Kahden poikalapsen äiti, Eveliina, eli aikaisemmin suhteessa, jossa henkinen ja fyysinen läheisyys olivat molemmat näivettyneet olemattomiin.
Pariskunta ei koskettanut toisiaan. He eivät harrastaneet seksiä. He eivät myöskään puhuneet tärkeistä asioista. Viimeiset kolme vuotta pariskunta oli yhdessä ainoastaan lasten takia.
”Jos ei voi puhua yhtään mistään, elämästä tulee todella ahdistavaa. Sitä kasaa itselleen sellaisen möykyn rinnuksiin, että sen selvittelyssä voi mennä pitkään, eikä siitä selviä yksin”, Eveliina kertoo.
”Olen jäänyt vähäiselle koskettamiselle lapsena”
Nykyään Eveliina on suhteessa, jossa on runsaasti läheisyyttä. Pariskunta myös huolehtii toisistaan ja tukee toinen toistaan huolien ja murheiden keskellä.
Jälkikäteen Eveliina on miettinyt aikaisempia seurustelusuhteitaan.
”Kaikki aikaisemmat suhteeni olivat samanlaisia läheisyyden kannalta. En osannut silloin kaivata halaamista tai silittelyä. Ne olivat hillittyjä ja kylmiä suhteita”, Eveliina kuvailee.
Omat vanhemmat vaikuttavat vahvasti siihen, millaisiksi omat aikuisiän parisuhteen muotoutuvat.
”Olen jäänyt vähäiselle koskettamiselle lapsena. Minusta tuntuu, että äitini on vasta viime vuosina oppinut halaamaan”, Eveliina kertoo.
Esikoisen odottaminen toimi lähtölaukauksena muutokseen
Eveliina odottaa tällä hetkellä lasta nykyisen miehensä kanssa. Raskausaika on saanut hänet pohtimaan aikaisempia raskauksiaan.
”Raskausaikana kosketuksen puute nousi edellisessä suhteessa esille. Silloin etenkin olisi kaivannut, että mies silittää mahaa ja päätä”, Eveliina kertoo.
Eveliinan entinen mies ei myöskään osannut lohduttaa, kun tunteet heittelivät raskausaikana.
”Kaipasin, että mies olisi halannut ja sanonut, että kaikki on hyvin. Jos minulla oli paha mieli, mies vain poistui huoneesta eikä huomioinut tunteitani millään tavalla”, Eveliina kertoo.
Seksiä oli todella harvoin
Eveliina on usein miettinyt, miten hän ylipäätänsä tuli raskaaksi suhteessa, jossa läheisyyttä ja kosketusta oli niin vähän.
”Muutaman kerran tein aloitteen. Kun toinen oli vain, että nyt on pää kipeä tai keksi jotain muuta, en viitsinyt lopulta enää yrittää”, Eveliina kertoo.
Pariskunta ei puhunut seksin tai läheisyyden vähäisyydestä.
”Emme ylipäätänsä puhuneet mistään. Siksi meillä ei ollut läheisyyttä. Toiselle pitää voida kertoa rehellisesti ja suoraan asioista. Henkinen läheisyys johtaa siihen, että suhteessa on myös fyysistä läheisyyttä”, Eveliina kertoo.
Eropäätökseen vaikuttivat myös erilaiset kasvatusnäkemykset
Ennen eroa Eveliina jopa vältteli kotiin menemistä, sillä ei halunnut olla samassa tilassa miehensä kanssa. Parisuhde oli täysin umpisolmussa.
”Nyt yritän kasvattaa poikiani puhumiseen. Sanon heille, että oli asia mikä tahansa, siitä voi puhua ilman, että kukaan suuttuu”, Eveliina kertoo.
Lasten isä kasvattaa Eveliinan mukaan lapsista tunnekylmiä. Lapset ovat kertoneet Eveliinalle, ettei isän luona saa itkeä.
”Lasten pitää olla hiljaa ja kiltisti. Ei saa sotkea, ei huutaa, ei itkeä. Myös nämä täysin erilaiset periaatteet ajoivat erilleen”, Eveliina kertoo.
Askeleet kohti läheisyyttä olivat vaikeat
Eron jälkeen Eveliina aloitti suhteen nykyiseen mieheensä, joka on täysin erilainen: tämä on tullut lähelle alusta asti.
”Olin todella hämmentynyt. Kun mies lohdutti, ajattelin, ettei sinun tarvitse. Kyllä minä pärjään. Hän kuitenkin halasi ja lohdutti väkisin”, Eveliina kertoo.
