Fyysinen läheisyys on pienelle vauvalle hyvin tärkeää, ja isä voi luoda alusta saakka omaa suhdetta lapseensa tasaveroisena vanhempana.
Viimeksi päivitetty 29.9.2011
Vauvavuoden aikana isän suhde lapseen rakentuu – näin kuvitellaan – lähinnä äidin kautta. Apulaisen tehtävä on sinänsä hyvin tärkeä. Isä laittaa ruokaa, siivoaa ja kantaa vesilasin toisensa perään imettävälle naiselleen. Kun vauva on syönyt, isä nostaa sen röyhtäisemään, minkä jälkeen vauva pääsee taas äidin syliin, luonnolliseen pesäänsä. Kerran viikossa äiti käy jumpassa. Silloin isä kiertää olohuonetta vauva olalla tai korttelia vauva rattaissa ja rukoilee, ettei se ala huutaa.
Isä alkaa luoda yhteyttä vauvaan vasta kun tästä kuoriutuu juokseva ja kiipeilevä taapero: he potkivat palloa, laskevat mäkeä ja riehuvat. Isä uskaltaa heitellä jäntevää lasta ilmaan ja sulkea hänet karhumaiseen halaukseen miettimättä retkahtelevaa niskaa ja pään aukiletta.
Sen ei tarvitse mennä näin! Fyysinen läheisyys on pienelle vauvalle hyvin tärkeää, ja isä voi luoda alusta saakka omaa suhdetta lapseensa tasaveroisena vanhempana.
Keskosia hoidetaan usein kenguruhoidolla, jossa isä tai äiti pitää pelkkään vaippaan puettua vauvaa paljasta ihoaan vasten. Vauvan voimistumisen lisäksi se tukee vuorovaikutuksen ja molemminpuolisen kiintymyksen syntymistä vauvan ja vanhemman välille. Vauvan kasvaessa isä voi sylitellä häntä siinä missä äitikin, kuljettaa kantoliinassa tai -repussa, nukuttaa viereensä ja ottaa vastuulleen mahdolliset pulloruokinnat. Imettäminen on ainoa, mihin hän ei pysty.
