Viimeksi päivitetty 27.1.2023
Rock’n’rollia! Sellaista menoa oli meidän toisen tyttövauvan syntymä Ranskassa, miehen kotimaassa.
Laskettu aika oli raskauden alusta saakka epäselvä, joten pikkusiskoa odoteltiin jonain päivänä 1. – 20.10. välillä. Isompi 2,5-vuotias tyttö oli luvattu ottaa hoitoon 40 minuutin ajomatkan päässä asuville tuttaville, kun synnytys alkaisi.
Mahdollinen yön äkkilähtö jännitti kuitenkin lapsenhoidon takia niin, että joka ilta toivoin supistusten alkavan vasta seuraavan päivän aamuna.
Ja siinäpä ne päivät sitten kuluivat yksi toisensa jälkeen kuun loppua kohti… Kunnes 16.10. illalla miehen sisko tuli kylään, ja olin henkisesti valmis lähtemään sairaalaan vaikka heti.
Ei vieläkään supistuksia… Kunnes!
Niin siinä lopulta kävikin. Iltapalan jälkeen menin vuoteeseen lueskelemaan ja klo 21.15 muistin vielä lähettää viestin tuttaville, ettei tänä yönä tarvisi olla lapsenvahtina. Kirjoitin, ettei vieläkään supistuksia…
Ja pah! Vain varttia myöhemmin supistukset olivat jo jatkuvat, ja mies luuli minun pelleilevän, kun patistin lähtemään synnärille NYT.
Saavuimme osastolle klo 22.15, ja kohdunkaula oli jo 6 cm auki. Kätilö kiirehti meidät suoraan synnytyssaliin, jossa pääsin puoleksi tunniksi kylpyammeeseen.
”Anoin armoa ja epiduraalipuudutusta” – turhaan
Supistukset yltyivät eläimellisiksi, kun kohdunkaula oli avautunut 8 cm. Anoin armoa ja epiduraalipuudutusta, mutta kätilön mielestä se oli vähän myöhäistä.
Anestesialääkäri kuitenkin kutsuttiin paikalle, ja samalla hetkellä, kun hän avasi salin oven, minulta meni lapsivesi niin, että rysähti. Sitten olikin tosiaan liian myöhäistä puudutukselle.
Kiipesin niin nopeasti kuin pääsin synnytyspöydälle ja aloin ponnistaa, sillä tajusin, ettei tuska hellittäisi ennen kuin vauva syntyy. Kätilö kirkui samaan aikaan: ”Odottakaa rouva, odottakaa!”
Vauva alkaa väsyä
Ei siinä kerennyt odottamaan. Aloin ponnistaa ja huutaa sellaisella voimalla, että mies kertoi minun muuttuneen naarassudeksi, jota ei uskaltanut lähestyä pureman pelossa.
Jossain vaiheessa kuulin kätilön sanovan, että vauva alkaa väsyä, ja lisäsin paniikin myötä volyymia entisestään.
Juuri ennen viimeistä ponnistusta kätilö sai päälleen massiivisen suihkun jotain vaaleaa eritettä, mikä herätti lisää huutoja ja yllättyneitä naurahduksia hoitohenkilökunnassa.
Sitten repesi väliliha, synnytyskanavasta peräaukkoon saakka, mutta sillä hintaa vauva oli ulkona!
Kello oli 00.10, kun vilkas ja utelias tyttö sujahti vatsalleni, koko homma oli hoitunut luomuna ja alle kolmessa tunnissa ensimmäisestä supistuksesta syntymään.
Istukkaa odoteltiin puoli tuntia
Mies oli kokemuksesta valkoinen eikä tällä kertaa pystynyt leikkaamaan napanuoraa.
Istukkaa jouduttiin odottamaan vielä yli puoli tuntia, oli pienestä kiinni etten joutunut alaraajapuudutukseen sen takia. Olisi ollut kurjaa joutua lääkittäväksi nyt, kun homma oli jo hoidettu!
Matkamuistoksi sain rivillisen tikkejä, joiden ompelun aikana vauva imi rauhallisesti rintamaitoa. Huoneessa olimme klo 2.30 ja seuraavana päivänä jo kotona.
Ääni hävisi päiviksi, käsilihaksia kolotti
Synnytys oli yllättävä ja pikainen, varsin vauhdikas ja vaiherikas.
Minua rouviteltiin maan tavan mukaan läpi koko tapahtuman, vaikka käyttäydyin kuin villieläin. Ääneni oli jälkikäteen poissa muutaman päivän ja käsilihakset todella kipeät, niin paljon olin huutanut ja puristanut niinä intensiivisinä hetkinä.
Terve tyttövauva on nyt jo kasvanut suloisen hymyileväksi palleroksi ja äitinsäkin on taas ehjä.
Täysin päinvastainen kokemus kuin 16 tuntia kestänyt ensisynnytys
Olen äärimmäisen iloinen, että synnytys meni juuri niin kuin se meni. Kokemus oli aivan eri maata kuin ensimmäinen epiduraalisynnytys, joka silloin kesti 16 tuntia.
Nyt oli vauhtia ja vipinää punteissa ja hyvä meininki. Jopa henkilökunta kiitti meitä jälkikäteen yön tunnelmasta.
”Maman finlandaise” eli Suomi-äiti oli tehnyt heihin vaikutuksen. Rock’n’roll baby!
Aija osallistui tekstillään Vau.fi:ssä marraskuussa 2022 järjestettyyn synnytystarinakilpailuun.
