Viimeksi päivitetty 7.5.2019
”Milloinkas on seuraava tulossa?”
”Ilman sisaruksia lapsesta kasvaa ahne ja kompromissikyvytön.”
”Isin ja äidin ainokainen lellitään pilalle.”
Yhden lapsen vanhemmat saavat edelleen osakseen suoraa kommentointia ja arvostelua siitä, että perheessä ei ole enempää lapsia. Kahden tai useamman lapsen perheen malli istuu suomalaisessa yhteiskunnassa tiukassa.
Toisaalta, jos lapsia on saatu yksi, eikä yrityksistä huolimatta lisää kuulu, yksilapsisten perheiden vanhempien oikeus suruun saatetaan kyseenalaistaa:
”Onhan teillä jo yksi lapsi!”
Jokaisen yksilapsisen perheen takana on oma tarinansa
Enemmistö suomalaisista lapsiperheistä on yksilapsisia. Osalle näistä perheistä tilanne on väliaikainen, ja lapsia saadaan myöhemmin lisää. Toiset perheet puolestaan jäävät yksilapsisiksi – joko omasta halustaan, tai tahtomattaan.
Tämän artikkelin kokoamista varten haastattelimme verkkolomakkeen avulla 70 vanhempaa, joiden perheessä on yksi lapsi.
Osa vastaajista toivoi myöhemmin saavansa lisää lapsia, osa taas oli jo saavuttanut tavoitteensa. Syyt siihen, että perheessä on yksi lapsi, ovat moninaisia – yhdistäviäkin tekijöitä kuitenkin on. Kursiivilla kirjoitetut lainaukset ovat vastaajien mietteitä.
Tietoinen valinta?
Kun kysyimme vanhemmilta, oliko yhden lapsen hankkiminen tietoinen valinta, vastaukset jakautuivat täsmälleen puoliksi: 50 % sanoi näin olevan, 50 % puolestaan ei. Näin vastaajat perustelivat sitä, miksi heidän perheessään on päädytty yhteen lapseen:
”Yhteiskuntamalli menee enemmän ja enemmän 24/7 auki olevaan suuntaan. Tämä tarkoittaa vanhemmille vuorotyötä ja lapsille epäsäännöllistä arkea. Jos haluat käydä töissä, kaikki vapaa aika menee säännöllisen rytmin järjestämiseen lapselle. En voisi kuvitellakaan, että tähän yhtälöön olisi mahdollista hankkia toista lasta. Toisen lapsen tosissamme kuitenkin haluaisimme. Työelämä ja yhteiskunta haraavat vastaan.”
”Lapsi sai alkunsa yllätyksenä ehkäisyn läpi viisi vuotta sitten, mutta toista ei kuulu. Johtunee monirakkulaisista munasarjoistani.”
”Emme ole koskaan haaveilleet suurperheestä, vain hädintuskin perheestä. Asiat joita me tulevaisuudelta toivomme, ovat mahdollisempia kun lapsia on vain 1. Toivon myös voivani tarjota parasta lapselleni, kahdelle tai useammalle tuskin voisin samaa tehdä. Tällä tarkoitan matkoja, vaatteita ja harrastuksia.”
”Ainokaista tehtiin kauan ja hartaasti, toista ei tullut.”
”Ei koskaan tullut oloa, että kaipaisimme toista lasta. Lisäksi molemmat koemme mieheni kanssa jaksavamme paremmin ja olevamme parempia vanhempia yhdelle lapselle.”
”Tulin raskaaksi ns. Vahingossa/ei suunnitellusti. Pidin lapsen yksin.”
”Toivoimme ja yritimme lisää, mutta kaksi seuraavaa raskautta päättyi keskeytykseen sikiön vammaisuuden vuoksi. Sitten tuli ikä vastaan.”
”Erottiin lapsen isän kanssa ja nyt seurustelen naisen kanssa.”
”Ensimmäisen lapsen jälkeen selvisi periytyvä kromosomipoikkeama.”
”Toinen olisi ikämme takia pitänyt tehdä heti perään, eikä jaksettu. Mietin myös sitä nahistelun määrää, ei ehkä itsellä hermot kestäisi sellaista. En halua olla huutava hermokimppu.”
Enemmän resursseja yhdelle
Kaikki vastanneet löytävät yksilapsisuudesta hyviä puolia, ja yleensä niillä on tekemistä resurssien kanssa.
Mitattiinpa sitten rahassa, ajankäytössä, asumisneliöissä tai omassa jaksamisessa, yksi lapsi vie niitä vanhemmiltaan vähemmän kuin useampi.
Yksilapsisuutta pidettiin useassa kommentissa myös ilmastotekona: yksi ihminen kuluttaa vähemmän maapallon luonnonvaroja kuin useampi.
”Saan keskittyä täysillä hänen juttuihinsa ja hän saa jakamattoman rakkauden meiltä vanhemmilta.”
”Emme tarvitse isoa asunto tai autoa. Varaa matkustaa/käydä elokuvissa. Pystymme antamaan lapsellemme jakamattoman huomion. Yhden lapsen kanssa on helppo yhden vanhemmankin lähteä reissuun.”
”Arki on helppoa kun on yksi lapsi. Ei tarvitse aikatauluttaa kaikkia menemisiä ja tulemisia minuutilleen vaan voidaan toimia spontaanisemmin. Lisäksi matkustelu on helpompaa ja halvempaa. Ei tarvitse miettiä tila-autoja ja kuka jakaa huoneen kenenkin kanssa.”
”Lapsi kasvaa ja kehittyy, eikä tarvitse uuden lapsen kanssa aloittaa alusta.”
”On rahaa muuhunkin kuin lapsiin. Varaa matkustaa yhden kanssa ja seikkailla. Ehditään myös miehen kanssa olemaan ihan kaksistaan enemmän.”
”Pienituloisessa perheessä lapsi on kuitenkin voinut harrastaa lähestulkoon mitä on halunnut. On ollut varaa käydä matkoilla.”
Monia yksilapsisuus harmittaa, kaikkia ei
Moni yhden lapsen vanhempi myös harmitteli tilannetta.
Ylivoimaisesti yleisimmäksi kaihertajaksi nousi sisarusten puute – sekä lapsen että vanhempien näkökulmasta: toisaalta pelättiin, onko ainoa lapsi yksinäinen, ja toisaalta surtiin sitä, että omaa rakkautta riittäisi useammallekin jälkeläiselle. Tämä korostui erityisesti, jos vastaajalla itsellään oli sisaruksia.
Kysyttäessä siitä, kaduttaako tai harmittaako vanhempaa se tilanne, että lapsia on vain yksi, 63 % vastasi myöntävästi. Seuraavassa he avaavat hieman ajatuksiaan:
”Lapsella ei ole kotona ”sparraajaa”, leikkikaveria, vaikka päivähoidossa toki on. Sosiaalisten taitojen kehittyminen huolettaa joskus. Pelkään myös tulahduttavani hänet liialla huomiolla.”
”Puuttuu sisaruksilta saatu tuki ja pelkään välillä, että hemmottelenko liikaa.”
”Lapsella ei ole leikkikavereita. En saa olla kuin enintään 3-vuotta kotona lapsen kanssa, jos lapsia ei ehdi tulla enempää.”
”Ei ole tullut vielä eteen harmituksen aiheita.”
”Minulla on itselläni neljä siskoa ja joskus olen miettinyt olenko tehnyt väärin, kun en tarjoa omalle lapselleni sisarusten tuomaa iloa ja rakkautta.”
”Rakkautta riittäisi useammalle. Lapsi jää ilman elämän mittaista sisaruussuhdetta. Lapsen käytöksessä on merkkejä ”ainoana lapsena kasvamisesta” eli jakaminen vaikeaa, tottunut saamaan kaiken huomion jne.”
”Yksikin riittää”
Hieman yli puolet kyselyyn vastanneita kertoi saaneensa ulkopuolisilta kummastelevia tai arvostelevia kommentteja siitä, että perheessä ei ole enempää lapsia.
Moni toi ilmi avoimissa vastauksissa, että tämä puuttuminen koettiin erityisen loukkaavana – erityisesti jos arvostelija esitti mielipiteensä lapsen kuullen.
Avoimissa kommenteissa nousi myös esille ilo siitä, että ”lainalapsia” sai niin halutesaan usein oman joukon jatkeeksi. Olivatpa he sitten kummilapsia, oman lapsen serkkuja tai ystävän lapsia, heidän avullaan ”suurperhe-elämää” oli mahdollista elää ajoittain.
”Lapsi ei ole itsestäänselvyys, yksikin riittää.”
”Se että ”onhan teillä jo yksi lapsi” ei lohduta, kun kaipaa toista. Sitä silti kuulee usein. Se lohduttaa, että vielä jonain päivänä voidaan saada toinenkin.”
”Ainut vaihtoehto, jolla keskituloiset vanhemmat voivat kustantaa lapselle haluamansa harrastukset. Ja työpäivien jälkeen ei ehtisi monen lapsen kanssa kahdenkeskistä aikaa viettämään.”
”Joskus raha menee tunteen edelle. Haluaisin kovasti toista lasta, mutta mieheni miettii vain rahallista turvaamme. Lasta ei kuitenkaan yksin voi tehdä, eikä ilman toisen päätöstä. Onneksi minulla on edes yksi lapsi.”
”Ainakin itselleni yksilapsisuus on tietoinen, mutta erittäin raskas valinta. Olen joutunut kohtaamaan sen todellisuuden, että yksilapsisuus on meidän perheen kohdalla paras ratkaisu, vaikka olen haaveillut itse vähän isommasta perheestä. On silti myös ihanaa, että saan antaa kaiken rakkauteni meidän ainokaiselle.”
”Olen tarkoituksella yksinhuoltaja/sinkku äiti, enkä halua toista osapuolta jakamaan arkea. Tämä toki hankaloittaa lapsentekoa.”
”On ihanaa kun oma aika ja jaksaminen riittää paremmin yhden lapsen kanssa. ”Lainaksi” voi ottaa yökylään ja reissuille mukaan kaverilapsia tai omia kummilapsia jos kaipaa välillä enemmän menoa ja melskettä.”
