Yliaikaisuus on todennäköisemmin ärsyttävää ja turhauttavaa kuin vaarallista, mutta sikiön ja äidin tilaa tarkkaillaan aiempaa tarkemmin. Huomiota kiinnitetään etenkin sikiön sydänääniin ja lapsiveden määrään.
Viimeksi päivitetty 29.9.2011
Suurin osa lapsista syntyy viimeistään 40 raskausviikon tultua täyteen. Jotkut viihtyvät kohdussa reilusti pidempäänkin. Yliaikaisuus – yli kaksi viikkoa lasketun ajan jatkuva raskaus – on hieman keskivertoa yleisempää ensisynnyttäjillä, ja todennäköisyys siihen kasvaa, jos edelliset raskaudet ovat venyneet.
Taipumuksen yliaikaisiin raskauksiin ajatellaan olevan myös jossain määrin perinnöllistä. Yliaikaisuus on todennäköisemmin ärsyttävää ja turhauttavaa kuin vaarallista, mutta sikiön ja äidin tilaa tarkkaillaan aiempaa tarkemmin. Huomiota kiinnitetään etenkin sikiön sydänääniin ja lapsiveden määrään.
Synnytyksen luonnollista käynnistymistä pidetään toivottavana yliaikaisenkin raskauden kohdalla, mutta joskus se kuitenkin joudutaan käynnistämään lääketieteellisesti. Konsteja on kolme: kohdunkaulaa kypsyttävä prostaglandiinitabletti, sikiökalvojen puhkaisu ja supistuksia aiheuttava oksitosiinitippa.
Useimmat vanhemmat miettivät kuitenkin 40. raskausviikon jälkeen jo aivan muita asioita. Synnytyslaitokselta kotiutumisen ajankohta päätetään äidin ja lapsen voinnin ja pärjäämisen perusteella. Varsinkin ensisynnyttäjiä pidetään mielellään vuodeosastolla useampia päiviä, mutta pikaista kotiutumista haluava äiti saatetaan passittaa kotiin jo samana päivänä. Joka tapauksessa sairaalassa autetaan vanhempia alkuun, ja pyrkimyksenä on, että vauva saa aloittaa elämänsä äidin vierihoidossa.
