Kun synnyttää kotona, istukan hävittämisestä voi tulla ongelma. Lain mukaan istukkaa kun ei sovi viskata ekoroskiin. Jotkut hautaavat istukan maahan, toiset taas pistelevät elimen poskeensa. Lue blogikirjoitus, mitä ReginaVeritas suunnittelee tekevänsä.
Viimeksi päivitetty 26.8.2015
Kun synnyttää sairaalassa, ei istukkaa yleensä tule mietittyä, ellei sen kanssa tule ongelmia. Sairaalassa istukka hävitetään sairaalajätteenä. Ennen istukka oli myös mahdollista luovuttaa SPR:n veripalvelulle kantasolujen talteenottoa varten, mutta tämäkin mahdollisuus on lopetettu pari vuotta sitten tappiollisena. (Mikä sääli!) Toki istukan saa sairaalasta kotiinkin, jos haluaa.
Kotona synnyttäessä ei tietenkään ole istukkaa mahdollista hävittää huomaamattomasti sairaalajätteessä. Tein hieman empiiristä tutkimusta ja useimmiten kotisynnytyksissä oli istukka joko haudattu kotipihaan, syöty muodossa tai toisessa (yleensä kuivattuna kapselissa) tai laitettu biojätteeseen.
Biojätteeseen istukkaa ei saa oikeastaan laittaa, ei myöskään varmaan myöskään sekajätteeseen. Yritin itseasiassa etsiä aiheesta tietoa, mutta en tiedä miten istukka pitäisi lain mukaan hävittää kotisynnytyksessä! Jos asuu niin, että on oma kompostori, on toki mahdollista laittaa istukka kompostoriin.
Istukan hautaaminen on itseasiassa melko yleinen käytäntö monissa kulttuureissa.
Istukan syöminen on varmaankin monelle ajatuksena kauhistus. Sillä kuitenkin ajatellaan olevan lukuisia terveyshyötyjä: sen ajatellaan mm. torjuvan synnytyksen jälkeistä masennusta ja väsymystä sekä helpottavan maidonnousua. Yleisin tapa nauttia istukka ravinnoksi on kuivata, jauhaa ja kapseloida se. Smoothieenkin olen kuullut sitä käytettävän.
Istukan hautaaminen oli kysyessäni se suosituin vaihtoehto. Moni kertoi istuttaneensa puun hautaamispaikalle. Istukan hautaaminen on itseasiassa melko yleinen käytäntö monissa kulttuureissa.
Itse en osaa kuvitella syöväni istukkaa. En edes kapselissa, vaikka hyötyjä olisi kuinka. Mielikuva kompostorissa lojuvasta istukasta taas on niin makaaberi, että hylkäsin sen heti. Päädyin siis siihen, että istukka haudataan. Myös mieheni mielestä tämä on paras ajatus.
Aijomme siis kaivaa istukalle syvän haudan. Haudan päälle kasaamme varmaankin vielä kiviä. Myös ajatus, että haudalle istuttaisi puun, on mukava. Istukkahan on kuitenkin mahtava elin, joka pitää vauvan kohdussa elossa ja siis uskomattoman tärkeä! Itseasiassa minua nyt hieman harmittaa, että esikoisen istukka on mennyt sairaalajätteeksi…
Ehkä pikkuveljen istukan ja puun viereen voisi istuttaa toisen puun esikoista varten?
Lähde: Avautumisvaihe: Haluan synnyttää kotona, osa 3: Mitä tehdä istukalle?
