Lääkäri luuli Anne Belindan olevan vakavasti sairas ja lähetti hänet sairaalaan ultraäänitutkimukseen. Yllätys oli suuri, kun ruudulle ilmestyikin 33-viikkoinen sikiö.
Kun norjalainen Henrik oli 20-vuotias, hän päätti, että hänestä ei tule isää ja meni steriloitavaksi. Neljä vuotta myöhemmin Henrik tapasi Anne Belindan, ja pian oli puhetta lapsistakin. Perheenlisäys alkoikin kiinnostaa, mutta kumpikin tiesi, että Henrikin sterilisiaation vuoksi se tulisi olemaan vaikeaa, jopa mahdotonta.
Muutaman kuukauden kuluttua Anne Belinda kuitenkin huomasi muutoksia itsessään.
”Harrastin liikuntaa ja söin terveellisesti, mutta silti lihoin ja lihoin koko ajan”, hän muistelee.
Myös kuukautiset jäivät pois, mutta Anne Belinda arveli sen johtuvan painonnoususta. Silti hän päätti mennä lääkärin pakeille.
”Lääkäri uskoi, että minulla on kystia tai syöpä”.
Raskautta ei kukaan osannut epäillä – eihän se ollut mahdollista, koska Henrik oli steriili. Kun Anne Belinda tunsi liikkeitä vatsassaan, hän ja Henrik lähtivät ensiapuun.
”Minulle kerrottiin, että kystat voivat liikkua”, hän sanoo.
Painonnousun, liikkeiden ja lievän närästyksen lisäksi Anne Belindalla ei ollut muita oireita, jotka olisivat viitanneet raskauteen. Närästyksen hän ajatteli olevan sivuoire hänelle määrätystä ADHD-lääkityksestä.
Lue myös: Alkuraskauden oireet
Passitetiin ultrattavaksi
Lopulta lääkäri lähetti Anne Belindan ultraäänitutkimukseen sairaalaan. Tavoitteena oli nähdä kystat ja mahdollisesti myös poistaa niitä samalla. Kun hän asettautui makaamaan tutkimuspöydälle, oli hän valmistautunut huonoihin uutisiin.
”Yhtäkkiä ultraaja sanoi: ”Täällä on pieni sydän, olet raskaana.” Se oli shokki,” Anne Belinda kertoo.
Raskaus oli jo pitkällä, mutta vasta viikkoa myöhemmin hän sai tietää lasketun aikansa.
”Henrik vain itki. Siinä oli niin paljon tunteita ja sulateltavaa kerralla meille molemmille. Mutta olen iloinen, että hän ei epäillyt minua uskottomuudesta. En usko, että se edes kävi hänen mielessään”, Anne Belinda sanoo.
Ensimmäiseksi Anne Belinda soitti uutiset pikkusiskolleen.
”Sanoin vain, ”Hei, olen raskaana” ja itkin. Mutta sisko oli innoissaan.”
Isovanhemmille ja isoisovanhemmille kertomista Anne Belinda jännitti enemmän. Hän pelkäsi, että he luulisivat heidän pitäneen raskauden salassa tarkoituksellisesti. Onneksi uutiset otettiin kuitenkin hyvin vastaan.
Sairaalaan kaksi päivää myöhemmin
Anne Belinda ei saanut paljon aikaa tottua ajatukseen äitiydestä. Yhdestä asiasta hän kuitenkin oli hyvin pian jo varma:
”Vauva on ihana lahja”, hän sanoo.
Kahden päivän kotona olon jälkeen puhkesi pre-eklampsia, ja Anne Belinda otettiin sisään sairaalaan. Ja siellä hän oli siihen saakka, kunnes vauva syntyi.
”Kun he kertoivat minulle, että olin raskaana, olin kyllä jo tuntenut potkuja, mutta en juurikaan ollut huomannut niitä. En usko että niitä välttämättä niin hyvin huomaa, jos ei tiedä niitä odottaa”, Anne Belinda pohtii.
