Viimeksi päivitetty 6.7.2022
Synnytyskipu on mielikuvissa jotain melkein kestämätöntä. Se saa elokuvien synnyttäjät raivoamaan kuin järkensä menettäneet, ja saattaapa mukaan tulleella puolisolla murtua sormikin tuskaisan synnyttäjän hikisen nyrkin puristuksessa.
Mutta millaista synnytyskipu ihan oikeasti on? Kuinka paljon synnytys sattuu?
Synnytyksen aiheuttama kipu on aikaansaavaa kipua. Synnytyskipu ei tarkoita, että keho on rikki, päinvastoin: se kertoo synnyttäjälle, että keho toimii.
Synnytyksestä ja siitä selviytymisestä kertoo synnytysvalmentaja Päivi Laukkanen.
Totuttelua kipuun
”Kipu alkaa vähitellen, joten siihen pääsee totuttautumaan vähä vähältä. Synnyttävä äiti ehtii keksiä, millaiset asennot ja millainen liikehdintä helpottavat”, Laukkanen opastaa.
Monelle paikallaan makaaminen on huonoin vaihtoehto. Keinuttelu auttaa usein, samoin vedessä kelliminen.
”Selinmakuulla oleminen sattuu eniten. Parasta on pysytellä liikkeellä tavalla tai toisella”, Laukkanen sanoo.
Synnytyskipu ei ole yhtäjaksoista
Kipu ei myöskään ole yhtäjaksoista vaan välillä on täysin kivutonta huilimisaikaa, jolloin äiti voi kerätä voimia seuraavalle kierrokselle.
Elimistön oma kipu on helpompi kestää kuin lääkkeellä aiheutettu kipu. Siksi Laukkanen ei kannata supistuksia voimistavien lääkkeiden käyttöä, jos ei ole pakko.
Lääkkeellä aikaansaatujen supistusten aiheuttamaan kipua voi joutua taltuttamaan kipulääkkeellä, esimerkiksi epiduraalilla, mikä puolestaan saattaa haitata synnytyksen etenemistä.
Älä estä häntäluuta liikkumasta
Epiduraali lamauttaa lantionpohjan lihaksia. Näillä lihaksilla on synnytyksen kulussa tärkeä tehtävä: ne auttavat lasta kääntymään oikeaan asentoon matkallaan maailmaan.
Selällään tai puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen ei Laukkasen mukaan ole lainkaan paras vaihtoehto.
”Häntäluu antaa myöten paljon ja tekee tilaa synnytyskanavaan, mutta vain, jos sillä on tilaa liikkua. Puoli-istuvassa asennossa tai selinmakuulla näin ei ole, sillä silloin nainen makaa oman häntäluunsa päällä”, Laukkanen sanoo.
Synnytyskipu loiventuu myös luonnon omilla ”lääkkeillä”
Luonnon omien ”lääkkeiden” voima on valtava. Ensinnäkin synnytyksessä jyllää oksitosiini.
”Oksitosiinista käytetään nimitystä rakkaushormoni. Sitä erittyy, kun me ihastumme, rakastumme ja rakastelemme. Sama hormoni auttaa myös synnytystä etenemään”, Laukkanen kertoo.
Toinen synnytystä edistävä hormoni on endorfiini, mielihyvähormoni. Endorfiini on tuttu urheilijoille tilanteessa, jossa ensin tuntuu siltä, että voimat ovat jo aivan lopussa, mutta sitten kuin ihmeen kaupalla jostain löytyy voimia vielä viimeiseen ponnistukseen.
”Synnyttäjä saattaa vaipua unenomaiseen tilaan, synnytysregressioon. Nainen saattaa etsiytyä piiloon, johonkin turvalliseen paikkaan. Se on aivan normaalia, silloin kaikki on hyvin.”, Laukkanen kuvaa.
Adrenaliini saattaa keskeyttää synnytyksen etenemisen
Adrenaliinista on hyötyä ponnistusvaiheessa, mutta avautumisvaiheessa siitä on vain haittaa, sillä se voi häiritä oksitosiinin ja endorfiinin tuotantoa. Siksi synnyttämisympäristön on hyvä olla rauhallinen ja yksityinen. Synnyttäjää on suojeltava kaikilta mahdollisilta häiriöiltä.
”Adrenaliini toimii vaaratilanteessa pause-nappulana. Esimerkiksi villieläinten maailmassa se on äärimmäisen tärkeää. Ajatellaan vaikka savannilla synnyttämässä olevaa leijonaa, jota yhtäkkiä uhkaa jonkinlainen vaara. Synnytyksen on pysähdyttävä, jotta eläin voi paeta ja siirtyä pois vaaran ulottuvilta”, Laukkanen kuvaa.
Outo ympäristö voi pysäyttää synnytyksen
Ihmisten maailmassa, synnytyssairaalassa, päästään todistamaan samaa ilmiötä: Synnytys saattaa käynnistyä tutussa ja turvallisessa ympäristössä kotona, mutta synnytyssairaalan kirkkaissa valoissa, oudossa hajussa ja tuntemattomien ihmisten keskellä adrenaliini pysäyttää synnytyksen etenemisen.
Lue myös: Kyytiä synnytykselle
”Jos synnytyksen eteneminen sairaalaan tulon jälkeen lakkaa, usein on parasta palata takaisin kotiin odottelemaan”, Laukkanen neuvoo.
(Päivi Laukkanen puhui synnytyskivusta Lapsimessuilla.)
Synnytyskipu mietityttää myös Vau.fi:n keskustelupalstalla.
Useimmat myöntävät, että kyllä, sattuu – ja sattuu paljon, mutta asia ei ole kaikille ihan yksioikoinen. Kuten muuan kävijä asian muotoilee:
”Olen aina sanonut että synnytyskipu on voimakkain koskaan tuntemani kipu, muttei suinkaan inhottavin.”
Toisen mielestä avautumisvaihe oli kivuliaampi kuin itse synnytys.
Kolmas taas oli sitä mieltä, että esikoisen kohdalla asteikko ei edes riitä, sillä kipu oli niin kovaa.
Käy lukemassa lisää kokemuksia synnytyskivusta ja osallistu keskusteluun myös itse.