Illalla mies hieroo Eveliinan jalkoja.
”Läheisyyden sietäminen ei ollut itsestään selvää. Yritin aluksi vetäytyä. Ei sinun tarvitse huomioida minua, ajattelin. Minulle tuli myös huono omatunto: huomioinko minä häntä tarpeeksi vai lähteekö hän hakemaan huomiota joltain toiselta”, Eveliina muistelee suhteen alkumetrejä.
Kaksi vuotta on kulunut. Eveliina on oppinut paljon läheisyyden taidosta. Nyt hän kokee pystyvänsä olemaan lähellä niin henkisesti kuin fyysisesti.
”Meni pitkään, ennen kuin uskalsin itkeä toisen nähden ja ottaa lohdutuksen vastaan”, hän kertoo.
Nooran puoliso koskettaa raskausmahaa vain harvoin
Nooralla on kaksi lasta miehen kanssa, josta hän on eronnut 4 vuotta sitten. Nyt hän odottaa kolmatta lasta nykyiselle miehelleen.
”Meillä oli aikaisemmin enemmän kosketusta ja yhteistä olemista. Raskausaikana kosketuksen määrä on kuitenkin vähentynyt. Mieheni on omatoimisesti koskenut mahaani ainoastaan kerran”, Noora kertoo.
Noora epäilee, että muutos tapahtui alkuraskauden verenvuotojen takia. Mies pelästyi verenvuotoa ja sanoo pelkäävänsä, että jotain tapahtuu Nooralle.
”Mies koki, että yhdyntä olisi aiheuttanut vuodon runsastumista. Tilanne oli hänestä epämiellyttävä. Ultrassa ei löytynyt lopulta syytä vuodolle, eikä ole tiedossa, mistä se oli peräisin. Lääkäri arveli sen johtuvan alkion tunkeutumisesta kohdun limakalvoon ja istukan muodostumisesta”, Noora kertoo.
Mies veti kosintansa takaisin
Aikaisemmin Noora ja hänen miehensä olivat suunnitelleet menevänsä naimisiin. Raskausaika sai kuitenkin Nooran miehen muuttamaan mielensä.
”Mielialani heittelee raskausaikana. Välillä olen allapäin, välillä taas on hyvä olla. Mieheni ei ymmärrä näitä minun mielialavaihteluitani. Siksi hän sanoo perääntyneensä avioliittoajatuksensa kanssa”, Noora kertoo.
Noora on yrittänyt mukautua tilanteeseen kontrolloimalla omia tunteitaan.
”Tunnen syyllisyyttä omista mielialavaihteluistani, ja olen yrittänyt muuttaa käyttäytymistäni. Olen yrittänyt skarpata, ettei tulisi hermoromahduksia. En kuitenkaan aina pysty siihen: joskus kiukuttaa, joskus itkettää. Petyn sitten itseeni, kun tiedän, ettei toinen tykkää niistä”, Noora kertoo.
”Mikä minussa on vikana? Miksi en kelpaa?”
Miehen haluttomuus tulla aktiivisesti Nooran lähelle tai tehdä seksialoitteita on alkanut nakertaa Nooran omakuvaa.
”On nöyryyttävää, että joutuu yksin tekemään aloitteet. Kyllä sitä miettii, olenko epäviehättävä? Olenko enää haluttava? Mietin usein, onko hän ihastunut johonkin toiseen? Kaikenlaista pyörii päässä”, Noora kertoo.
Noora haluaisi yksinkertaisesti tuntea olevansa haluttu.
”Sitä kaipaa enemmän halauksia ja niitä ohimeneviä intiimimpiä kosketuksia. Että tietäisi ja tuntisi, että toisella on seksuaalisia haluja minua kohtaan”, Noora sanoo.
Tulevaisuus on sumun peitossa
”Välillä minulla on epätoivoinen olo. Kovasti yritän tehdä töitä, että asiat muuttuisivat. Toivoa kuitenkin on”, Noora kertoo.
Pariskunnan välinen puheyhteys toimii. Noora onkin pyrkinyt tuomaan ongelmaa esille, mutta keskustelut eivät ainakaan vielä ole muuttaneet tilannetta.
”Palaako tämä taas keskustelun jälkeen siihen samaan? Kun jankkaan aina samoista asioista, tuntuu, ettei minun ajatuksilla ja tunteilla ole väliä”, Noora pohtii.
Pariskunta käynee tulevaisuudessa puhumassa parisuhdehaasteista neuvolapsykologin kanssa.
Haastateltavien nimet on muutettu.