Kun hän joutui sairaalaan, hän sai päivittäin kuulla vauvan sydänääniä, ja pääsi myös pariin ultraan ennen vauva syntyi.
”Meillä oli hyvin vähän aikaa tottua ajatukseen olla vanhempia, mutta se meni yllättävän hyvin. Se riippuu siitä, miten suhtautuu. Saimme paljon tukea ystäviltä ja perheeltä ”, sanoo Anne Belinda.
Ultrassa selvisi sikiön ikä
Koska kukaan ei voinut sanoa varmasti, miten pitkällä Anne Belindan raskaus oli, hänet lähetettiin jälleen ultraäänitutkimuksen.
Kaikki näytti olevan hienosti, ja lääkärit laskivat, että hän oli noin 34. viikolla raskaana. Anne Belinda tosin itse arvelee, että raskaus oli vielä hieman pidemmällä.
Hän oli myös todella huolissaan, oliko tietämättömyys raskaudesta aiheuttanut sikiölle vahinkoa. Hän oli muun muassa syönyt lääkkeitä, joita ei pitäisi käyttää raskauden aikana. Mutta lääkärit neuvoivat olemaan stressaamatta liikaa. Ultraääni ei myöskään osoittanut merkkejä vaurioista.
Synnytys oli hieno kokemus
Useita viikkoja ennen odotettua laskettua aikaa alkoi tapahtua. Lääkärit olivat keskustelleet pre-eklampsian vuoksi sektion mahdollisuudesta. Mutta vauvalla olikin omia suunnitelmia.
”Se oli outoa. En tiennyt mitään synnytyksestä, ja yhtäkkiä se alkoi jotenkin. Se oli pieni shokki. Mutta ei synnytys ollut niin kauheaa. Voisin tehdä sen uudestaankin”, Anne Belinda sanoo.
Ennen Anne Belindan mielestä ajatus tahmeasta ja verisestä vauvasta imemässä rintaa oli ollut vähän ällöttävä, mutta omakohtainen kokemus ylittikin kaikki odotukset. Kokemus oli niin ylivoimainen, että hänellä on vaikeuksia kuvata tunteitaan.
”Olin onnellisuuden tunteen vallassa. Mielestäni en ole koskaan ennen tuntenut niin voimakasta onnellisuutta”, hän sanoo.
Pikku Stine-Caroline painoi 2760 grammaa ja oli 49 cm pitkä. Paperien mukaan hän syntyi raskausviikolla 36, mutta koska hänessä ei ollut merkkejä ennenaikaisuudesta, uskoo Anne Belinda olleensa pidemmällä raskaudessa.
Lue myös: Laskettu aika käsillä
Epätodellinen tunne
Ne kaksi viikkoa, jotka Anne Belinda tiesi olevansa raskaana, tuntuvat hänestä epätodelliselta. Vasta Stine-Caroline sylissään hänelle lopulta valkeni, että siinä todella oli lapsi, joka oli ollut hänen vatsassaan kuukausia ilman että hän tiesi siitä.
”En tunne, että olisin läpikäynyt raskauden. Kaipaan sitä kokemusta.”
Anne Belinda kehuu avomiestään, joka oli hänen tukenaan koko ajan. Ja joka juoksi ympäriinsä asioilla Anne Belindan ollessa sairaalassa. Henrik sai lyhyessä ajassa hankittua kaiken tarvittavan vauvaa varten. Kun äiti ja vauva tulivat kotiin sairaalasta, kaikki oli valmiina.
”On fantastista olla äiti. En kadu mitään”, Anne Belinda sanoo.
Ensimmäiset päivät kotona perheenä tuntuivat hieman kummallisilta, mutta pian kaikki sujui jo hyvin.
”Jouduimme toki kyselemään muilta neuvoa, sillä emme itse tienneet oikein mitään”, tuore äiti myöntää.
Lue myös: Arvatkaa mitä, meille tulee vauva!
