Viimeksi päivitetty 5.6.2020
Vauvan kantamisessa kantoliinalla tai -repulla on paljon hyötyjä. Se on oiva keino pitää lapsi lähellä samalla, kun omat kädet jäävät vapaiksi arjen askareisiin tai pikkusisaruksen kanssa touhuiluun. Kantaminen tukee myös lapsen motorista kehitystä ja on kätevä tapa nukuttaa levoton vauva.
Kantovälinettä valittaessa saattaa kokemattomalla kuitenkin mennä sormi suuhun. Millainen on hyvä kantoväline? Kumpi on parempi valinta, liina vai reppu?
Kantovälineohjaaja Tuuli Puolimatkan mukaan pientä vauvaa kannettaessa kantovälineen tyyppiä olennaisempaa on vauvalle luontainen, turvallinen ja ergonominen kantoasento.
”Tämä on mahdollista saavuttaa monella erilaisella kantovälineellä. Vastasyntyneen tai pienen vauvan kantamiseen sopii esimerkiksi kantoliina tai rengasliina sekä tietyt kantoreput ja neliöliinat”, Puolimatka listaa.
Luonnollinen M-asento
Ergonominen kantoasento tarkoittaa, että kantoväline tukee vauvan luontaista asentoa. Tällöin vauvan selkä on pyöreänä ja tuettuna, ja jalat ovat niin sanotussa M-asennossa eli polvet peppua ylempänä ja jalat polvesta alaspäin rennosti roikkuen. Kaikki markkinoilla olevat kantovälineet eivät ole ergonomisia.
- Pyöreä selkä eli C-kirjaimen mallinen selän muoto lapsella, joka ei vielä seiso tai kävele. Kun lapsen jalat ovat sammakkoasennossa, pyöreys toteutuu.
- Polvitaipeesta polvitaipeeseen ulottuva liina tai reppu saa jalat avautumaan sammakkoasentoon (vastasyntyneellä asento on kapeampi).
- Peppu on polvia alempana, kun lapsi on sammakkoasennossa ja liina tai repun paneeli on sopivalla kireydellä lapsen selän päällä ja kulkee polvitaipeesta polvitaipeeseen.
- Pussausetäisyys – edessä kannettaessa lapsi on niin korkealla, että yletyt suukottamaan häntä päälaelle. Selässä kantaessa korkeus on hyvä, kun lapsi näkee eteen olkasi yli.
”Nykyään vauvaa suositellaan kantamaan jo vastasyntyneestä pystyasennossa. Tällöin asento on symmetrinen ja ilmatiet pysyvät parhaiten vapaana. Erityisen tärkeää on, että vauvan leuka ei painu hänen rintaansa vasten”, Puolimatka painottaa.
Liina tukee pientäkin
Kantoliinalla ergonomia toteutuu jo aivan pienenkin vauvan kanssa, sillä sopivasti kiristeltynä se tukee kaiken kokoisia vauvoja. Erityisesti vastasyntynyt tarvitsee riittävästi sivuttaistukea, sillä pienen vauvan selkäranka ei kestä pystysuoraa painetta, eikä hän siis voi olla kantovälineessä vain haarojensa varassa. Riittävän napakka sidonta takaa hyvän sivuttaistuen.
Sen sijaan kantoreppua suositellaan käytettäväksi mallista riippuen aikaisintaan, kun vauva painaa 3,2 kiloa.
Puolimatka muistuttaa, että ergonominenkin kantoreppu on ergonominen vain oikein käytettynä, ja kun se on vauvalle mitoitukseltaan sopiva.
”Olennaisinta on, että vauva saa olla kantajan lähellä ja että turvallisuusseikat on otettu huomioon. Kaikki kantaminen on arvokasta ja ihanaa”, hän tuumaa.
Kantovälineiden perustyypit
- Trikooliinat ovat joustavasta trikookankaasta tehtyjä, pitkiä (usein yli 5-metrisiä) kangasliinoja. Ne sopivat hyvin pienen vauvan kantamiseen edessä.
- Kudotut kantoliinat ovat eri pituisia ja eri materiaaleista kudottuja kangasliinoja, joilla lasta voi kantaa lukuisilla erilaisilla sidonnoilla edessä, lonkalla tai selässä.
- Rengasliina on kudottu, renkaalla varustettu lyhyehkö kantoliina, jolla lasta voi kantaa sekä edessä että lonkalla.
- Kantoreput koostuvat lapsen selän yli menevästä kantopaneelista, vyötäröhihnoista ja olkaimista, joita säädetään erilaisten solkien avulla. Ergonomisen repun tunnistaa siitä, että sen paneeli ylettyy lasta polvitaipeesta polvitaipeeseen. Kantorepulla voi kantaa edessä, mallista riippuen lonkalla sekä istumisen osaavaa lasta myös selässä.
- On olemassa myös muita kantovälineitä, joissa voi olla sekä kantoliinojen että kantoreppujen ominaisuuksia: neliöliina, onbu, mei tai, half buckle jne.
Lähde: Kantoliinayhdistys
