Viimeksi päivitetty 29.5.2020
Jos lapsiperheen vanhempien jaksaminen syystä tai toisesta horjuu, apua voi saada lapsiperheiden kotipalvelusta. Se ei edellytä lastensuojelun asiakkuutta, vaan on tarkoitettu kaikille perheille, joiden voimavarat ovat vähissä. Kotipalvelua voi saada esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
- Vanhempi sairastuu psyykkisesti tai fyysisesti.
- Vanhemmat tarvitsevat tukea uudenlaisen arjen opetteluun lapsen syntymän jälkeen.
- Vanhempien toimintakyky on alentunut uupumuksen myötä.
Kotipalvelun saamisen perusteena on siis jokin perheen elämäntilanteeseen liittyvä haaste, jonka vuoksi arjessa on vaikea selviytyä.
”Lapsiperheiden kotipalvelu on sosiaalipalvelu, joka on tarkoitettu lapsiperheiden tueksi tilanteessa, jossa perhe tarvitsee konkreettista arjen apua esimerkiksi lapsen hoitoon ja kasvatukseen tai perheen arjen sujumiseen liittyen”, kuvailee erityisasiantuntija Liisa Jokinen sosiaali- ja terveysministeriön Lapset ja nuoret -yksiköstä.
Vanhempien tukemista arjen askareissa
Kotipalvelun sisältö räätälöidään perheen tarpeisiin sopivaksi. Jokisen mukaan palvelun alkaessa vanhemmat tekevät yhdessä kotipalvelun työntekijöiden kanssa suunnitelman siitä, mitä tavoitteita kotikäynneillä on ja mitä niillä tehdään. Käyntien sisältö muodostuu siis yksilöllisesti perheen tilanteen ja esimerkiksi lasten iän mukaisesti.
”Kotipalvelussa yhdistyy vanhemman ja kotipalvelun työntekijän yhteinen tekeminen ja työntekijän konkreettinen apu vanhemmalle. Ajatuksena on, että työntekijä on perheen ja vanhemman tukena arjen askareissa ja asioiden hoitamisessa, mutta ei tee kaikkea vanhemman puolesta”, kertoo Jokinen.
Konkreettista apua lasten- ja kodinhoitoon
Konkreettinen apu on kuitenkin yksi osa palvelua. Se voi olla esimerkiksi:
- vauvan hoidon harjoittelua yhdessä vanhemman kanssa
- kodin askareiden hoitamista yhdessä ruuanlaitosta siivoukseen
- lasten viemistä leikkipuistoon työntekijän toimesta, jotta vanhempi saa levätä
- lastenhoitoapua esimerkiksi vanhemman omien terveydenhuollon tai kuntoutuksen käyntien ajaksi.
Kotipalvelu ei ole päivähoidon korvike
Kotipalvelua ei sen sijaan ole tarkoitettu lastenhoitoavuksi esimerkiksi vanhemman työn tai opiskelun ajaksi. Se ei siis korvaa lapsen päivähoitoa.
”Jos vanhemmat tarvitsevat niin sanottua lapsenvahtia, voi tällaista apua etsiä esimerkiksi edullisia lastenhoidon palveluita tarjoavien kansalaisjärjestöjen kautta”, sanoo Jokinen.
Kunnilla on kuitenkin oikeus harkita, millä tavalla kotipalvelua järjestetään käytännössä. Kunnat voivat myös päättää lain edellyttämää laajemmasta palvelun antamisesta.
Lähtökohtaisesti maksullinen palvelu
Lapsiperheiden kotipalvelu on aina määräaikaista. Sen kesto määritetään perheen tarpeen mukaisesti. Osassa kuntia on käytössä kunnan myöntämä palveluseteli, joka oikeuttaa tiettyyn tuntimäärään kotipalvelua, ja palvelun voi hankkia esimerkiksi yksityiseltä sektorilta.
Kotipalvelua järjestävillä kunnilla on oikeus periä palvelusta asiakasmaksu, mutta kaikissa kunnissa sitä ei peritä.
”Palvelun maksullisuus ei saa muodostua esteeksi, jos perhe tarvitsee palvelua. Siksi maksun perimisestä voidaan luopua tai sen määrää alentaa”, kertoo Jokinen.
Tärkeintä on, että apu ja tarpeet kohtaavat
Lapsiperheiden kotipalvelun piiriin voi hakeutua ottamalla yhteyttä oman kunnan lasten ja perheiden sosiaalipalveluihin ja kertomalla perheensä tilanteesta. Yhdessä kotipalvelun työntekijän kanssa voi pohtia, olisiko kotipalvelu sopiva tukitoimi perheelle.
”Osana kotipalvelun sisällön suunnittelua pohditaan yhdessä perheen kanssa, mihin tilanteisiin kotipalvelua tarvitaan. Tärkeintä on se, että tarjottu apu vastaa perheen tarpeita, ja siksi sen tulisi muotoutua yksilöllisen harkinnan mukaan”, Jokinen tuumaa.
