Lasten kuvaaminen on oma taiteenlajinsa, sillä tilanteet ovat nopeita ja mielialat ailahtelevia. Pitkän linjan raskaus- vauva- ja lapsikuvaaja Anna Liukas jakaa parhaat ohjeensa onnistuneiden otosten nappaamiseen.
”Katseen suunta, oikea valaistus ja oikea kuvakulma ratkaisevat jo paljon. Muista pitää kuvaussessiot lyhyinä: puoli tuntia alkaa olla yksivuotiaalle jo aivan maksimi, hiukan vanhempi ja hitaasti lämpiävämpi lapsi saattaa jaksaa tunninkin.” Liukas neuvoo.
Näin onnistut:
Laskeudu lapsen tasolle, tai sitä alemmas
Kyykyssä tai lattialla maaten saat lapsen kasvot kuviin paremmassa kulmassa.
Mieti etukäteen vaatteet ja rekvisiitta
Lapsen kärsivällisyys on rajallinen: haluat käyttää kaiken ajan kuvaamiseen, ei tarvikkeiden etsintään.
Pidä oma pää kylmänä
Lapsi kyllä huomaa, jos kuvaajalla on kiireen tuntu tai stressi kuvien onnistumisesta – ja yleensä reagoi tähän lyömällä liinat kiinni.
Vältä näitä virheitä
Vastavaloon kuvaaminen
Ikkuna, lamppu tai auringon suunta, jossa valo tulee lapsen takaa, on pahin mahdollinen. Lapsi jää tummaksi siluetiksi vaalean taustan edessä.
Väsynyt tai nälkäinen lapsi mallina
Huonoilla fiiliksillä oleva lapsi näyttää tunteensa, ja tunne välittyy kuvissa. Valitse toinen hetki tai toinen päivä.
Liian kirkas valaistus
Liian kirkas valo luo syviä varjoja ja polttaa vaaleat kohdat ”puhki”. Kuvaa keskipäivällä varjossa tai ajoita mieluiten kuvaushetket ulkona aamuun tai iltaan.
Oikea rekvisiitta luo tunnelmaa
Kun Liukas ryntyy suunnittelemaan lapsikuvia, hän käy päässään läpi noin kolme ikeakassillista mahdollista rekvisiittaa.
On vaatteita, leluja, peittoja, koreja ja muuta sopivaa. Sen lisäksi suosittuja ovat tyylikkäät lastenkalusteet ja esimerkiksi ilmapallot.
”Tärkeää on, että rekvisiittana käytettävät esineet ovat tarpeeksi isoja, jotta lapsi malttaa myös irrottaa niistä katseensa. Jos lapselle antaa käteen vaikka pikkuauton, niin hänhän kumartuu lähelle katsomaan ja tutkimaan sen yksityiskohtia – silloin hyvien kuvien ottaminen muuttuu vaikeaksi”, Liukas huomauttaa.
Valitse oikea hetki
Ideaalitilanteessa kuvattava lapsi on hyvinsyönyt ja virkeä: loistoaikaa kuvaussessioille ovat esimerkiksi aamupäivät aamupalan jälkeen.
”Kuvaaminen esimerkiksi päiväkodissa vietetyn hoitopäivän jälkeen voi olla vaikeaa, sillä lapsi on päivästä jo väsynyt”, Liukas tietää kokemuksesta.
Nälkäisen lapsen kärsivällisyys ei ole kohdillaan, joten myös ruuan saannista on syytä huolehtia juuri ennen kuvausta.
Aamun ensimmäinen ja illan viimeinen tunti
Varsinkin jos kuvataan ulkona, vuorokauden aika ja auringon asento tuovat oman lisänsä peliin. Kesäaikaan aamun ensimmäinen ja erityisesti illan viimeinen tunti tuottavat erittäin kauniita otoksia.
”Valo tulee silloin pehmeän keltaisena matalalta, ja kehystää lapsen kasvot ja hiukset taianomaisesti. Näihin asioihin ei voi itse vaikuttaa, eli jos haluaa saavuttaa sen tunnelman, täytyy kuvausaika ja muu toiminta sovittaa auringon aikataulun mukaan”, Liukas toteaa.
Lahjominen on ok
Mikäli kasvatusperiaatteet sen suinkin sallivat, Liukas suosittelee pientä lahjomista – näin yhteistyökyky pysyy varmemmin yllä.
”Isomman lapsen kanssa voi sopia jostain mukavasta asiasta, jota tehdään kuvaamisen jälkeen. Kivan asian ajattelu ja siitä puhuminen saa hymyn lapsen kasvoille”, Liukas sanoo.
Kaikenikäisille lapsille hyvinä kuvauslahjuksina toimivat rusinat. Ne ovat pieniä, makeita ja katoavat suuhun huomaamattomasti.
Eri-ikäiset lapset kuvattavina
Tyypillinen hankala tilanne vanhemmille on sellainen, jossa kahta tai useampaa sisarusta yritetään saada näyttämään kuvauksellisilta yhtä aikaa. Mitä useampi lapsi, sitä vaikeampaa on saada ilmeet ja katseen suunta yhteneviksi.
”Oma salaisuuteni tähän esimerkiksi serkuskuvissa on laittaa kännykästä pyörimään Ryhmä Hau tai muu suosittu lastenohjelma, ja kiinnittää kännykkä sitten objektiivin yläpuolelle. Kun ohjelmassa tulee hauska kohta, kaikki katsovat samaan suuntaan ja nauravat tai hymyilevät – eli juuri se, mitä tavoiteltiin”, Liukas vinkkaa.
Muita mahdollisuuksia on esimerkiksi toisen vanhemman asettua kuvaajan selän taakse ja kertoa hauskaa juttua, kurkistella höpsötellen tai näyttää yllättävää lelua.
”Kaikkein tärkeintä on, että kuvaava aikuinen itse säilyttää malttinsa, tapahtuipa mitä vain. Jos aikuinen hermostuu, lapsikin hermostuu ja alkaa harata vastaan. Välillä on parasta ottaa vaikka muutaman minuutin aikalisä, rauhoittaa tilanne ja tehdä jotain mukavaa yhdessä. Sitten voidaan taas jatkaa kuvaamista.” Liukas sanoo.