Viimeksi päivitetty 18.1.2023
Marraskuinen sateinen tiistaiaamu. Herätys klo 5.30, tukisukat jalkaan sängyssä, aamutoimet ja pari hiilarijuomaa naamaan. Taksi haki meidät kotoa klo 6.15 ja olimme hyvissä ajoin ennen klo 7 Naistenklinikalla, jossa oli hyvin hiljaista.
Odotimme hetken synnytysosaston aulassa toisen parin kanssa ja pian kätilö tuli ohjaamaan meidät pukuhuoneeseen vaihtamaan leikkaussalivaatteet ja sitten odotusloungeen jossa oli sohvat, TV ja pieni keittonurkka, jossa tukihenkilöt voivat syödä omia eväitään ja keittää kahvia.
Olimme siis toisena päivän suunniteltujen sektioiden jonossa, mutta pian tuli tieto että meitä ennen tehtäisiin yksi kiireellinen sektio. Jäimme siis odottelemaan.
Olo oli ihmeen rento, vaikka tiedossa oli että tästä tulisi elämämme suurin päivä. Aamun aikana kätilö otti vielä vauvan sydänäänet noin puolen tunnin ajalta.
Valmistautuminen leikkaussalissa – tipat, laitteet, hoitohenkilöstön esittäytyminen ja puudute
Noin klo 11 aikaan tuli ilmoitus, että nyt mennään. Minut vietiin leikkaussaliin valmisteltavaksi ja puoliso jäi vielä odotustilaan.
Salissa hoitohenkilöstö kävi yksitellen esittäytymässä ja minulle iskettiin seurantalaitteet ja lääkeaineletkut päälle, jonka jälkeen anestesialääkäri laittoi selkääni puudutteen ja minut asetettiin makuulle.
Puudutusosiota olin jännittänyt paljon etukäteen, mutta se ei oikeastaan tuntunut niin pahalta kuin olin odottanut. Oudointa oli, kun näin jalkojani nosteltavan vaikken niitä tuntenut, niin hurjaa!
Seuraavaksi mies tuotiin vierelleni ja vatsan aluetta puhdistettiin sekä testailtiin kylmällä.
En tuntenut rinnasta alaspäin mitään joten lääkärit totesivat puudutuksen olevan niin hyvä, että voisi samalla poistaa hampaitakin. Sanoin että viisaudenhampaat olisi vielä poistamatta ja salissa naureskeltiin.
Kivuton ja nopea leikkaus huipentui lapsen ensiparkaisuun
Kello oli jo lähemmäs 12 kun itse leikkaus alkoi. Jännitettiin miehen kanssa, ehtiikö vauva maailmaan ennen puoltapäivää ja alettiin odotella, että kuullaan lääkärin sanovan ”kv”, jonka jälkeen pian vauva nostetaan kohdusta.
Noh, en tiedä johtuiko jännityksestä vai mistä mutta kumpikaan ei sanoja kuullut vaan pian alkoi kova parkuminen kun vauva päästi ensiäänet. Se ääni oli paljon kovempi kuin olin kuvitellut ja helpotus oli suuri, sillä myös tätä kohtaa olin jännittänyt; entä jos ääntä ei kuulu.
Vauva tuotiin pian rinnalle ensitutustumiseen ja hän oli niin niin pieni ja kaunis!
Leikkaus itsessään oli hyvin helppo, nopea ja kivuton. Oloni oli koko ajan rauhaisa ja koko leikkaustiimi teki mielestäni loistotyötä.
Kympin vauva ja kympin synnytys
Olimme pyytäneet, että meille kerrottaisiin mahdollisuuksien mukaan mitä milloinkin tapahtuu ja siitä toiveesta huolehdittiin hyvin.
Mies pääsi katkaisemaan symbolisesti napanuoran loppua ja seuraamaan kätilön ensitarkistuksia.
Salin väki kävi vuorotellen onnittelemassa. Vauva sai apgar-pisteitä 10+10 ja myös synnytykselle antaisin pisteitä 10.
Ensimmäiset imetykset ja vaipanvaihdot heräämössä
Haavan ompelu sujui myös nopeasti, en siitä hirveästi muista mitään.
Kuulin että verta menetettiin 800 ml, mikä kuulosti vähän pelottavalta. Mutta olo oli koko ajan hyvä.
