Parvorokko esiintyy useimmiten lapsilla. On kuitenkin mahdollista, että tauti tarttuu aikuiseen. Etenkin jos ei ole sairastanut lapsena parvorokkoa, tauti voi tarttua. Tyypillisesti tauti ei aiheuta vakavia komplikaatioita. Raskausaikana sairastettu parvorokko voi olla kuitenkin sikiölle vaarallinen.
Viimeksi päivitetty 23.2.2017
Noin 60 prosenttia suomalaisista on sairastanut parvorokon lapsena. Jos rokko on sairastettu, on äärimmäisen harvinaista, että rokon saisi uudestaan aikuisena. Sairastaminen antaa hyvän suojan rokkoa vastaan.
Jos puolestaan odottaja sairastaa ensimmäistä kertaa elämässään parvorokon, lisääntyy riskitekijät. Näitä riskejä ovat:
Keskenmeno, jos odottaja sairastaa parvorokkoa alkuraskaudesta.
Myöhemmin viikoilla 12–24 parvovirus voi aiheuttaa sikiölle anemiaa ja näin ollen sikiön kudosten turvotusta.
Myöhemmillä viikoilla (raskausviikon 24 jälkeen) parvorokko ei tiedetä aiheuttavan vaaraa sikiölle.
Lue myös:
Tartuntariski toisilla työpaikoilla suurempi
Koska parvorokko on tyypillisesti koululaisten ja pienten lasten, raskausaikana rokon sairastamisen riski kasvaa, jos odottaja työskentelee lasten parissa.
”Suomalaistutkimuksessa on osoitettu, että lastenkotien raskaana olevilla hoitajilla on noin kaksinkertainen (n. 6.6%) riski sairastaa parvorokkoinfektio muihin verrattuna (riski 3-4 %). Tähän perusten on esitetty, että raskaana olevat lastenhoitajat eivät hoitaisi lapsia epidemian sattuessa”, lastentautien ja kliinisen mikrobiologian erikoislääkäri Hannu Jalanko kertoo.
Parvovirusstatus selviää parhaiten verikokeella
Verikokeella pystytään selvittämään, onko odottajalla immuniteetti parvovirukselle. Parvorokon voi sairastaa hyvin miedoilla tai jopa olemattomilla oireilla. Testin avulla voidaan tarkistaa, onko odottaja sairastanut raskausaikana parvorokkoa.
Parvorokkoverikoe on suositeltava, jos odottaja epäilee sairastaneensa parvorokon raskausviikoilla 12-24. Jos parvorokkoepäilys vahvistetaan, sikiön vointia seurataan.
Suurta syytä huoleen ei kutenkaan ole.
”Parvovirusinfektiot ovat harvoin syynä sikiökuolemaan tai keskenmenoon. Suomalaistutkimuksessa noin 2 prosentissa sikiökuolemia ja alle prosentissa keskenmenoja syynä oli parvovirusinfektio”, Jalanko huomauttaa.
Näin toimitaan, jos odottaja on sairastanut parvorokon
Jos todetaan, että odottaja on sairastanut parvorokon raskausviikoilla 12–24, tilannetta seurataan ultraäänitutkimuksilla. Sikiön anemia aiheuttaa turvotusta. Myös lapsivesipunktio on mahdollinen, jolloin saadaan varma tieto siitä, onko sikiö saanut tartunnan.
Jos sikiön hemoglobiini todetaan alhaiseksi, on mahdollista tehdä punasolusiirto.
”Sikiölle voidaan infusoida punasoluja ultraääniohjauksessa napalaskimoon. Tätä käytetään yleensä 24 raskausviikon jälkeen, silloin kun on kyse sikiön hemolyysitaudista”, Jalanko kertoo.
Odottajan ei tarvitse pelätä parvorokon kohdalle sattuessakaan punasolusiirtoa. Lastenklinikalla ei muisteta yhtään tapausta, joissa menetelmään olisi tarvittu turvautua parvoviruksen sikiölle laukaiseman anemian kohdalla.
Pisaratartuntana tarttuva parvorokko esiintyy etenkin keväisin pieninä epidemioina etenkin päiväkoti- ja koululaislasten keskuudessa. Tyypillisiin oireisiin kuuluu ensin voimakas punaposkisuus, joka muuttuu kutisevaksi ihottumaksi. Tyypillisesti verkkomaista ihottumaa esiintyy etenkin jaloissa ja käsissä.
Parvovirus voi levitä istukan kautta sikiöön. On kuitenkin melko harvinaista, että parvorokkovirus aiheuttaa sikiölle anemian tai keskenmenon.
