Kun Piia otti yhteyttä sairaalaan, hänelle neuvottiin ottamaan särkylääkettä ja sinnittelemään kotona. Kahden tunnin päästä Piialla oli vauva sylissään. Hän syöksysynnytti kotona makuuhuoneen lattialle.
Kun Piia odotti toista lastaan, hänellä oli supistuksia 6–12 minuutin välein jo synnytystä edeltävänä päivänä.
”Ne eivät olleet niin kipeitä, että olisimme edes harkinneet sairaalaan lähtöä”, Piia kertoo.
Supistukset helpottivat yöksi. Aamuyöllä ja aamulla Piialla oli muutama supistus, mutta päivällä supistukset hellittivät.
Lue myös: ”En osaa, enkä halua, lähden kotiin!”
Sairaala: ”Synnytys ei ole käynnissä”
”Synnytyspäivänä minulla oli kello 14:sta eteenpäin supistuksia 10–12 minuutin välein. Jossain välissä supistusten väli oli 6 minuuttia, mutta näin kävi vain muutaman kerran”, Piia kertoo.
Piia otti yhteyttä puoli seitsemältä sairaalaan.
”TAYS:in synnytysvastaanotosta kerrottiin, ettei synnytys voinut olla kunnolla käynnissä, koska supistusvälit olivat niin pitkät”, Piian kertoo.
Tyypillisesti synnytys ei voi olla käynnissä, jos supistusväli on yli 5 minuuttia.
”Sairaalasta neuvottiin menemään suihkuun ja ottamaan särkylääkettä. He sanoivat, että voi tulla, jos tuntuu siltä, ettet pärjää kipujen kanssa. Mutta pärjäsinhän minä tietysti”, Piia kertoo.
Lue myös: Lapsivesi – mitä se on?
Synnytys alkoi yllättäen
Vaari haki esikoisen yökylään puoli kahdeksalta. Ajoitus oli hyvä, sillä synnytys oli juuri alkamaisillaan.
”Puoli yhdeksältä yritimme lähteä sairaalaan. En oikein tahtonut saada housuja jalkaan, kun supistuksia tuli niin tiheään. Sitten tajusin, että tuli kakkahädän tunne.”
Piia muisti synnytysohjelmista, että tunne kielii ponnistusvaiheen alkamisesta. Hän sai housut pois ja käski miestä soittamaan hätänumeroon.
”Minä en ainakaan mihinkään istumaan mene, sanoin miehelleni. Lapsi syntyy NYT!”
Lue myös: Koska lähteä synnärille?
Isä auttoi vauvan maailmaan
Piia ei muista puhelusta hätäkeskuksen kanssa mitään.
”Minun kanssa olisi haluttu puhua, mutta en tiedä vastasinko siihen mitään.”
Pian lapsen pää oli jo ulkona.
”Mieheni käskettiin hakea pyyhe. Synnytin polvillani lattialla kädet sängyn päällä. Ei tullut mieleenkään pungertaa itseäni sänkyyn. Mieheni ehti juuri sopivasti pyyhkeen kanssa paikalle koppaamaan vauvan.”
Vauhdikas synnytys ei vaatinut äidiltä yhtäkään ponnistusta.
Lue myös: Luuli ummetukseksi – saikin lapsen
Vauvan itkua ei kuulunut heti
Napanuora oli kiertynyt löysästi vauvan kaulan ympärille.
”Otin vauvan isältään, pyöräytin napanuoran kaulan ympäriltä ja heiluttelin hieman vauvaa”, Piia kertoo.
Vauva alkoi itkeä.
”Viiden minuutin päästä ambulanssi tuli paikalla. He katkaisivat napanuoran ennen kuin lähdimme sairaalaan.”
Lue myös: Syöksyen maailmaan
Mukava kotisynnytys
Synnytys oli niin nopea, ettei Piia ehtinyt ajatella uhkakuvia.
”Ajattelin vain, että tämä hoituu nyt sitten kotona. En ajatellut lainkaan sitä mahdollisuutta, että jokin menisi vikaan, että tulisi verenvuotoa tai että vauvalla olisi jokin hätä”, Piia pohtii.
Piia pitää vahinkokotisynnytystään jopa parempana kuin esikoisen sairaalasynnytystä.
”Kotisynnytys oli mukava, kun sai itse määrätä omasta kehostaan ja synnytysasennosta. Sai liikkua ja olla miten parhaiten pystyi lievittämään kipuja. Kukaan ei laittanut käyrille tai puhkonut kalvoja. Lapsivesi meni siinä samalla, kun tyttö syntyi”, Piia selventää.
Lue myös: Isä kätilöi vauvan maailmaan
Seuraavaksi lapsi syntyy sairaalassa
Piia synnyttää kuukauden sisällä kolmannen lapsensa. Kotisynnytyksen mukavuuksista huolimatta Piia ei ole suunnitellut synnyttävänsä kolmatta lastaan kotona.
”Mitä vain olisi voinut mennä vikaan. Jokainen synnytys on erilainen. Riski voi olla aivan toisenlainen kolmannen lapsen kohdalla”, Piia sanoo.
Jälkikäteen mietittynä Piia olisi synnyttänyt myös keskimmäisen lapsensa sairaalassa.
”Olisi pitänyt lähteä heti, kun soitin sairaalaan.”
Piian nimi on muutettu.
”Ohjeena on, että ensisynnyttäjä saa kuulostella tiheneviä ja voimistuvia supistuksia kahden tunnin ajan. Jos supistukset jatkuvat ja ovat luonteeltaan voimistuvia, synnyttäjää kehotetaan lähtemään sairaalaan”, TAYS:in osastoylilääkäri Jukka Uotila kertoo.
Yleensä synnyttäjää ohjeistetaan seuraamaan supistusten tihenemistä, kun supistusten tiheys on noin kymmenen minuuttia. Pelkkää supistustiheyttä ei kuitenkaan pitäisi tuijottaa.
”Jos synnyttäjällä on voimakkaita ja kivuliaita supistuksia, kannattaa lähteä heti. Samoin jos supistukset lähtevät etenemään lapsivedenmenon jälkeen”, Uotila sanoo.
Uudelleensynnyttäjillä sairaalaan lähtöön vaikuttaa, miten hänen edellinen synnytyksensä eteni. Toinen synnytys saattaa tosin yllättää odottajan, sillä uudelleensynnyttäjän synnytys on tyypillisesti lyhyempi.
”Arviot eivät osu aina kohdalleen. Tilanne saattaa muuttua joskus kovinkin nopeasti”, Uotila sanoo.
Uotila muistuttaakin, että sairaalaan saa tulla, vaikka neuvonnassa asiasta oltaisiin eri mieltä.
”Neuvonnan tarkoituksena ei ole vaatia tulemaan eikä kieltää tulemasta. Parhaimmillaan synnyttäjä saa keskustella asiantuntijan kanssa, niin että hänellä on lähtöratkaisun tueksi informaatiota”, Uotila sanoo.
