Viimeksi päivitetty 3.6.2022
Nykyisin lapsen kehitysta arvioidaan hänen syntymästään saakka: mittojen lisäksi neuvolassa tarkkaillaan motorista ja kielellistä kehitystä, päivähoidossa käydään lapsen oppimista läpi VASU-keskusteluissa, ja viimeistään eskarissa kuvaan astuu erilaisten taitojen oppimisen kirjo.
Jyväskylän yliopiston kehityspsykologian professori Kaisa Aunola näkee arvioinneissa paljon hyötyä.
”Mahdolliset oppimisvaikeudet tunnistetaan varhain ja niihin voidaan puuttua ennen kouluikää. Näin lapsen koulutie lähtee hyvin sujumaan eivätkä vaikeudet ala kasautua”, Aunola perustelee.
Professori kuitenkin muistuttaa, että asialla on myös kääntöpuoli.
”Jatkuva arviointi saa vanhemmat ajattelemaan, että lapsen on opittava tietyt asiat tiettyyn ikävaiheeseen mennessä. Jos vanhemmat kiinnittävät liikaa huomiota arviointeihin, lapsi oppii, että häntä verrataan aina toisiin ihmisiin. On kuitenkin muistettava, että kehitys ja taitojen oppiminen on aina yksilöllistä. Lapselle pitäisi antaa rauhaa kasvaa omaan tahtiinsa.”
Iloitse, älä korosta
Lapsen onnistumisista iloitseminen yhdessä lapsen kanssa on Aunolan mukaan tärkeää. Vanhempien pitäisi kuitenkin varoa lapsen vahvuuksien liiallista ylistämistä. Esimerkiksi matemaattisesti lahjakkaan lapsen erinomaisuutta ei kannata ylikorostaa.
”Lapsi huomaa pian, että jonkin taidon osaaminen on vanhemmille tärkeää. Lapsi saattaa ajatella, että hänen täytyy tehdä kaikkensa näyttääkseen vanhemmilleen, että on asiassa hyvä ja muita parempi”, Aunola pohtii.
– Anna lapsen itse päättää harrastuksistaan. Selvitä, mikä häntä itseään kiinnostaa. Älä painosta. Harrastukset eivät saa uuvuttaa, vaan niiden tulisi olla virkistäviä ja voimaa antavia.
– Opettele itsekin suhtautumaan leppoisammin työelämään ja omiin harrastuksiisi, sillä lapsi saattaa kopioida asenteesi.
– Nauti lapsesta sellaisena kuin hän on ja näytä se hänelle.
– Vältä lapsesi vertaamista muihin lapsiin. Jos joku toinen osaa lukea jo 4-vuotiaana, se ei tarkoita sitä, että lasta pitäisi alkaa valmentaa. Hän oppii kyllä omalla ajallaan.
– Joskus lasta itseään harmittaa, ettei osaa samaa kuin kaverinsa. Kerro silloin, että eri lapset oppivat eri asioita eri aikaan. Lasta kannattaa myös muistutttaa, että ei haittaa, vaikka hän ei vielä osaisi asiaa. Lisäksi voi yhdessä miettiä, miten taitoa voisi harjoitella.
– Nauti elämästä lasten kanssa. Ota mallia lasten luontaisesta spontaanista suhtautumisesta elämään. Kutsu kaveri kylään tai lähde pulkkamäkeen spontaanisti. Elämän ei aina tarvitse olla niin vakavaa.
Vinkit laatinut Kaisa Aunola
Harrastuksista hiipivää painetta
Aunola kannustaa vanhempia puntaroimaan omaa suhtautumistaan työelämään, sillä vanhempien asenne menestymiseen tarttuu myös lapseen.
”Tutkimusten mukaan lapset arvostavat pitkälti samoja asioita kuin vanhempansa. Vanhemmilta lapset oppivat, mitä asioita kannattaa tavoitella. Tämän vuoksi aikuisten on syytä kiinnittää huomiota siihen, miten he puhuvat esimerkiksi työpaineistaan ja harrastuksissa menestymisestä.”
Nykyinen harrastuskulttuuri onkin Aunolan mukaan merkittävä suoriutumispaineiden lähde.
”Joskus vanhemmat toivovat lapsensa harrastavan useampana päivänä viikossa jotakin ’kehittävää’. Tästä voi kasvaa lapselle näkemys, että koko ajan pitää kehittää itseään, eikä joutenolo ole sallittua. Vanhemmat saattavat kehua jatkuvasti muille aikuisille sitä, kuinka montaa eri lajia lapsi harrastaa ja kuinka hyvin hän on kehittynyt. Tällöin lapsen saama viesti on varsin selkeä: vanhempi on ylpeä kun menestyn. Harrastuksista voi silloin tulla suorittamista”, Aunola sanoo.
Lue myös: Ongelmista taidoiksi
Lapsen omat unelmat unohtuvat
Suorituskulttuurin omaksuminen voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia.
”Suorituskulttuurin keskellä elävä lapsi sisäistää helposti ajatuksen, että on hyväksytty vain suoritustensa kautta. Hän voi alkaa uskoa, että saadakseen vanhempiensa rakkauden hänen tulee olla tietynlainen. Tästä seuraa helposti itsetunto-ongelmia, epämääräistä ahdistusta ja ennen kaikkea riittämättömyyden tunteita”, Aunola sanoo.
Lapsena opittu vaikuttaa vielä myöhemmin hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin.
”Vaarana on, että asioita aletaan tehdä muiden takia. Kuitenkin luovuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta olisi parempi tehdä asioita siksi, että kokee asian itsessään mielekkääksi”, Aunola muistuttaa.
