Viimeksi päivitetty 2.1.2023
Vauvamme laskettu aika oli ja meni, mihin ensisynnyttäjänä olimmekin varautuneet. Vauva viihtyi kodissaan niin hyvin, että saimme lopulta käynnistysajan juhannusviikon tiistaille.
Kesäisen kuumana päivänä kohti käynnistyspoliklinikkaa
Päivät olivat kääntyneet epävakaiden säiden jälkeen vihdoin kesäisen kuumiksi, kun lähdimme käynnistyspolille kuulemaan miten ja milloin synnytys käynnistettäisiin.
Koska kohdunsuu ei ollut vielä auki eikä vauva näyttänyt tekevän mitään lähdön merkkejä, päädyttiin yliaikaisuuden vuoksi käynnistämään synnytys lääkkeillä samana päivänä. Sain ensimmäiset lääkkeet jonka jälkeen lähdimme lounastamaan läheiseen kahvilaan.
Supistukset eivät juuri tuntuneet, mutta näkyivät jo käyrillä
Palattuamme sain lisää lääkettä, ja myöhemmin iltapäivällä kysyimme lupaa lähteä kanttiiniin, johon saimme luvan kunhan olisin käyrillä hetken. Käyriltä näkyi jo selkeitä supistuksia, mitä en itse juurikaan tuntenut.
Olo oli optimistisen toiveikas, synnytys käynnistyisi varmasti pian. Pian varmasti tuntisin supistukset, vedet menisivät, kohdunsuu aukeaisi nopeasti ja pääsisimme saliin.
Toisin kuitenkin kävi. Vauva syntyi yli kaksi vuorokautta käynnistyksen jälkeen. Näistä tunneista omat muistikuvani ovat sumun peitossa, ainoat selkeät hetket jolloin koin olevani ”kartalla”, olivat ne hetket, jolloin epiduraalipuudutus oli vaikuttamassa.
Vedenmenon jälkeen supistukset tihenivät ja kivut yltyivät
Vedet menivät käynnistystä seuranneena aamuyönä, minkä jälkeen supistukset tihentyivät ja kipeytyivät nopeasti.
Olin etukäteen valmistautunut kipuun. Luin kirjallisuutta, tiesin mikä vaikutus hengityksellä ja esimerkiksi leuan rentoutuksella on synnytyskipuihin.
Olin hankkinut TENS-laitteen etukäteen, kirjoitin synnytystoivelistaan miten haluaisin minulle tarjottavan alkuun lääkkeettömiä kivunhoidon menetelmiä.
Monenlaista kokeiltiin, ja ajoittain näistä olikin apua.
Uupumusta oli kestettävä päiväkausia
Asia, johon en ollut etukäteen valmistautunut oli kivun sekä väsymyksen mukana tuoma uupumus. Tiesin, että synnytystä voi verrata maratonin juoksemiseen, mutta en ollut varautunut että olotilaa täytyisi kestää kolmatta päivää.
Olin olotilassa, jossa en nukkunut mutta en ollut aivan hereilläkään. Supistusten kestäminen ja niiden odotus vei minut johonkin tilaan, jossa ei ollut mukava olla. Epiduraalista oli hyvä apu, mutta tämä ei taas edistänyt synnytystä.
Synnytystä vauhditettiin oksitosiinilla, joka taas tihensi ja voimisti supistuksia vieden minua yhä syvemmälle tuohon tilaan, jossa ei ollut mukava olla.
Pettymyksen tunteita synnytyksen venyessä oli vaikea sietää
Toinen asia johon en osannut varautua, oli jatkuva pettymyksen sieto.
”Kohdunsuu auki vasta 2 cm” oli lannistavaa kuultavaa siinä kohtaa, kun kipeät supistukset ovat jatkuneet jo tunteja tuoden toivoa synnytyksen etenemistä.
Kun vihdoin sain epiduraalin, aukeni taas maailma kirkkaampana. Annoksen vaikutus kesti noin 1, 5 tuntia, jolloin sain levättyä, mutta tuo aika kului usein myös ahdistavana kellon tuijotuksena, kun odotin lääkkeen vaikutuksen lakkaamista ja seuraavia supistuksia.
