Viimeksi päivitetty 10.2.2023
Olen aina halunnut lapsia kovasti, mutta olen samalla aina pelännyt synnytystä todella paljon, ja sen vuoksi ajatellutkin etten koskaan lapsia tule ”hankkimaan”.
Tulin kuitenkin raskaaksi, ja raskausaikana kasvoin ajatukseen että tulen lapsen synnyttämään. Pelko ei ollut enää niin suurta, mutta tuleva synnytys kuitenkin pyöri aika ajoin mielessä.
Pelkoja laidasta laitaan
Pelkäsin synnytyksessä kaikkea mahdollista. Ehdinkö sairaalaan? Joudunko käynnistykseen?
Mitä jos lamaannun täysin kivusta enkä pysty toimimaan lainkaan? Jos minulle tai vauvalle käy huonosti? Repeänkö pahasti?
Kävin jatkuvasti synnytystä läpi mielessäni, mutta en voinut saada kysymyksiini vastausta, sillä synnytystä ei voi käsikirjoittaa etukäteen.
Raskaana oleminen alkoi jo tympiä
Lopulta olin jo niin kypsä raskaana olemiseen, että odotin vain jo pääseväni synnyttämään.
Synnytys käynnistyi spontaanisti rv 39+6. Illalla alkoivat napakat ja säännölliset supistukset.
Muutaman tunnin olin kotona supistusten kanssa, mutta halusin mennä oman mielenrauhani vuoksi synnärille näytille, että saan varmuuden onko synnytys todella käynnistynyt.
Yöllä sairaalassa kätilö totesi synnytyksen olevan käynnissä ja pääsinkin suoraan synnytyssaliin.
Paniikki ei koskaan iskenytkään
Synnytyssalissa olin hyvin rauhallinen ja olin siitä ihmeissäni, sillä olin aina kuvitellut paniikin valtaavan minut.
Kivut olivat todella kovat, ja lopulta sain epiduraalin mikä vei täysin kaikki kivut.
Olin siinä kohtaa 5 cm auki. Se oli helpotus. Kun epiduraali vei kaiken kivun olin varma etten ole enempää auennut, mutta kun kätilö muutaman tunnin kuluttua teki sisätutkimuksen ja totesi minun olevan 10 cm auki, olin todella hämmentynyt.
Ihmettelin voiko tämä todella näin helposti ja nopeasti edetä.
Ennakkoon eniten pelätty vaihe olikin kaikkein helpoin
Pian tulikin voimakas ponnistuksen tarve, ja sain alkaa ponnistamaan, ponnistusvaihe kesti 30 minuuttia, mutta todellisuudessa se tuntui paljon lyhyemmältä ajalta.
Pelottavin osuus synnytyksessä olikin se kaikista helpoin. Puolen päivän aikaan kesäisenä päivänä syntyi meidän esikoispoikamme, joka oli heti syntyessään täydellinen.
Oli todella outo tunne saada vauva ensimmäistä kertaa rinnalle, ja miettiä että minä todella synnytin tämän.
Ompelu ja jälkeisvaihe kurjinta
Ikävin osuus synnytykssä oli mielestäni ompelu, ja jälkeisvaihe. Olin jo siinä kohtaa niin väsynyt etten meinannut millään jaksaa pitää enää jalkoja auki, ja ompelu tuntui todella ikävältä.
Menetin paljon verta synnytyksessä, ja olin melko heikossa kunnossa etten pystyssä pysynyt, ja huusinkin salissa kätilöille etten enää ikinä tule tänne takaisin.
Uudelleen synnyttämään vaikka heti
Kuitenkin heti sairaalasta kotiuduttuani fiilikseni synnytyksestä muuttui positiivisemmaksi. Ja nyt näin 5 kuukautta synnytyksestä voisin mennä vaikka heti uudestaan synnyttämään.
Palautuminen oli nopeaa mikä yllätti itseni. Myös positiivisen synnytyskokemuksen minulle loi aivan ihanat kätilöt, jotka osasivat kohdata pelkopotilaan erittäin hienosti ja kunnioittavasti.
Arvostan kätilöiden, ja muun hoitohenkilökunnan työtä entistä enemmän.
Kiia osallistui tekstillään Vau.fi:ssä marraskuussa 2022 järjestettyyn synnytystarinakilpailuun.
