Viimeksi päivitetty 9.11.2026
Jos sukulainen haluaa halata lasta, onko lapsen sallittava se omasta tahdostaan riippumatta? Entä määritteleekö aikuinen aina sen, kuinka paljon lapsen on syötävä?
Lapsen turvataidot kehittyvät aivan arkisissa tilanteissa, joiden merkitystä ei välttämättä tule edes ajatelleeksi. Silti niiden kehittymisen tukemisella on iso merkitys.
”Turvataidot kuvaavat nimensä mukaisesti sitä, kuinka osaamme pitää itsemme turvassa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Tunnetaitovinkkelistä katsottuna se tarkoittaa sitä, kuinka tunnistaa esimerkiksi kehollisesti omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Näitä taitoja tarvitaan ihmissuhteissa aivan pienestä lähtien”, psykologi-kirjailija Heidi Livingston avaa.
”Jos lapsi tottuu siihen, että muut määrittelevät hänen rajansa hänen puolestaan, voi rajaa olla tosi vaikea vetää enää aikuisena.”
Artikkeli jatkuu
Miten tukea lapsen turvataitojen kehittymistä?
Lasten turvataitojen kehittymistä voi tukea yksinkertaisesti kuuntelemalla lasta itseään siitä, mitkä asiat tuntuvat tai eivät tunnu hyvältä.
”Pienen lapsen vanhemmuushan on tosi fyysistä – lasta kannetaan, syötetään ja autetaan vessassa. Eteen tulee joka päivä tilanteita, joissa lapsi voi ilmaista, ettei joku asia tunnukaan hyvältä: onko joku liian lähellä tai onko lapsen vatsa jo oikeasti täynnä, vaikka aikuinen käskee syömään lautasen tyhjäksi. Näiden asioiden kunnioittaminen on eri asia kuin antaa lapsen päättää sitä, vaihdetaanko vaippaa tai laitetaanko haavaan laastari.”
Esimerkiksi Livingston nostaa sukulaisten halaamisen. Jos lapsi ei sitä halua tehdä, ei siihen tulisi myöskään pakottaa. Vanhemmalle tilanne voi kuitenkin helposti nostaa esiin häpeän tunteen. Häpeä taas johtaa helposti toimintaan, jossa lapsi saatetaan pakottaa halaamaan sukulaista vasten tahtoaan.
”Aikuisen on hyvä tunnistaa omat tunteensa. Jos sukulaista ei halua halata, voi vanhempi itse tarjoutua halaamaan lapsenkin puolesta. Tilanteesta löydetään positiivinen tapa päästä eteenpäin.”
Aikuisena omia rajoja ei välttämättä tunnista
Välillä voi olla hankalaa tunnistaa, milloin lapsella on aidosti epämukava olla, ja milloin kyse on esimerkiksi uhmaiän tarpeesta saada päättää itse. Lapsen tunteeseen voi silti suhtautua empaattisesti, oli tarve sen taustalla mikä tahansa. Livingston kuitenkin muistuttaa, että lapsen – ja aikuisenkin – on hyvä osata tehdä myös sellaisia asioita, jotka voivat tuntua ikäviltä.
”En kannusta vetämään omia rajoja ihmissuhteiden kustannuksella, ne ovat kuitenkin tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Jos toisia ei halua halata, voi ainakin tervehtiä kohteliaasti.”
Livingston toteaa monen havahtuvan vasta pitkälti aikuisuudessa siihen, mitkä omat rajat oikeastaan ovat. Hänen mukaansa tästä kärsivät helposti etenkin naiset.
”Usein suostutaan asioihin, joihin ei oikeastaan haluttaisi suostua. Voi olla vaikea edes havaita sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja mikä ei – oli kyseessä sitten ihmissuhde tai työ. Kun näitä asioita ei tunnista, voi olla hankalaa antaa itselleen lupaa omien rajojen vetämiseen.”
