”Arvaa mitä, äiskä…” – Jos sikiö voisi kertoa kuulumisiaan kohdusta, mitä kaikkea hän tuumisi?

Viimeksi päivitetty 24.1.2023

4. viikko: Hyvä iskä, kun sinun mahtisiittiösi pääsi äidin munasolun luokse. Tästä olen sydämellisesti kiitollinen, sillä ilman urheita siittiöitäsi ja ilman, äiti, sinun jättimäistä munasoluasi meikäläinen ei päästelisi täällä näitä ajatuksia. No nyt meni vähän liian siirappiseksi. Heippa sitten ja nähdään kahdeksan kuukauden kuluttua.

6. viikko: Hui hitto mikä pauke. Äiti hei, voisitko pitää pienempää meteliä! Oho. Se onkin minun oma sydän, joka alkoi juuri paukkua sisälläni. Sain muuten aivotkin juuri tässä, että voitko äiti pyytää isukkia lukemaan Platonin dialogeja iltasaduksi. Kiitti etukäteen. Olet paras!

7. viikko: Peilailin tässä itseäni kohdun seinämistä ja arvaa mitä äiskä? Meikäläinen näyttää enemmän katkaravulta kuin ihmiseltä. Mutta ei paniikkia. Kyllä minusta ihan ihminen on tulossa.

10. viikko: Huomaan äiti, että minun olemassaolo aiheuttaa hienoista epätasapainoa ruoansulatuksellesi. Koita kestää mutsi! Sitten ihan muihin asioihin. Olet syönyt viime aikoina turhan huonosti. Tilaisin seuraavat aterian: alkupalaksi taimenta, piparjuuri-jogurttimoussea ja marinoituja kevätvihanneksia. Sitten pariloitu häränmedaljonki. Jälkiruoaksi porkkanakakkua ja tuorejuustokreemiä. Ja sassiin, kiitos!

13. viikko: No huh-huh. Sain juuri tietää, että meikäläisen hengenmeno on ollut hiuskarvan varassa jo monta kuukautta, eikä kukaan ole kertonut minulle mitään. Mutta nyt ollaan selvillä vesillä. Aion pysyä täällä. Minua ei saa ulos kirveelläkään.

18. viikko: Tällä viikolla voisitte tiirata sillä mahakameralla, että onko minulla pippeli vai pimppi, mutta eiköhän se äityli ole tullut sinulle jo aika selväksi, että minkälainen köriläs käy sinun kanssa kirjeenvaihtoa täältä kohdusta käsin. Nimiehdotukseksi tarjoan itse Reinoa, sillä olen kuullut, että teillä päin valmistetaan sen nimisiä erinomaisia jalkineita. Jalat ovat minulle tärkeät. Olisi kunnia tulla nimetyksi jalkinelähtöisesti. Eipä tässä kummempia. Että hyviä vointeja vaan sinne kohdun ulkopuoliseen maailmaan.

22. viikko: Ai mitäkö tapahtui? Ei tässä kuule mitään vakavia. On ollut stressiä. Tiiät kai, outoja ääniä, kasvukriisejä ja sen sellaisia juttuja. Purin vaan paineita potkimalla kohdunseinää. Älä siis suotta ole huolissasi. Nyt on jo parempi fiilis. Fledakin alkoi just kasvaa. Tosi makee frisyyri, mutsi! Näkisitpä, miten minun haituvat liehuu lapsivedessä.

24. viikko: Äiti. Minä kuulen sinua nyt ja voin sanoa ihan näin meidän kesken, että sinun lauluäänesi on aika hirveä. Jostain syystä se rauhoittaa minua silti. Joo. Tiedetään. Olen vähän outo.

26. viikko: Jos meikäläinen lähtis nyt kävelemään tästä mestasta, niin jäisin todennäköisesti henkiin. Mutta ei siis todellakaan kiinnosta mikään ”syntyminen”. Minähän en lähde täältä kulumallakaan.

29. viikko: Oletko muuten koskaan maistanut lapsivettä? Minä olen. Treenailen nielemistä ja sen sellaista. Ihan siisti juttu noin niin kuin kokonaisuudessaan, mutta takaraivossa on pieni toivo siitä, että maailmassa olisi jotain muutakin maisteltavaa kuin lapsivesi. Minähän siis pissaan tänne sekaan.

34. viikko: Vetelin tässä sikeitä, ihan muina miehinä, ja arvaa äiti mitä: meikäläinen näki unta! Olin ikään kuin kohdussa ja ikään kuin potkin kohdunseinää. Sitten heräsin ja se olikin uni. Päätin sen kunniaksi tehdä kuten uneksin ja siksi siis koet tällä hetkellä pienoisia mahatäristyksiä.

38. viikko: Kohta on aika tavata äiti. Älkää itkekö, kun näette minut. Olen oikeasti ihan kiva tyyppi, vaikkakin melko vaativa.

40. viikko: Mitä hittoa? Minne minun lapsivesi oikein lorisee? Haluan sen takaisin. Äiti! Vesi heti takaisin! Miksi et tottele äiti? Äiti, hei, älä tuupi minua. En minä halua lähteä mihinkään. Täällä on niin kotoisaa. En suostu poistumaan. Yritäppäs vaan saada minut lähtemään täältä. Minä roikun kohdun seinämässä. Äh, se on liukas. Apua, mikä runttaus äiti. Sinustahan voisi tulla kuulantyöntäjä. Ja uutta heti perään. Nyt sitä mennään. Ota koppi, äiti!