Imetyksen alkutaival voi joskus olla kivulias ja rinnanpäät saattavat jopa rikkoutua. Tavallisin syy kipuun on vauvan huono imuote. Imetysohjaaja kertoo, miten kipuja voi ehkäistä ja hoitaa.
Viimeksi päivitetty 17.12.2012
Vastasyntynyt imee onnellisena rintaa, mutta tuore äiti puree huulta kivusta. Auuh, miksi ihmeessä imettäminen sattuu?
Lue myös:
“On tavallista, että imetyksen ensipäivät ovat kivuliaita. Rinnanpäät aristavat, kun niitä yhtäkkiä imetään 10-20 kertaa päivässä. Muutamassa päivässä rinnat kuitenkin yleensä tottuvat tilanteeseen”, kertoo kätilö ja imetysohjaajakouluttaja Mirka Salonen.
Tavallisesti kipu liittyy imetyshetkien ensi-imaisuihin, mutta hellittää, kun vauva pääsee imemisessä vauhtiin.
“Ensimmäiset imut voivat tehdä kipeää, mutta herumisen käynnistyttyä imetys ei saisi enää sattua. Jos imeminen kuitenkin sattuu, on vauvalla todennäköisesti huono imuote. Joskus ihan pelkkä asennon vaihtaminen tai pieni korjaaminen auttaa. Tavallisin ”virhe” on se, että vauvan pää ei ole tarpeeksi ojentuneena”, Salonen kertoo.
Tekniikkalaji
Oikeaoppinen imetystekniikka on siis olennainen asia imetyksen sujuvuuden ja kivuttomuuden kannalta. Imetysohjaajakouluttaja vinkkaa kiinnittämään huomiota seuraaviin asioihin:
-Vauva tuodaan rinnalle, ei toisinpäin
-Vauva on tarpeeksi lähellä äitiä, ”maha mahaa vasten”
-Vauva lähestyy rintaa leuka pystyssä: leuka kiinni rintaan, suu auki, äidin rinnanpää suuntautuneena vauvan kitalakeen
-Kun vauva imee, suu on isosti auki, huulet ulospäin kääntyneinä
-Nännipihaa näkyy epäsymmetrisesti: enemmän ylähuulen puolella kuin alahuulen puolella
-Vauva ei ime posket lommolla, vaan imeminen näkyy korvan lähellä
-Nielemisääniä kuuluu
Imetystekniikan oikeaoppisuudesta kertoo myös rinnanpään muoto imetystuokion jälkeen.
“Imetyksen jälkeen rinnanpään pitäisi olla suunnilleen saman näköinen kuin ennen imetystä. Nänni voi olla venyttynyt, mutta se ei saisi olla lytyssä. ”Uuden huulipunan muotoinen nänni” tai valkoinen viiva nännissä kielii huonosta imuotteesta. Rikkinäinen rinnanpää on jo selvä merkki, että imuotteessa on parantamisen varaa”, Salonen huomauttaa.
Joskus väärän imuotteen taustalla voi olla fyysisiä seikkoja.
“Jos vauvan suu on kovin pieni ja nänni on suuri, voi hyvän imuotteen löytymiseen mennä aikaa. Joskus myös matala rinnanpää voi olla haasteellinen hyvän imuotteen aikaansaamiseksi. Vauvan asennossa voi myös olla jotain, miksi imetysasentoa tai imuotetta ei saa täydelliseksi: esimerkiksi perätilavauvan voi olla vaikea päästä kunnolla äitiin kiinni ja saada leukaa pystyyn. Ja jos vauva on syystä tai toisesta kipeä tai kireä, saattaa imeminenkin olla hankalaa. Kireä kielijänne on aika tavallinen syy imemisongelmiin“, Salonen sanoo.
Rikkinäisilläkin rinnanpäillä voi imettää
Joskus rinnat täyttyvät niin pinkeiksi, että vauvan on siksi vaikea saada hyvää otetta. Rinnanpäät kipeytyvät tai jopa rikkoutuvat. Pinkeyden helpotukseen on onneksi konsteja:
“Pinkeään rintaan voi auttaa lämpöhaude ennen imetystä tai esimerkiksi lämmin suihku. Rintaa voi myös painaa jonkin aikaa ihan nännin ympäriltä, se vähentää kudosturvotusta nännipihan alueelta, jolloin nännipiha pehmenee ja vauvan on helpompi tarttua rintaan isolla otteella. Imetyksen jälkeen rinnoille voi laittaa viileän hauteen tai kaalinlehdet”, Salonen neuvoo.
Vaikka rinnanpäät olisivat haavoilla, ei peli ole menetetty.
Lue myös:
“Jos rinnanpäät menevät rikki ja rinnasta tulee verta, voi edelleen imettää. Vauva tosin saattaa tällöin pulautella verensekaista maitoa. Mikäli imetys sattuu, eikä äiti halua tai pysty imettämään, kannattaa rintaa kuitenkin lypsää, jotta rinta tyhjenee. Veristä lypsettyä maitoa ei kuitenkaan kannata säästää eikä tarjota vauvalle, sillä verisessä maidossa bakteerit kasvavat nopeammin”, Salonen sanoo.