Stine-Caroline neljän kuukauden iässä.
”Oho, onko sinulla lapsi?”
Monet tutut ovat olleet yllättyneitä, kun ovat nähneet Anne Belindan liikkeellä vaunujen kanssa.
”Ihmiset ovat olleet aika äimistyneitä ja sanoneet ”Oho, onko sinulla lapsi! En tiennytkään.”
Anne Belindan tekee aina mieli vastata vain ”en minäkään”, mutta hän haluaa kertoa koko tarinan.
”Monet ihmettelevät, miten en voinut tajuta olevani raskaana. Mutta kun kumppani on steriili, sitä ei vain pidä mahdollisena”, hän sanoo.
Vauvasta on tullut nopeasti suosittu.
”Hänellä on kolme iso- tai isoisovanhempaa. Isoäitini on vain 67-vuotias, ja vanhempani ovat 44- ja 45-vuotiaita”, sanoo Anne Belinda.
Hän on iloinen, että hän sai lapsen 22-vuotiaana. Silloin on todennäköistä, että myös hänen tyttärensä saa nauttia isovanhemmistaan pitkään.
”Isäni halailee Stine-Carolinea kaiken aikaa. He ovat ottaneet isovanhemmuuden erittäin hyvin ja ovat hyvin ylpeitä.”
Lue myös: Patrickista tuli isä, ukki ja isoukki – lähes kertaheitolla
Toiveissa lisää lapsia
Pieni tytär on ilmiselvä todiste, ettei Henrik ollutkaan täysin steriili. Mutta miten kaikki tarkalleen ottaen tapahtui, ei ole vielä selvinnyt.
”Joku sairaalassa sanoi, että jos ihminen on hyvin rakastunut, keho ikään kuin yrittää korjata itsensä. Luulin kyllä aina, että sterilisaatio olisi lopullinen”, ihmettelee Anne Belinda.
Henrik on menossa tarkastukseen, jossa tutkitaan siittiöiden laatu ja saadaan selville hedelmällisyyden tilanne. Anne Belindalla on toive:
”Haluan enemmän lapsia. Ja jos tulen vielä raskaaksi, aion kyllä varmasti selvittää asianlaidan heti.”
”Olisi kiva kokea raskaus. Nyt en voi kertoa oikein mitään siitä, miltä tuntuu olla raskaana”, Anne Belinda sanoo.
Hän uskoo, että myös ylpeä isä Henrik haluaisi saada enemmän lapsia.
Lue myös: Tiedät että olet raskaana, kun…
Miten on mahdollista olla tietämättään raskaana?
Useimmat ihmiset eivät voi ymmärtää, miten voi olla mahdollista, ettei tiedä olevansa raskaana. Anne Belinda uskoo, että hänen tapauksessaan lääkärit olivat osasyynä.
”Lääkärien olisi pitänyt se havaita. Olin kuitenkin tutkittavana useita kertoja. Ja kun he sanoivat, että minulla on joko kystia tai syöpä, tietenkin uskoin heitä. Raskauden ei pitänyt olla mahdollista.”
Mutta Anne Belinda ei ole katkera. Hän on vain onnellinen tuore äiti. Nyt Stine-Caroline on neljän kuukauden ikäinen ja kasvaa aivan kuten pitääkin.
”Vaikka tämä tulikin puun takaa, ja olin alussa vähän hukassa, tunnen nyt olevani äiti aivan kuten kaikki muutkin”, hän sanoo.
Anne Belinda aikoo hoitaa Stine-Carolinea pitkään kotona. Ja toivoo, että jonkun ajan kuluttua esikoinen saisi pikkuveljen tai -siskon.
Artikkeli on julkaistu alun perin lokakuussa 2012.
Kuvat: Anne Belindan kotialbumi
Lue myös:
- Esikoiseni oli yllätysvauva – toi suunnattoman onnen elämääni
- Vauvan syntymä oli yllätys – ”Luulin, että minulla on vatsatauti”