Pian leikkausjärjestelyt purettiin ja salin väki alkoi häipyä lounastauolleen. Leikkaava lääkäri kävi vielä hetken juttelemassa ja kiittelin häntä kovasti. Sitten minut kärrättiin vauva rinnalla heräämöön jossa myös puoliso sai olla meidän kanssa.
Meille tarjottiin pientä syötävää ja vauva sai harjoitella rinnalla syöntiä mikä sujuikin yllättävän hyvin. Myös isä sai harjoitella vauvan hoivaamista sylissä sekä kätilön opastuksella vaipanvaihtoa.
Ikävin vaihe pahoinvointeineen ja heikotuksineen
Sitten alkoi ehkä synnytyspäivän ikävin vaihe kun minulle tuli pahoinvointia, eikä siis edes pillimehu pysynyt pieninä määrinä sisällä.
Heräämöaika oli muutenkin vähän jännä, sillä lääkkeiden vaikutus oli vielä aika voimakas joten olo oli vähän hassu vahvojen kipulääkkeiden ansiosta ja jalatkin alkoivat totella vasta muutaman tunnin kuluttua käskyjäni.
Elintoiminnot pysyivät vakaina ja jossain vaiheessa seurantalaitteet kytkettiin pois päältä.
Kaikkiaan olimme heräämössä 6 tuntia, sillä odotimme perhehuoneen vapautumista lapsivuodeosastolla.
Illansuussa perhehuoneeseen
Iltakuuden aikaan meidät haettiin synnyttäneiden osastolle perhehuoneeseen. Vauva matkasi minun rinnalla sängyllä, jota hoitajat työnsivät. Matkalla minulle tuli taas pahoinvointia.
Perhehuone oli siisti pieni huone omalla kylpyhuoneella. Siellä oli myös tukihenkilölle seinältä alas taitettava sänky.
Osastolla meillä oli mahdollisuus kutsua hoitaja huoneeseen aina kun tarve vaati, toki he kävivät muutoinkin säännöllisesti tarkistamassa vauvan ja minun vointia.
Pahoinvointi väistyi ja jalat alkoivat kantaa puoli vuorokautta synnytyksestä
Ensimmäiset mehuhörpyt ja sämpylän sain syötyä puolilta öin siten, että ne pysyivät sisällä. Ihana yövuorossa ollut hoitaja myös auttoi minut yöllä vessaan pesulle. Jalat alkoivat siis toimia kantavasti vasta tuolloin.
Virtsakatetri otettiin pois seuraavana aamuna. Kipuun otin parasetamolia ja ibuprofeenia kolme kertaa vuorokaudessa.
Lisämaitoakin tarvittiin
Harjoiteltiin yhteiseloa eli käytännössä syömistä, vaipanvaihtoa ja nukkumista pienen käärömme kanssa ja lääkäri sekä hoitajat tekivät terveystarkastuksia sen parin päivän aikana, mitä osastolla vietimme.
Punnituksissa saimme ohjeeksi antaa lisämaitoa vauvalle, koska oma maitoni ei vielä riittänyt pitämään painoa tarpeeksi vakaana.
Oli hienoa nähdä miten mies otti vastuuta vauvan pulloruokinnasta, vaipanvaihdosta ja kapaloinnista kun minä liikuin hitaasti leikkaushaavani kanssa. Hän myös haki meille ruokaa ja kävi pari kertaa lähikaupassakin, taisi vähän kaivata raitista ilmaa välillä.
Suurten tunteiden mylläkässä kohti kotia ja uudenlaista elämää
Toisena leikkauksen jälkeisenä päivänä saimmekin sitten luvan jo kotiutua, sillä kaikki näytti olevan kunnossa.
Mies haki kotoa auton ja turvakaukalon ja illan hämärässä lähdimme viileässä mutta selkeässä parin asteen syyssäässä kotia kohti uutta perhe-elämää opettelemaan.
Parissa päivässä maailmamme oli pyörähtänyt uuteen asentoon ja tunsin samaan aikaan hämmennystä ja ylpeyttä, ihastusta ja iloa sekä epätoivoa ja pelkoa uutta tuntematonta kohtaan.
Mamae osallistui tekstillään Vau.fi:ssä marraskuussa 2022 järjestettyyn synnytyskertomuskilpailuun.