”Nännien haavoja on hyvä hoitaa kosteuttamalla niitä imetysten välissä. Haavoille levitetään ensin äidinmaitoa, joka on antibakteerista, suojaavaa ja hoitavaa. Sen jälkeen puhtain käsin rasvaa, esimerkiksi Lansinohia tai Bepanthenia. Näin haavat eivät pääse arpeutumaan ja paranevat nopeammin”, hän vinkkaa.
Vaarana rintatulehdus
Rikkinäinen rinnanpää kannattaa hoitaa kuntoon, sillä haavaumat altistavat rintatulehdukselle. Rintatulehduksessa rinta pakkautuu, rintaa kuumottaa ja punoittaa. Tulehdukseen liittyy yleensä äidin korkea kuume ja selvästi sairas olo.
“Rintatulehduksessa viileä haude rinnoille on tarpeen, samoin yleensä tulehduskipulääke. Lämmintä haudetta kannattaa välttää, mutta jos siitä on apua ennen rinnan tyhjentämistä, voi sitä käyttää. Lämmin suihku ennen imetystä voi olla hyväksi. Tulehtuneesta rinnasta voi huoletta imettää. Myös silloin, kun rintatulehdukseen määrätään antibioottikuuri, on imettäminen sallittua”, Salonen sanoo.
Sammas polttelee ja kutittaa
Imetyskivun syypää voi joskus olla myös sammas. Sammas on hiivasienen aiheuttama tulehdus, joka voi aiheuttaa voimakastakin kipua rinnassa tai nännissä.
“Jos imetys sattuu koko imemisen ajan ja mahdollisesti imetysten välilläkin, voidaan epäillä sammasta. Rinnat kirvelevät, kutisevat ja kihelmöivät. Rinnanpää voi olla helakanpunainen ja nännissä tai nännipihassa esiintyy vaaleita läikkiä. Jos äidin rinnoissa on sammasta, sitä on yleensä myös vauvan suussa. Sammasta hoidetaan lääkitsemällä sekä äiti että vauva”, Salonen kertoo.
Sammaksen hoitoon on myös kotikonsteja: vauvan suuta voi penslata sitruunalla 2tai puolukalla ja äiti puolestaan voi huuhtoa rintojaan vissyvedellä. Imetysliivit kannattaa vaihtaa päivittäin.
Auttaako rintakumi?
Jotkut saavat kivuliaaseen imetykseen apua rintakumista, eli rinnan päälle asetettavasta ohuesta silikonisesta “hatusta”. Rintakumin käyttö ei kuitenkaan ole aivan ongelmatonta, eikä imetysohjaaja suosittele sitä ensisijaiseksi tai pitkäaikaiseksi avuksi.
“Rintakumi voi hangata rinnanpäätä ja saada sen rikki. Myös rinnan saama stimulaatio saattaa rintakumin kanssa jäädä vähemmäksi, jolloin maito ei nouse kunnolla tai maitomäärä jää vähäisemmäksi kuin paljaasta rinnasta imettäessä. Rintakumin käyttöön jää myös helposti koukkuun ja imetys ei ehkä myöhemmin enää onnistukaan ilman sitä”, Salonen varoittaa.
Varmista oikea imetystekniikka jo sairaalassa
Salosen mukaan äideillä ei aina ole riittävästi imetystietoutta ennen vauvan syntymää.
“Monille äideille saattaa tulla yllätyksenä, että vastasyntynyt syö rintaa käytännössä koko ajan. Olisi suositeltavaa, että äidit tietäisivät imetyksestä jo synnytyssairaalaan tullessaan. Imetys kun on muutakin kuin “tissi ja vauva”, hän muistuttaa.
Salonen kehottaa äitejä pyytämään rohkeasti tarpeeksi imetysohjausta sairaalassa. Hän pitää tärkeänä, että jokainen äiti saisi opastusta tekniikkaan ja apua imetyspulmiin.
“Äitien pitäisi osata vaatia, että saavat olla osastolla niin pitkään, että kokevat pärjäävänsä imetyksessä. Hoitajan tulisi katsoa useamman kerran päivässä, millä tavoin vauva syö rinnasta, jotta voitaisiin ennaltaehkäistä nännien rikkoutuminen ja muut ongelmat, kuten vauvan painonlasku.”
Imetysohjauksen suhteen kaikki tuoreet äidit eivät tosin ole tasa-arvoisessa asemassa:
“Suomessa ei valitettavasti kaikissa sairaaloissa ole kaikilla hoitajilla ja kätilöillä imetysohjaajan pätevyyttä. Aina ei hoitohenkilökuntakaan ymmärrä ensimmäisten päivien merkitystä koko imetystaipaleelle ja saatetaan viljellä vanhoja ohjeita”, Salonen harmittelee.
Apua ja tukea on kuitenkin saatavilla sairaalasta lähdön jälkeenkin. Neuvoja saa esimerkiksi soittamalla Imetyksen tuki ry:n imetystukipuhelimeen.
“Imetystukipuhelimeen vastaa tukiäiti, joka osaa antaa vertaistukea ja vinkkejä. Jos ongelma on imemisotteessa, kannattaa olla pian yhteydessä myös neuvolaan tai imetyspoliklinikalle, jos sellainen kaupungista löytyy. Rintatulehdusoireissa apua saa lääkäriltä, mutta imetyksen ”teknisissä” ongelmissa parhaat neuvot saa imetysohjaajalta”, Salonen summaa.
