Viimeksi päivitetty 23.10.2019
Kun raskaana oleva nainen astuu ultraushuoneen ovesta sisään, hänen kanssaan käydään ensin hieman esitietoja läpi. Sen jälkeen on aika asettua tutkimuspöydälle. Vatsan päälle laitetaan geeliä helpottamaan anturin liikkumista ja sitten tutkitaan miltä kohdussa näyttää. Yhteensä ultrauskerralle on varattuna puolen tunnin käyntiaika.
”Monesti vanhemmat yllättyvät, miten paljon sikiö jo tässä vaiheessa muistuttaa ihan ”valmista” vauvaa: pienetkin yksityiskohdat, kuten sormet, on mahdollista nähdä”, kertoo seulontakätilö Susanna Kukkonen.
Lähes kaikki haluavat ultran
Suurin osa raskaana olevista naisista haluaa osallistua ultraäänitutkimukseen: HUS:n ja TYKS:n alueella luku on noin 95%. Raskaana olevista noin 83% valitsee näillä alueilla niin sanotun niskaturvotus-ultran, eli tutkimuksen, jolla kartoitetaan sikiön riskiä kantaa jotakin kromosomipoikkeavuutta.
”Niskaturvotustutkimusta tehtäessä sikiön asento on ratkaiseva – mittauksen voi suorittaa vain tietystä kohdasta”, Kukkonen kertoo.
Ultratutkimuksen lisäksi tutkittavalta naiselta otetaan laboratorionäytteenä verikoe. Turvotuksen, verinäytteen ja naisen iän perusteella lasketaan riskisuhdeluku. Tulosta ei saada samantien tutkimuskerralla, mutta se yleensä valmistuu saman tai viimeistään seuraavan päivän aikana.
Kuuntele podcastista lisätietoja muun muassa siitä, mitä kaikkea ultratutkimuksen aikana käydään läpi ja mitä tapahtuu, jos seulassa ”jää kiinni” – eli riskisuhdeluku kromosomivikaan alittuu.
Kuuntele muitakin Vau.fi-Podcasteja:
