Noin 6-9 kuukauden iässä lapsesta kehittyy seurallinen ja sosiaalinen pikku valloittaja, mutta samalla vanhempiinsa entistä kiintyneempi ja kiinnittyneempi. Lapsi alkaa ymmärtää esinepysyvyyden ja oivaltaa, että kun hänen vanhempansa ovat poissa, he ovat jossain, mutta eivät hänen kanssaan.

Viimeksi päivitetty 10.12.2007

Eroahdistus iskee joihinkin vauvoihin kovemmin kuin toisiin, mutta useimmat kokevat sitä jossain vaiheessa.

 

 

Jos mahdollista, älä lähde tämän kehityskauden aikana lapsesi luota pitkiksi ajoiksi – nyt ei kannata suunnitella aikuisten omaa lomaa. Eroahdistus voi alkaa jo puolivuotiaana, mutta huipentuu yleensä 1,5-2 vuoden iässä.

Lue myös:

Itkevää vauvaa ei voi hemmotella pilalle

Kun lapsella on eroahdistuskohtaus, monet vanhemmat luulevat tehneensä jotakin väärin – luoneensa liian vahvan riippuvuuden. Mutta eroahdistus on itse asiassa hyvä merkki. Se tarkoittaa sitä, että vauva on kiintynyt läheisimpiin hoivaajiinsa ja kehittyy normaalisti.

Lähde kiireettä äläkä livahda pois salaa

Jos olet lähdössä ulos ja tarvitset lapsenvahtia, valitse joku lapsellesi entuudestaan tuttu ihminen, jos se vain suinkin on mahdollista. Vietä kiireetön tuokio lapsenvahdin ja lapsesi kanssa, ennen kuin jätät heidät keskenään.

Lue myös:

Vierastaminen on luottamuksenosoitus

Auttaa, jos juttelet lapselle lähtemisistäsi aina etukäteen ja hyvästelet hänet kunnolla. Älä livahda ulos huomaamatta, sillä se vain lisää levottomuutta: lapsi voi alkaa uskoa, että hänen vanhempansa saattavat hävitä aina, kun hänellä silmä välttää.

Muista, että lapsen eroahdistus helpottaa yleensä lopulta ja on vain merkki lapsesi terveestä kehittymisestä.

Entä jos ahdistus ei hellitä?

Jos lapsesi kokee niin voimakasta eroahdistusta, että se häiritsee sekä hänen että koko perheen elämää, asia on hyvä ottaa esille lääkärin tai terveydenhoitajan kanssa, jolloin voitte yhdessä miettiä keinoja ahdistuksen lieventämiseksi.

Yksi tavallisimmista hoidoista eroahdistukseen on altistusterapia, jossa lapsi totutetaan lempeästi mutta systemaattisesti kestämään ja sopeutumaan olemaan erossa hänelle läheisimmistä ihmisistä. Fyysisiä oireita helpottavat erilaiset hengitys- ja rentoutusharjoitukset.

Eroahdistushäiriö

Lue myös:

Äidin ja vauvan sydämet lyövät samaan tahtiin

Eroahdistushäiriöstä puhutaan, jos eron aiheuttama ahdistuneisuus on niin voimakasta, että se häiritsee lapsen jokapäiväistä elämää.  Ahdistuneisuus saattaa saada seuraavia ilmenemismuotoja:

 

  • Epärealistinen ja ylitsevuotava pelko, että kaikkein läheisimmät ihmiset (yleensä vanhemmat tai jompikumpi vanhemmista) lähtevät pois eivätkä palaa.
  • Lapsi pelkää suhteettoman paljon joutuvansa eroon läheisimmistään sairaalaan tai sieppauksen uhriksi joutumisen, eksymisen tai kuoleman vuoksi.
  • Voimakas ja sitkeä haluttomuus mennä kouluun läheisimmistä ihmisistä eroon joutumisen vuoksi (eikä esimerkiksi siksi, että koulussa on tapahtumia joihin lapsi ei halua osallistua).
  • Lapsi on haluton tai kieltäytyy menemästä nukkumaan, jos äiti tai isä ei ole lähellä.
  • Suhteettoman voimakas pelko olla yksin (tai ilman vanhempia) kotona päiväsaikaan.
  • Toistuvat painajaiset, joissa lapsi joutuu eroon läheisimmistä ihmisistä.
  • Toistuva fyysinen reagointi erotilanteisiin ja erossa olemiseen (pahoinvointi, vatsakivut, oksentelu, päänsärky jne.)
  • Voimakas reagointi eron aiheuttamaan ahdinkotilaan (itkeminen, apatia, sosiaalinen vetäytyminen, kiukunpuuskat jne.)

Lähde: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders World Health Organization

Mitä mieltä olet artikkelista?  

TUTUSTU MYÖS