Lapsettomuus mielletään ensisijaisesti naisten ongelmaksi. Mies saattaa kokea, ettei hänellä ole oikeutta kokea surua lapsettomuudesta. Lauri, 29, kertoo omista tunteistaan.
Viimeksi päivitetty 29.11.2010
”Entä jos minusta ei koskaan tule isää? Mitä jos puolisostani ei tule äitiä? Useat ystävät odottavat jo toista lastaan ja tuntuu, että me jäämme kehitysvaiheesta jälkeen”, Lauri kertoo.
Lauri on yrittänyt lasta vaimonsa kanssa tuloksetta kaksi ja puoli vuotta. Tällä hetkellä pari käy läpi IVF-hoitoja.
”Meillä on sukutila Lapissa, jossa olen itse lapsena kalastellut. Haluaisin kovasti tehdä samoja asioita oman lapseni kanssa. Haluaisin jakaa omaa ajatusmaailmaa ja omia arvojani eteenpäin”, Lauri pohtii surun sävyttämällä äänellä.
Laurille on ollut vaikeaa miehisen kulttuurin suhtautuminen lapsettomuuden aiheuttamaan ahdistukseen.
”Yleisesti lapsettomuuden suru liitetään naisiin. Minusta tuntuu, että miehellä on tässä sivurooli. Ajatellaan, että mies pääasiallisesti tukee naista surussa. Olen tuntenut itseni epämiehekkääksi ja heikoksi suruni takia. Miksi en ole pystynyt olemaan vahvempi”, Lauri kertoo.
Lue myös: Mies: ruiskit mitä syöt!
Syy lapsettomuuteen tuntematon
”Jos syy olisi tiedossa, tietyt hoidot toimisivat paremmin. Siinä mielessä olisi tietysti parempi, että syy olisi selvillä”, Lauri kertoo.
Toisaalta tiedolla voisi olla myös haittapuolia.
”Näin olemme säästyneet toistemme syyttelyltä”, Lauri sanoo.
Laurista raskainta olisi, jos syy löytyisi ainoastaan hänestä itsestään.
”Silloin pitäisi harkita lahjasolujen käyttöä. Ei ole mikään yksinkertainen asia, että käyttäisi lapsenteossa toisen miehen siittiöitä. Epäonnistumisen tunne olisi varmasti kova”, Lauri pohtii.
Lue myös: Ihmevitamiini D lisää siittiöiden puhtia
Lapsettomuushoidoissa
Lauri on käynyt vaimonsa kanssa jo imseminaatiohoidoissa, mutta hoidot eivät ole tuottaneet tulosta. Tällä hetkellä Laurin vaimolle on istutettu IVF-menetelmällä hedelmöitetty alkio.
”Oli mukava tietää, että terveitä alkioita syntyi kolme kappaletta. Olemme nyt paljon toiveikkaampia kuin aikaisemmin. Kohdussa on nyt alkio ja olen jo laskeskellut koska lapsi syntyisi, jos alkio kiinnittyy eikä tule keskenmenoa”, Lauri kertoo.
Hedelmöityshoidot ovat tuoneet toiveikkuuden lisäksi paljon ikäviä tuntemuksia molemmille.
”Tuntuu pahalta, että olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen. Ei lapsenteon pitäisi olla mikään kliininen tilanne. Miksi muilla asiat sujuvat helpommin”, Lauri pohtii.
Lääketieteellinen lisääntyminen voi myös nostaa miehisyyteen liittyviä tunteita pintaan.
”Tuntuu pahalta, ettei saa sitä omaa osuuttaan tehtyä. Koin jääväni itse tapahtumassa sivulliseksi. Että on ikään kuin miehenä epäonnistunut”, Lauri miettii.
Lue myös: Siittiöt syynissä
Onko adoptio vaihtoehto?
Jos kolme kunnallisen puolen tarjoamaa hedelmöityshoitokertaa ei ota onnistuakseen, on mietittävä muita vaihtoehtoja. Parin suunnitelmat ovat vielä avoinna. Adoptio ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto.
”Elämme tätä lapsettomuutta kuukausi kerrallaan. On vaikea sanoa, jaksammeko lähteä vuosien adoptioprosessiin heti hoitojen päätyttyä”, Lauri sanoo.
Miltä sitten ajatus ei-biologisesta lapsesta tuntuu?
”Sillä on oikeasti merkitystä, ettei pääsisi sanomaan lapsella olevan vaikkapa isän nenä. Ei tämä seikka tietenkään veisi iloa adoptiolapsen saamisesta, mutta se on asia, mitä ei voi sivuuttaa”, Lauri summaa.
