Uusperheiden myötä syntyy uusia rooleja: lapsettomasta leivotaan yhtäkkiä kasvattajaa tai oman jälkikasvun lisäksi paimentaa tulisi paria muutakin lasta. Tilanteeseen on päädytty rakkauden vuoksi, mutta sekä aikuiset että lapset saattavat hämmentyä uusista kuvioista, ja kaikkien osapuolten kanssa toimeen tuleminen voi olla takkuista.
Viimeksi päivitetty 8.11.2011
Maailma on pullollaan tarinoita ilkeistä äiti- ja isäpuolista, häijyistä ex-kumppaneista ja huonosti käyttäytyvistä puolison lapsista. Äiti- ja isäpuolet joutuvat kamppailemaan auktoriteettikysymysten, hankalien ex-kumppaneiden ja suhteen kannattavuuteen liittyvien epäilysten ristipaineessa. Monet joutuvat tosissaan sovittelemaan itseään valmiiseen kuvioon. Myös suhde toisen lapsiin voi olla monimutkainen ja aiheuttaa tunnemyllerryksiä.
”Miten saan miehen lapset tottelemaan minua? Miehen lapset ovat hirmuinen ongelma: mitään ei tehdä, mitään ei uskota ja mitään ei osata”, harmittelee eräs äitipuoli Suomi24-sivustolla.
”Lapset risteilivät kun ydinohjukset kotiemme väliä. Jos kaksi oli meillä, yksi oli äidillään. Puhuin miehelleni sekä mieheni ex:lle, että olisi kaikkia kohtaan reilua, että molemmissa päissä olisi välillä lapsetonta elämää ja peräänkuulutin säännöllisyyttä. Mitään ei voinut suunnitella,” avautuu puolestaan toinen äitipuoli samalla sivustolla.
”Mulla ei ole mitään mieheni lapsia vastaan, enkä missään nimessä haluaisi heidän asuvan missään muualla kuin meillä. Silti huomaan, ettei lapset periaatteessa (hirveältä kuulostaa) merkitse minulle yhtään sen enempää, kuin vaikka naapurin lapset”, kertoo kolmas äitipuoli vauva.fi-foorumilla.
Äiti- ja isäpuolien tarinoita lukiessa tulee mieleen, voiko niissä olla onnellista loppua.
Joskus kemiat kohtaavat ja roolit loksahtavat paikalleen
”Mieheni oli tavatessamme vasta eronnut 1-vuotiaan tyttärensä yksinhuoltaja. Tyttö oli mukana jo ensitreffeillämme ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä, sekä mieheen että tyttöön”, kertoo nyt 5-vuotiaan tytön äitipuoli Reetta.
Reetalle miehen edellisen liiton lapsi ei ollut välttämätön paha, johon tuli osata suhtautua. Hän piti tytärtä pelkästään isona plussana jo suhteen alussa.
”Olin innoissani ryhtymässä ’äidiksi’ ja pian tyttökin alkoi kutsua minua äidiksi. Se oli alkuun hämmentävää. Ajattelimme kuitenkin, että siinähän sanoo. Halusin itsekin kohdella häntä kuin omaani.”
Kuitenkin pariskunnan yhteisen lapsen synnyttyä myös Reetta pohti tunteitaan.
”Kun oma poikani syntyi, tajusin vasta oikeasti mitä on äidinrakkaus. Tunteeni eivät kuitenkaan muuttuneet tyttöä kohtaan, mutta aloin ymmärtää paremmin tytön äitiä. Tajusin, miksi hänelle on vaikeaa, että tyttö sanoo minuakin äidiksi.”
Seesteiseen nykytilanteeseen ei siis ole päästy ihan kipuilematta. Ensimmäiset kaksi vuotta olivat Reetalle ja tytärpuolen äidille vaikeita.
”Mieheni ex-puolison oli hankala jakaa tyttö ’toisen äidin’ kanssa. Me kaikki – minä, mieheni, mieheni ex ja hänen nykyinen miehensä – etsimme oikeaa tapaa toimia ja elää. Nykyään tyttö asuu vuoroviikoin kummankin vanhemman kotona, ja minun ja tytön äidin välit ovat hyvät. Olemme kavereita.”
Miehen myötä tuli perhe, tytär ja äidin vastuu
Reetta kokee, että hänellä on äidin vastuu tyttöä kohtaan, vaikka hän onkin ”vain” äitipuoli.
”Äitipuolen vaikeana pidettyä roolia enemmän minua harmittaakin se, että minulla on niin sanotusti äidin vastuu muttei äidin oikeuksia. Esimerkiksi neuvolassa biologinen äiti on aina edelläni. On tilanteita, joissa näistä oikeuksista olisi hyötyä.”
Toisinaan kuulee tarinoita, joissa puolison sukulaiset eivät ole suhtautuneet uuteen tulokkaaseen kovinkaan sydämellisesti.
”Kyllä suku otti minut luontevasti vastaan, vaikka toki edelleen myös tytön äiti on heille tärkeä. Heidänkin kanssaan on kuitenkin ollut paljon keskusteltavaa siitä, mikä on minun roolini tytön elämässä.”
Haastavimpana Reetta on pitänyt kaikkien pitämistä tyytyväisenä.
”Homma pitää saada toimimaan siten, että kaikilla on hyvä olla. En halua astua kenenkään varpaille, mutta tahdon elää normaalia elämää ilman jatkuvia yhteenottoja tai muita vaikeuksia.”
Tilanteen asettuminen ja oman aseman löytäminen lienee se kriittisin vaihe, joka saattaa kestää useita vuosia. Reetan mielestä heidän kohdallaan kaikki ovat löytäneet oikean paikkansa.
”On tärkeää, että tyttö ymmärtää, että hänellä on isä ja äiti, mutta pitää silti minua ja äitinsä miestä vanhempinaan ja perheenään. Tunnen olevani ihan onnistunut äitipuolena ja rakastettu.”
Äitipuoleksi tulemista käsitelläänkin usein kovin ongelmalähtöisesti.
”Itse enemmänkin koen, että tämän kaiken ansiosta sain itse perheen ja tyttären.”
Teksti: Jaana Kinnari
Kuva: iStockphoto
Lue myös:
