Episiotomia eli välilihan leikkaus on synnytyksen aikainen toimenpide, jossa äidin emättimen ja peräaukon välissä olevaa lihasta ja ihoa leikataan saksilla vauvan pään syntyessä. Toimenpide tulisi tehdä vain silloin, jos vauva pitää auttaa ulos imukupilla, tai jos vauva pitää saada syntymään mahdollisimman nopeasti.
Viimeksi päivitetty 5.1.2015
Yksi suuri pelko synnyttäjillä on repeämien tai episiotomian riski. On oikeastaan aika luonnollista, että äidin kudokset venyvät ja saavat hiukan vaurioita synnytyksessä, ja luonnolliset, pienet repeämät paranevat yleensä nopeasti ja vaivatta.
Välilihan leikkaaminen on yleisempää ensisynnyttäjillä kuin uudelleensynnyttäjillä. Kun äiti on kertaalleen synnyttänyt alakautta, kudokset ovat yleensä jo venyneet niin, että leikkausta ei tarvita. Episiotomia siis suurentaa emättimen aukkoa vinosti sivulle päin, jotta vauva syntyisi helpommin. Alue puudutetaan aina etukäteen, ja leikattu kudos ommellaan kiinni synnytyksen jälkeen.
Suomessa tilastoidaan tarkasti kaikenlaisia asioita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL kokoaa myös synnytystilastoja vuosittain. Niistä käy ilmi, että eri sairaaloilla on valtavan suuret erot siinä, kuinka monen naisen välilihaa ”pikkuisen nipsaistaan” synnytyksen aikana.
Toisessa sairaalassa vain noin joka kymmenes ensisynnyttäjä joutuu leikattavaksi ja ommeltavaksi. Jossakin muualla sakset käyvät jopa seitsemään synnyttäjään kymmenestä. Näin valtavat heitot episiotomiaprosenteissa eivät voi johtua mistään muusta kuin eroista sairaalan käytännöissä ja työtavoissa. Näyttää siis siltä, että välilihan leikkaamiselle ei ehkä aina olisikaan oikeaa, lääketieteellistä syytä. Tilastot löydät täältä.
Lue myös: Mitä äidit pelkäävät synnytyksessä? 8 pelon aiheuttajaa
Miksi välilihalla on väliä?
Ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Omaan vartaloon ei saa kajota kukaan ilman lupaa ja perusteltua syytä. Ihmisoikeuksia ei jätetä samaan kaappiin ulkovaatteiden kanssa, kun synnyttäjä vaihtaa päälleen sairaalan vaaleansinisen koltun. Näin ollen välilihaakaan ei saisi leikata ilman äidin suostumusta, ja jos äiti on sen kieltänyt, kieltoa tulisi noudattaa. 
”Leikataan mieluummin kuin otetaan repeämän riski”, on joskus perusteluna rutiiniomaiselle välilihan leikkaamiselle. Tämä perustelu on yhtä asiallinen kuin se, että seitsemältä varusmieheltä kymmenestä murrettaisiin luu jalkapöydästä, koska marssimurtumia tulee kuitenkin monelle sotilaalle.
Episiotomia ei välttämättä suojaa välilihaa repeämiltä. Luonnollinen repeämä voi parantua nopeammin kuin leikattu haava, eikä se ole yleensä yhtä kivulias.
Lantionpohjalla on iso merkitys naisen terveydelle. Hyvinvoivat lantionpohjan lihakset kannattelevat kaikkia vatsan alueen elimiä, auttavat pidättämään virtsaa ja ulostetta, pitävät ryhdin suorana ja tuottavat suurta nautintoa rakastellessa. Episiotomiassa lihasta leikataan poikki, ja vaikka se ommellaankin aina hyvin, arpi voi aiheuttaa myöhemmin kiristystä, kipua ja epämukavuutta emättimen aukolla.
Episiotomian leikkaaminen voi häiritä äidin ponnistusvaihetta tarpeettomasti, kun äiti säikähtää leikkausta. Toki on olemassa oikeasti tilanteita, jolloin episiotomiaa tarvitaan – vaikkapa imukuppisynnytyksessä – mutta turhaan sitä ei pitäisi kenellekään leikata.
Lue myös: Synnytystabut – mitä äidit miettivät, mutta eivät kehtaa kysyä?
Miten vältyn leikkaamiselta?
Kaikkeen ei voi synnytyksessään vaikuttaa. Isokokoinen vauva, ensisynnytys ja suuri painonnousu raskauden aikana altistavat välilihan leikkaamiselle. Jos vauva voi huonosti ja täytyy saada syntymään pian, episiotomia on oikea päätös.
Joitakin valintoja välilihansa eteen voi kuitenkin tehdä. Tutkimukset osoittavat, että välilihan öljyämisestä raskauden aikana ei varsinaisesti ole hyötyä. Se saa kuitenkin naisen tutustumaan itseensä ja vartaloonsa, ja itsensä tunteva nainen on luonnostaan varmempi synnyttäjä.
Ponnistusasennolla sen sijaan on väliä. Kyljellään tai kontillaan ponnistamisen on osoitettu vähentävän välilihan vaurioita. Selällään ja kyykyssä ponnistavan äidin väliliha jännittyy tiukemmalle ja on alttiimpi repeämille. Lämmin vesi, joko altaassa tai lämpimissä kääreissä välilihan päällä, auttaa kudoksia venymään paremmin.
Vauvan pään pitäisi syntyä hitaasti, kudoksia luonnollisesti venyttäen. Jos äiti saa ponnistaa omassa rauhassaan, hän yleensä hidastaa ponnistamistaan pään syntyessä. Sairaaloissamme kätilöt antavat usein ohjausta ponnistuksen aikana, ja kertovat milloin kannattaa työntää ihan vain vähäsen, jotta pää ei synny liian nopeasti. Kätilö tukee lisäksi vauvan päätä kädellään sen syntymän aikana, toisen käden suojellessa välilihaa.
Lue myös: Laululla synnytyskipuja vastaan
Tee synnytystoivelista!
Mieti jo etukäteen, millaisen synnytyksen haluaisit kokea. Ota selvää, mitä toimenpiteitä sairaalassasi tehdään ja miksi. Opiskele, kuinka voit itse toimia oman näköisesi synnytyksen tekijänä! Kirjaa toiveesi ja ajatuksesi paperille, jonka otat mukaasi sairaalaan.
Kätilösi lukee sen ja voi toimia kanssasi yhteistyössä. Pyydä lämpimiä kääreitä, vietä aikaa ammeessa, valitse itse ponnistusasentosi. Vaikka episiotomialta ei vältyttäisi, sen leikkaamista harkitaan tarkoin ja asiasta keskustellaan kanssasi kunnolla, ennen kuin saksia tarvitsee käyttää.
* * *
”Tervetuloa lukijani! Olen Vau.fi:n kätilöbloggari, ja kirjoitan sinulle parin viikon välein ajatuksiani raskaudesta, synnytyksestä ja elämästä vauvan kanssa.”
Kätilöbloggari Silja Seppänen on Pirkanmaalla toimiva yksityinen kätilö, imetysohjaaja ja Vauvantai-synnytysvalmennuksen kehittäjä. Siljan ohjenuorana on tehdä kätilötyötään aina asiakkaan tarpeista ja toiveista lähtien. Siljan kotisivut löydät osoitteesta www.vauvantai.fi.
