Kaikki vauvat itkevät, mutta yleensä itku päättyy, kun vauvan perustarpeet on tyydytetty. Koliikkivauva jatkaa kuitenkin itkua hyssyttelystä, imetyksestä ja vaipanvaihdosta huolimatta tyypillisesti kolme tuntia päivässä. Mistä koliikissa on oikein kyse?
Viimeksi päivitetty 27.4.2009
Koliikki alkaa syntymän jälkeen ensimmäisillä viikoilla, ja oireet katoavat kuin itsestään neljään ikäkuukauteen mennessä. Koliikkia on yritetty selittää usealla teorialla, mutta mitään yksiselitteistä selitysmallia ei ole vielä pystytty esittämään.
Lue myös: Uni voi häiriintyä monesta syystä
Ruoan merkitys
Yhdeksi koliikkia aiheuttavaksi tekijäksi on epäilty ravinnon määrää tai laatua. Erityisesti lehmänmaidon ja soijaproteiinin on epäilty aiheuttavan koliikkia.
Proteiinien vaikutusta selvittäneessä tutkimuksessa havaittiin, että sadasta selittämättömästi itkevästä vauvasta vain kuudelle lehmänmaidon tai soijaproteiinin pois jättäminen helpotti itkua. Helpotusta oireisiin saaneella ryhmällä itkua aiheutti laktoosi-intoleranssi tai allergia. Muissa tapauksissa ravinnon laatu ei vaikuttanut itkemiseen.
Tuoreen suomalaisen HELMi-tutkimuksen mukaan vauvan itkuisuus saattaa johtua huonosta ja yksipuolisesta suolistomikrobikannasta. Tiedetään, että imetys kohentaa huomattavasti suolistomikrobikannan moninaisuutta ja laatua. Maidon proteiinien sijaan korvikemaidon ongelma yhteys koliikkiin saattaa olla se, että ilman äidinmaitoa vauvan suolistomikrobikanta kehittyy suuremmalla todennäköisyydellä yksipuoliseksi.
Lue lisää vauvan suolistomikrobeista:
Kulttuuriero koliikkitapauksissa
Koliikissa saattaa olla kysymys kulttuurieroista. On mahdollista, että koliikki on länsimaisen kulttuurin erityispiirre.
Koliikin kulttuurisidonnaisuutta vertailleessa tutkimuksessa on todettu, että perinteisiä hoivamuotoja vaalivissa kulttuureissa kuten Manalissa ja !Kung San -heimon parissa vauvojen itkuajat ovat huomattavasti lyhyempiä kuin esimerkiksi lontoolaisilla vauvoilla. Myös pitkäkestoiset koliikki-itkut olivat perinteisiä hoivamenetelmiä vaalivissa kulttuureissa harvinaisia. Pidempiä itkuaikoja tavattiin Manalissa ainoastaan kahdella prosentilla vauvoista.
Koliikki saattaa siis syntyä kosketuksen, kantamisen ja jatkuvan imetyksen puutteesta länsimaisessa lastenhoitokulttuurissa. On myös mahdollista, että perinteisten kulttuurien tapa kantaa lasta pystyasennossa ehkäisee omalta osaltaan koliikkia.
Olivat koliikkia aiheuttavat perimmäiset syyt mitä ikinä, vanhempien ei tarvitse olla huolissaan itkemisestä. Tutkimukset osoittavat, ettei koliikista ole pysyvää haittaa lapselle. Koliikista vauvana kärsineet lapset pärjäävät yhtä hyvin kaikilla testatuilla kehityksen alueilla kuin muutkin lapset. Koliikkivauvoilla ei myöskään esiinny myöhemmällä iällä poikkeavaa temperamenttia.
Yksi vaara kuitenkin koliikissa piilee. Nimittäin vanhempien hermot. Väsynyt vanhempi voi esimerkiksi pudottaa lapsen. Koliikkivauvan korviavihlova rääkyminen voi myös vääristää lapsen ja aikuisen välistä suhdetta. Suhteen vääristymisestä on lapsen kehitykselle haittaa myös myöhemmällä iällä.
Toimivin lääke koliikkiin lieneekin yksinkertaisesti vanhempien stressitason vähentäminen. Varsinkin koliikkivauvan äidin pitäisi välillä huilia lapsenhoidosta. Vanhempien olisi myös hyvä päästä keskustelemaan tunteistaan ja huolistaan.
Ydinperhemalli saattaa vaikuttaa koliikkiin
Länsimainen ydinperhemuoto saattaa vaikuttaa koliikin syntymiseen. Perinteisten kulttuurien sosiaalisempi perhe-elämä vaikuttaa positiivisesti vanhempien jaksamiseen. Äidin hyvinvointi ja alhaisempi stressitaso saattaa puolestaan vaikuttaa vauvan itkukäyttäytymiseen.
Vaikka kosketus on eittämättä tärkeää vauvan kehitykselle, koliikin suhdetta hoitokulttuuriin ei ole vedenpitävästi todistettu. On nimittäin myös mahdollista, että tutkimuksessa mukana olleiden kulttuureiden geeniperimä tai lämmin ja valoisa ympäristö pitävät pienokaiset paremmalla tuulella.
Suomalaisesta HELMi-tutkimuksesta saadun alustavan näytön mukaan vauvan suolistomikrobeilla saattaa olla vaikutusta koliikin syntyyn. Alkuperäiskulttuureissa vietetty elämä tukee erityisen hyvin monipuolisen ja terveen suolistomikrobikannan kehittymistä.
Koliikki evoluutioteorian mukaan
On myös esitetty, että koliikki liittyisi ihmisen evoluutioon. Koliikki on tämän teorian mukaan vauvan tapa lisätä selviytymis- mahdollisuuksiaan.
Vauvojen heitteillejättö on ollut hyvin tyypillistä historian saatossa silloin, kun ruokaa on ollut heikonlaisesti saatavilla. Koliikki-itku on saattanut parantaa vauvan mahdollisuutta jäädä henkiin. Teorian mukaan passiivinen lapsi on jätetty heitteille todennäköisemmin kuin huutava lapsi.
Vauva voi myös pyrkiä saamaan enemmän huomiota voimakkaalla itkulla. Monien lintujen ja nisäkkäiden poikaset käyttävät hurjiakin temppuja saadakseen emoiltaan lisää ruokaa ja hoivaa. Koliikki saattaa olla evoluutiossa kehittynyt keino, jolla pienokainen taistelee itselleen enemmän huomiota ja ravintoa.
Koliikki on myös saattanut edesauttaa vauvan selviytymistä evoluutioympäristössä vähentämällä sisarusten määrää. Huutavan lapsen äiti ei aivan välittömästi ole hankkimassa lisää lapsia. Koliikki voi siis olla ominaisuus, jolla vauva estää ruoasta ja vanhempien huomiosta kilpailevien sisarusten syntymisen ja parantaa näin omaa henkiinjäämismahdollisuutta.
Lähteet:
Virpi Lummaa, Timo Vuorisalo, Ronald G. Barr & Liisa Lehtonen: Why Cry? Adaptive Significance of Intensive Crying in Human Infants, lehdessä Evolution and Human Behavior 19: 193–202 (1998).
Liisa A. Lehtonen & Päivi T. Rautava: Infantile Colic: Natural History and Treatment, lehdessä Current Problems in Pediatrics, 3/1996.
