käyttäytymiseen, keskittymiskykyyn ja mielen hyvinvointiin.
Myös arki muovautui erilaiseksi
Lapsuuden lukemisharrastus heijastui myös nuoruusvuosien arkeen. Nuoret viettivät vähän tai ei ollenkaan lukeviin verrattuna vähemmän aikaa ruutujen äärellä, ja he myös nukkuivat keskimäärin pidempiä yöunia.
”Lukeminen on mukavaa, mutta ei pelkästään sitä. Se innostaa ajatteluun ja luovuuteen ja myös opettaa empatiakykyä ja alentaa stressiä. Nyt tiedämme lisäksi, että se vaikuttaa niin kognitiivisiin taitoihin ja mielenterveyteen kuin tulevaisuuden hyvinvoinnin ja oppimisen kannalta tärkeisiin aivoalueisiin”, professori Barbara Sahakian Cambridgen yliopiston psykiatrian laitokselta sanoo.
Ihanteellinen viikoittainen lukuaika on noin 12 tuntia
Ihanteellinen lapsuusvuosina lukemiseen käytettävä aika on noin 12 tuntia viikossa, eikä sitä pidempi lukuaika enää tuo lisähyötyä tutkimuksessa mitatuilla ulottuvuuksilla.
Tutkijoiden mukaan näyttää peräti siltä, että kovin pitkäksi venähtävä viikoittainen lukuaika saattaa jopa hieman hidastaa kognitiivista kehitystä.
Syyksi uumoillaan, että muut kehitykseen myönteisesti vaikuttavat aktiviteetit, kuten liikunta ja yhdessäolo toisten kanssa, saattavat erittäin paljon lukevilla jäädä liian vähälle.
Lue myös:
Lähde: Cambridgen yliopisto
Tutustu tutkimukseen