Vauvan heittelehtivä syke aiheutti huolta
Lisäksi minulle nousi kuume jonka vuoksi aloitettiin suonensisäinen antibiootti. Vauvan sydänääniä seuratessa kätilöitä ja lääkäreitä mietitytti usein joko liian nopea tai hidas syke, joka aiheutti meille ylimääräistä huolta.
Kun vihdoin olin 10 cm auki, oli taas kuultava, miten vauva ei ole lähtenyt laskeutumaan. Vauvaa pitäisi yrittää saada laskeutumaan ponnistamalla eri asennoissa, kuitenkaan ponnistamatta liikaa, sillä voimia on kerättävä itse ponnistusvaiheeseen.
”Itkin kahdesti pääsyä sektioon”
Kerta toisensa jälkeen sain taas kuulla, miten vauva ei ole laskeutunut yrityksistä huolimatta, ja pettymysten sekä uupumuksen sietokykyni alkoi olemaan äärirajoilla. Itkin kahdesti pääsyä sektioon, jota lääkäri harkitsi mutta sai mieheni sekä kätilön kanssa tsempattua minua vielä jaksamaan.
Jostain sain kaivettua voimia, joiden avulla olin asennoissa joita en itse edes muista, ja vauva pääsi pikkuhiljaa laskeutumaan.
Vauva oli saatava nopeasti ulos – imukuppi apuun
Tässä kohtaa vauvalle tuli kuitenkin hälytys hidastuneesta sykkeestä, jonka vuoksi lääkäri soitettiin huoneeseen.
Vauva olisi saatava vartissa ulos, ja synnytystä päädyttiinkin avustamaan imukupilla. Vauva oli laskeutunut juuri ja juuri sen verran, että imukuppi saatiin laitettua päähän.
Sitten alkoi loppurutistus, jossa sain vain keskittyä ponnistamiseen jokaisella supistuksella. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tunsin synnytyksen vihdoin etenevän, minkä vuoksi kovan ponnistuskivun kesti helposti. Vihdoin tämä vauva ehkä syntyy!
”Pieni ihmeemme oli vihdoin sylissäni”
Tämän tunteen avulla jaksoin ponnistaa muutamalla supistuksella terveen yhdeksän pisteen tytön maailmaan.
Pieni ihmeemme, jonka potkuja ja myllerryksiä olin tuntenut viimeiset kuukaudet oli vihdoin sylissäni. Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt. Millään muulla ei ollut merkitystä.
Jutteluapua synnytyksen jättämän henkisen painolastin purkamiseen
Valehtelisin kuitenkin, jos väittäisin että vauvan syntymä olisi pyyhkinyt kaiken kokemani, ja että muistot synnytyksestä olisi pelkästään kullan päällystämiä.
Pitkään kestäneet kivut, henkinen ja fyysinen uupumus sekä pettymyksen ja pelon sietäminen oli sekä minulle että miehelleni kova paikka, jonka käsittelyyn saimme onneksi jutteluapua synnytyksen hoitaneelta kätilöltä.
Iso kiitos kaikesta kuuluu myös vauvan isälle, joka pelkällä läsnäolollaan toi minulle tukea jokaisella sekunnilla.
Olen myös kokenut, että neuvolassa on tarjottu hyvin apua asian käsittelyyn. Tärkeimmän tuen olen kuitenkin saanut mieheltäni, perheeltä ja ystäviltä.
Aika kultaa muistoja – kaikesta huolimatta
Eikä ole täysin tuulesta temmattu lause, että aika kultaa muistoja. Niin se on tehnytkin, eikä ahdistava, synkkä olotila valtaa minua enää ajaessamme synnytyssairaalan ohi.
Paras apu kokemusta selviämiseen on kuitenkin ollut pian viisikuukautisen vauvamme touhujen ja kehityksen seuraaminen. Kaiken kokisin uudestaan hänen vuokseen milloin vain.
Kaisa osallistui tekstillään Vau.fi:ssä marraskuussa 2022 järjestettyyn synnytystarinakilpailuun.
