Minna halusi varta vasten synnyttää Vammalan aluesairaalassa, sillä sairaalaa on kiitelty vauvamyönteisyydestä. Vauvamyönteisyyteen kuuluu hyvä imetysvalmennus. Minnan kokemukset ovat kuitenkin päinvastaiset. Hänen mukaansa sairaala aiheutti hänelle imetysfobian.
Viimeksi päivitetty 24.1.2013
”Käytännössä ei voi puhua opastuksesta, koska en saanut konkreettisia neuvoja tai ohjeita imettämiseen”, Minna sanoo.
Minna koki, että sairaala ohjeisti häntä kyseenalaisilla keinoilla.
”Vauva huusi nälkäänsä, mutta en saanut vauvaa tarttumaan rintaan. Yritin laittaa tissiä suuhun, mutta huuto jatkui, eikä otetta löytynyt. Pyysin soittokellolla apua. Käytännössä auttaminen oli sitä, että hoitaja otti kiinni rinnastani ja vauvasta ja alkoi tunkea rintaa vauvan suuhun”, Minna kertoo.
Rintojen laittaminen vauvan suuhun oli Minnan mukaan ainoa keino, jolla imetystä yritettiin edistää.
”Hoitaja piti kiinni rinnasta, venytti sitä erilaisiin asentoihin, puristeli ja väänteli. Hoitajasta riippuen taktiikka oli eri. Jotkut olivat kovakouraisempia kuin toiset”, Minna kertoo.
Lue myös: Synnytys vei ulosteenpidätyskyvyn
Äidin pään sekoittamista
Kaikki hokivat Minnalle samaa mantraa: ’Kyllä se siitä. Alku on aina hankalaa. Kyllä vauva oppii.’ Neuvot olivat kuitenkin ristiriitaisia ja vajavaisia.
”Yksi hoitaja antoi minulle imetystyynyn, mutta ei kuitenkaan näyttänyt missään vaiheessa, miten sitä käytetään. Sain myös rintakumin yhdeltä hoitajalta. Toinen hoitaja kielsi sen käytön ja oli heittää kumin roskikseen”, Minna kertoo.
Minnaa kehotettiin myös herättämään vauvan imemisrefleksi kutittamalla vauvaa poskesta.
”Kun yritin tätä toisen hoitajan nähden, hän totesi heti, ettei niin saa tehdä. Se kuulemma hämmentää vauvaa”, Minna kertoo.
Lue myös: Ihana kamala synnytysosasto
Vauvaa pidettiin nälässä
Minna koki, että sairaala pihisteli korvikkeen kanssa. Loppujen lopuksi korviketta annettiin vain kaksi kertaa.
”Ensimmäisen kerran kun vauva sai korviketta, olin yrittänyt melkein tunnin imetystä ilman tulosta. Toisella kertaa yritettiin ja yritettiin. Oli yö. Vauva itki ja itki, eikä rauhoittunut millään. Lopulta sanoin itkien hoitajalle, että eikö sille voi antaa korviketta”, Minna kertoo.
Hoitajan vastaus oli Minnasta kummallinen.
”Hän vain totesi, että ’tottakai voisi, mutta tuskin se mitään auttaa’. Käskin kuitenkin hakea korviketta. Lääkemitallisen jälkeen vauva hiljeni ja nukahti syliini”, Minna sanoo.
Lapsen paino putosi neljässä päivässä puoli kiloa.
”Jouduimme jäämään sairaalaan pidemmäksi aikaa. Uskon, että ainoa syy tähän oli se, että vauva ei saanut tarpeeksi ruokaa. Se olisi voitu estää antamalla silloin tällöin korviketta”, Minna huomauttaa.
Minnan mielestä imetyksen sijaan tärkeintä pitäisi olla vauvan energiansaanti.
”Jos äidinmaito ei riitä, on annettava korviketta. Tämän pitäisi olla yleisesti hyväksyttyä, eikä sitä pitäisi paheksua”, Minna sanoo.
Lue myös: Äidin oikeuksia etsimässä
Imetysfobia kehittyi kotona
”Yritin kotona ensin imettää. Aina kun vauva alkoi itkeä, itselläni kasvoi paniikki. Onnistuuko se? Saako vauva otteen? Sattuuko se? Tuleeko maitoa?”
Minnan mielestä sairaalan kehno imetysohjaus aiheutti hänelle imetysfobian.
”Jos vielä saan lapsia, en edes uskalla ajatella imetystä. Pelkkä ajatus ahdistaa ja pelottaa niin paljon. En usko enää pystyväni siihen koskaan”, Minna sanoo.
Vammalan sairaala ei suostu kommentoimaan vauvamyönteisen imetysohjauksen vaikutusta Minnan tapaukseen.
