Äidit suhtautuivat synnytysosastolla oloon monella tapaa, mutta jotain yhteistä äitien sairaalakokemuksissa on.
Viimeksi päivitetty 9.4.2012
Yleisesti ottaen äidit kokivat ajan synnytyssairaalassa hyödylliseksi. Jotkut eivät viihtyneet ollenkaan ja jotkut suhtautuivat sairaalassaoloon vain pakollisena vaiheena. Toiset taas pitivät sairaalassaolosta, ja eräs äiti viihtyi osastolla niin hyvin, ettei mielellään olisi lähtenyt kotiin!
Kamalaa, tylsää, ahdistavaa!
Osa foorumin äideistä koki sairaalassaolon ikävänä:
”Itse koin sairaala olon aika ahdistavaksi. Ensinnäkin PHKS:la oli aika täynnä silloin ni en kokenut,että minulle olisi kerrottu kovinkaan hyvin talon tavoista ja jouduin ensimmäiset hetket uuden pienen ihmeen kanssa viettämään roskiksien viereen työnnetyssä sängyssä ja sanottiin että koita nukkua. Hieman huulipyöreänä jäin siihen ’nukkumaan’”, ketjun aloittaja kirjoittaa.
”Mä niin inhosin sairaalassa oloa kun ei saanut omaa rauhaa, ei ollut mitään tekemistä kuin odottaa sitä seuraavaa ruokailua ja katsoo töllöä”, toinen kirjoittaja yhtyy aloittajan tunnelmiin.
Sairaalassa viihtymiseen vaikutti paljon vuorossa olevat kätilöt ja hoitajat. Esimerkiksi erään äidin sairaalassaoloa varjosti vuorossa ollut kätilö:
”Synnytyssalin kätilöstä jäi traumat, mm. vauva jäi pesemättä ja kätilö auko päätään”, eräs kirjoittaja harmitteli.
Kiva kokemus!
Osa tuoreista äideistä taas viihtyi synnytysosastolla. Sairaalaa kehuttiin mukavaksi paikaksi paljolti mukavan henkilökunnan takia:
”Minä koin sairaalassa olon todella kivana kokemuksena 🙂 Synnytys oli todella pitkä ja välillä oli huonojakin kätilöitä vuorossa, mutta onneksi juuri kun poika alkoi tahtomaan ulos, vaihtui aivan ihana kätilö vuoroon”, kätilöönsä tyytyväinen äiti kirjoittaa.
”Kätilöä on tullut jopa ikävä! olenkin miettinyt vosinkohan mennä joskus pojan kanssa tätä kätilöä tervehtimään?” hän jatkaa.
Osa äideistä koki myös, että sairaalassa sai rauhassa levätä. Eräs äiti kirjoittaakin: ”Minä tykkäsin myös sairaala-ajoista ja sanoinkin miehelleni että nyt kun kolmas syntyy pysyn synnärillä ainakin viikon, että saa rauhassa nukkua vuorokaudet ympäri!”
”Olihan siitä paljon hyötyäkin näin ensikertalaiselle :)”, myös ketjun aloittaja myöntää.
Yhteistä lähes kaikkien uusien äitien sairaala-ajassa oli kuitenkin suuri koti-ikävä:
”Koti-ikävä oli kyllä se isoin asia mikä vaivasi koko ajan, onneks mies tuli joka päivä luoksemme ja viihtyikin aina mahdollisimman pitkään, ja iltasella sitten tuli tuoreet isovanhemmatkin aina käymään”, ketjussa kirjoitetaan.
Muut ketjuun kirjoittavat yhtyvät edelliseen:
”Koti-ikävä oli ihan kamala! Onneksi oli kamera mukana josta pystyin katselemaan kuvia miehestä ja kodista :D”
”Olihan se ihanaa että ympärillä oli osaava henkilökunta ja aina apua tarvittavilla mut mä pitkästyin kyl siellä ja kauhea koti-ikävä kalvoi”, eräs äiti kirjoittaa, ja jatkaa: ”Voi sitä riemua kun pääsi kotiin! :)”
Lue koko keskustelu ja kerro oma tarinasi: Miltä tuntui olla sairaalassa?
Lue myös:
