Viimeksi päivitetty 24.5.2019
Vau.fi-foorumilla nimimerkillä Heitsu1996 kirjoittavan Tiinan tie äidiksi ei ollut helppo. Tiinan ensimmäinen, inseminaatiolla alkanut raskaus päättyi kohtukuolemaan raskausviikolla 24.
Rankan kokemuksen jälkeen Tiina puolisoineen halusi yrittää uutta raskautta. Se sai alkunsa koeputkihedelmöityksellä syyskuussa 2018.
Vuodelepoon raskausviikolla 22
Kaikki sujui hyvin raskausviikolle 22 asti. Silloin tehdyssä gynekologisessa tutkimuksessa huomattiin, että Tiinan kohdunkaula oli lyhentynyt ja pehmentynyt aivan liikaa raskausviikkoihin nähden.
”Kohdunkaulaa oli tuolloin jäljellä enää 1,5 cm. Minut määrättiin suoraan vuodelepoon sairaalaan. Suihkussa käynti tapahtui suihkulaverilla, ja wc-asiat hoituivat alusastiaan”, kertoo Tiina.
Lähes toivoton tilanne
Tilanne ei näyttänyt hyvältä. Osa Tiinaa hoitaneista lääkäreistä oli sitä mieltä, että vain ihme voisi saada vauvan pysymään kohdussa riittävän pitkään elonjäämisen kannalta.
”Kohdunkaulakanavaa yritettiin tukea pessaarilla, ja lisäksi sain kortisonipiikit vauvan keuhkoja kypsyttämään sekä tiputuksella vauvan aivoverenkiertoa suojaavaa magnesiumsulfaattia. Leikkaussali oli myös valmiustilassa koko ajan”, Tiina kertoo.
Synnytys käynnistyi 26. raskausviikolla
Vuodelevosta ja muista toimista huolimatta synnytys käynnistyi raskausviikolla 25 + 3. Estolääkitys ei tehonnut supistuksiin, joita alkoi tulla kahden minuutin välein. Tiina siirrettiin vuodeosastolta synnytyssaliin.
”Olin salissa kolme vuorokautta, ja minusta otettiin verikokeita kaksi kertaa vuorokaudessa. Tulehdusarvot nousivat koko ajan, ja lopulta lääkäri päätti hätäsektiosta. Myöhemmin selvisi, että kohtuni oli tulehtunut ja revennyt, mikä oli syynä tulehdusarvojen nousulle”, Tiina kertoo.
Vauva painoi 740 grammaa
Tiinan poikavauva syntyi hätäsektiolla 16. maaliskuuta, raskausviikolla 25 + 6. Hän painoi syntyessään vain 740 grammaa. Vauva vietiin suoraan vastasyntyneiden teho-osastolle Tiinan jäädessä toipumaan hätäsektiosta.
”Hätäsektio oli kauhea kokemus, ja kivut sen jälkeen olivat hirveät. Kun pääsin ensimmäisen kerran katsomaan vauvaani, oli vaikea tajuta, että hän oli oikeasti minun poikani. Oli kauhea nähdä hänet keskoskaapissa kaikkien piuhojen keskellä. En kokenut heti kiintymystä häneen”, Tiina muistelee.
Kiintymys syntyi hiljalleen
Kun lapsen syntymästä oli kulunut kaksi viikkoa, Tiina sai hänet ensimmäistä kertaa syliinsä. Se auttoi kiintymyksen syntymisessä.
”Ajan kuluessa kiintymyssuhteeni vauvaan vahvistui, vaikka olikin haastavaa hoitaa häntä kaikkien letkujen keskellä”, Tiina sanoo.
Pois teho-osastolta
Hurjasta maailmaan tulostaan huolimatta Tiinan lapsi on koko ajan voinut olosuhteisiin nähden hyvin. Ongelmia on ollut lähinnä verensokerin, sieni-infektioiden ja limaisuuden kanssa. Vauvalla on hyvät edellytykset terveeseen elämään, kunhan hän kasvaa vielä vähän.
Toukokuun puolivälissä vauva pääsi pois teho-osastolta, jatkohoitoon Jorvin sairaalaan. Tällä hetkellä pienokainen painaa 1995 grammaa.
”Hänen yleisvointinsa on hyvä. Hän nukkuu paljon ja on tyytyväinen vauva. Hänellä on aina kova halu äidin perään, eikä hän halua päästää minua silmistään”, Tiina hymyilee.
Onni pitkän odotuksen jälkeen
Näillä näkymin Tiina saa vauvansa kotiin kesäkuussa, lähellä päivämäärää, joka oli synnytyksen laskettu aika. Tiina iloitsee siitä, että raskaan kokemuksen, pelon ja huolen jälkeen hänellä on hyvinvoiva lapsi.
”Oli kamalaa joutua pelkäämään, että menetän tämänkin vauvan. Nyt olen onnellinen, että olen pitkän yrittämisen jälkeen saanut lapsen. Hän kehittyy koko ajan, ja hänen vointinsa on parantunut huomattavasti syntymän jälkeisiltä päiviltä”, Tiina iloitsee.
